”Ykkös-IPAt” vastakkain: Cloudwater vs. Olvi

Cloudwater vastaan Olvi. Voi kuulostaa hieman epäreilultakin kamppailulta, sillä toinen on ympäri maailmaa hehkutettu brittiläinen muotipanimo, toinen taas suomalaisia makunystyröitä kutkutteleva panimo Iisalmesta. Pitää kuitenkin muistaa, että Olvi on tehnyt hienoa työtä olutkulttuurin laaja-alaisuuden eteen tuodessaan muutamia vuosia sitten markkinoille ”kräft”-sarjansa. Mutta riittääkö se? Cloudwaterin Small Citra BBC sekä Olvin uusin ”pienpanimolarppi”, Hi-Hop Mild IPA,... Continue Reading →

Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA – punakka kalpeanaama

Utahissa on tosi paljon uskovaisia, mormoneja siis. Eivät käytä alkoholia. Those bastards! Utahissa pelasi aikoinaan myös parivaljakko Stockton/Malone, jota vihasin sydämeni pohjasta. Siksi en voi sietää vieläkään NBA-joukkue Utah Jazzia. Voisikin siis sanoa, että minä en vaan pidä Utahista. Enkä myöskään uskonnoista. Tai Stockton/Malone-tutkaparista. En ole oikein ikinä myöskään ymmärtänyt alkoholittomia oluita. Minä pidän alkoholista.... Continue Reading →

Dorkaa ja karmeeta – Brew By Numbers

Pien. Maahantuonti kasvaa. Brew By Numbers -korruptiopaketti. Jos olette yhtään lukeneet olutblogeja viime aikoina, niin tiedätte varmasti homman nimen. Jos ette, niin käykäähään tutustumassa muutaman kollegan tarinoihin mm. Pienen kasvusta ja numeropanimon lähtökohdista. Toisto on tässä tapauksessa turhaa, joten vedetään mutkat suoriksi ja päästetään Dorkaa ja karmeeta -raati ääneen. Mari: Ei varmaan pitäs aina olla... Continue Reading →

Whiplash – piiskaniskuja ja kaverikortteja

Olutblogeja syytetään aika ajoin siitä, että kavereiden tuotoksia kohdellaan teksteissä silkkihansikkain – oli kyse sitten panimosta tai maahantuojasta tai baarista tai… Ymmärsitte varmaan yskän. Omalla tavallaan se on täysin luonnollista, sillä kyllähän ihmiset esimerkiksi pitävät turauttelevista bändeistä paljon enemmän, jos siinä sattuu soittamaan se oman elämän suolasirotin tai joku muu läheinen. Miksi olut olisi erilaista?... Continue Reading →

Tuju HaraIPAinen – East Coast–West Coast hop rivalry

Tapasin viime viikolla Panimoyhtiö Tujun tag teamin heidän toimittaessaan olutta Loviisankadulle. Toimittivat samalla minullekin muutaman korruptiopullon, joten kiitokset vielä tätäkin kautta Lappeenrantaan. Ensimmäisenä maistoon luonnollisesti session IPAa, sillä niitä kun ei kannata jääkapissa kauaa säilöä. Pullo kertoo, että HaraIPAinen kumartaa USA:n länsirannikolle, mutta väri ja tuoksu voisivat aivan hyvin olla myös itärannikon yksilöstä. East Coast–West Coast... Continue Reading →

Feel Berlin – lauantai

Minä vihaan matkustamista. Se ei vaan ole ikinä kiinnostanut millään tavalla. Ja täsmennetään nyt vielä, että nimenomaan se matkan taittaminen käy mielenterveyden päälle, ei niinkään perillä oleminen. Aikuisen ihmisen on kuitenkin tehtävä välillä asioita, joista ei niin välitä. Varsinkin kun sain loppusyksystä sellaisen tarjouksen, josta en voinut yksinkertaisesti kieltäytyä: kutsu kävi Berliiniin tutustumaan asiantuntijan ominaisuudessa... Continue Reading →

CoolHead Juiciness – fruitiness?

Muistatteko vielä Hazinessin, tuon CoolHeadin, Pienen sekä BrewDog Helsingin rakkauden hedelmän? Minäkään en, joten pieni muistinvirkistys olisi varmasti paikallaan. Hazinessia en enää lasiini löytänyt, mutta CoolHeadin uusi New England session india pale ale löysi korruptoituneen kourani, kun pyörähdin Pienessä tovi sitten. Juiciness on tällä kertaa homman nimi, 4,7%, ohran lisäksi vehnä- sekä kaurahiutaleita ja humalapuolella... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑