Tirra: Tuju Manaatti – kunnon mötkö

Siitä voidaan aina kiistellä, että kumpi tekee tällä hetkellä Suomen kovimmat (NE)IPAt, Tuju vai Cool Head. Loppujen lopuksi merkitystä on kuitenkin vain sillä, että olut on hyvää, EI, helvetin hyvää, ja sitä saadaan valutettua laseihin myös Mastokaupungin "kuivannoilla". Lappeenrannasta nousee taas Loviisankadun pintavesiin uutta NEIPAa, Manaatti nimeltään. 6,5% ja laktoosia keitossa. Ulkonäkö ei ihan niin... Continue Reading →

Pika-arvio: Teerenpelin New York -viikot

Teerenpeli-ravintoloissa (itse vierailin Lahden pisteellä) alkoi viikonloppuna New York -viikot ja Lahden panimo & tislaamolta on tösäytetty markkinoille toki teeman mukaisia juomia: Länki on kaksitoistavuotias 100% bourbon single cask whisky, Viskimuuli nimensä mukaisesti drinkistä inspiraationsa ammentanut long drink ja NEIPA on… niin, NEIPA. Tarjolla on myös muiden panimoiden (Evil Twin yms.) New Yorkia henkivää sortimenttia,... Continue Reading →

Alkon mediapruuvi – vehnää, humalaa ja happamuutta

Alkon kesäkuinen pruuvi tarjosi vehnää, humalaa ja happamuutta. Se tarjosi myös muutetun pöytäjärjestyksen, joten olin ihan hukassa (ja krapulassa), kun jo turvasatamakseni muodostunut nurkan puupöytä oli valjastettu olutkarahvien laskualustaksi. Onneksi oli sentään kaljaa. Borg Sólveig Nr. 25 | 6% | wheat ale | 4,08€ + witmäinen + kesäisen raikas + ei ylilyövää banaanisuutta – hieman... Continue Reading →

Kotioluttuokio: Panimo HIMA Viola & Vako-Suomen Humalan pelko

Sain viime viikolla Panimo HIMAn edustajalta kutsun tulla maistelemaan kotipanimon tuoretta IPAa mahdollisimman tuoreena. Toki moinen sopi ja kun oli pari tuntia ylimääräistä aikaa Helsingissä, niin istahdin HIMA-jorkin kanssa vallilalaiselle sisäpihalle tissuttelemaan ja juttelemaan mm. lahtelaisesta Tinder-skenestä (olematon). Kerrassaan mukava tuokio. Ensin maistoon HIMAn Viola Multigrain IPA, joka jo nimessään ja hauskassa etiketissään kertoi kaiken oleellisen:... Continue Reading →

Helsinki – ”mul’ on Jano”

Olen muutamaan otteeseen blogissa ja Instagramissa vihjaillut Lahtikko Radion seuraajasta ja nyt alkaa olemaan jotain konkreettista kerrottavaa. Jano-podcast alkaa pyörimään jossain vaiheessa kesäkuuta ja debyyttijakson jälkeen olisi tarkoitus julkaista kaksi podcastia kuussa. Mutta, hoidetaan ensimmäinen jakso nyt ensin eetteriin. Jano on minun, Anikó Lehtisen sekä Erkki Hämeen yhteinen projekti, jonka tarkoitus on ruotia alkoholimaailmaa milloin... Continue Reading →

Tirra: Loviisankatu-gallupissa Brewski Dolph DDH IPA

Olen jurrissa eli hiton hyvää. Kaikkien pitäs juoda näitä neipoja, koska tulee hyvä olo. Upea olut. - Antti Sirvo / omistaja Jos olisin selvinpäin, ni tykkäisin. - Frecu / flipperimestari Appelsiinia ja humalaa niin paljon, että polttaa kurkkua. - Kompuutteri-Ana / musiikin moniottelija Kaupan halpaa appelsiinimehua ja vissyä. Silti tai juuri siksi hiton hyvä olut.... Continue Reading →

Tirra: (NE?)IPA tuplana

NEIPA, Vermont IPA, hazy IPA... Kyllä te tiedätte nämä lyhenteet. Mutta onko suomalainen olutkenttä mennyt jo siihen, että ko. termejä viljellään ihan miten sattuu, että olut myisi paremmin? Toivottavasti ei. Viime aikoina on vaan tullut vastaan useampi täysin kirkas "uusienglantilaisena" myyty yksilö, kun taas (amerikkalaisten mielestä) keinotekoisen NE-liitteen alle menevät oluet on opittu tuntemaan sameina.... Continue Reading →

Garaget meni – mene sinäkin

Tirraan tösähti viime viikolla kasa espanjalaisen Garage Beerin oluita tölkissä (ei ehditty kegeihin käsiksi, koska Panema osti kaikki!), jotka myytiin ihan muutamassa päivässä loppuun. Ja miksei olisi myyty, sillä monien tuohisuinakin tunnettujen mielestä Garagen oluet olivat ns. jiirissä. Euroopan paras IPA-panimo -titteli ei enää tunnu yhtään liioittelulta, vai mitä? Tarjolla oli seuraava sortimentti: Soup (NEIPA,... Continue Reading →

Panimo HIMA Herbert #NVSPA

Pitkästä aikaa HIMAn oluita arvioitavana. Pariin otteeseen mennyt aikataulut ristiin kotipanimon edustajan kanssa, joten nyt sitten hieman isompi kaljapussi kantoon. Mukava yllätys muuten, että osa pulloista oli saanut etiketin kupeilleen. Aloitetaan perkaaminen mielenkiintoisimmasta ja aikaa vähiten kestävästä, eli NEIPAsta, joka EI ole NEIPA: New England India Pale Ale on kuollut. Eläköön New Vallila Style Pale... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑