Porilaisten marssi Tirraan: Jälkipyykki

Järjestin viime lauantaina Porilaisten marssi Tirraan -nimisen oluttapahtuman yhdessä Moose on the Loose -panimon sekä tietysti Ravintola Tirran kanssa. Minifestari oli ilmeinen suksee, niin järjestävien tahojen kuin myös asiakkaiden vinkkelistä tarkasteltuna. Ja vaikka itse jouduinkin tekemään ounasteltua pidemmän päivän, niin kyllä se palkitsi nähdä täyden Tirran hymyillen nauttivan porilaisista oluista sekä illan pimetessä myös tanssilattian... Continue Reading →

Helsingistä Espooseen ja takaisin – juokaa ja syökää ruokaa

Pien. Ravintola Fat Lizard. BrewDog. Trendijunan kyydissä syömistä ja juomista pääkaupunkiseudulla.   Aloitin turneeni Pienestä, josta kävin hakemassa muutaman minulle sinne jätetyn oluen. Omistajakaksikon toinen puolikas, Tuomas Kokkonen, oli täyttelemässä hyllyjä kun astuin sisään ja valitteli työmotivaation puutetta. ”Juotko puoliks yhen oluen mun kanssa, jos se auttais?” Mikäpä minä olen ilmaisesta oluesta kieltäytymään, joten istuimme... Continue Reading →

Rankka päivä – olutretkeilyä Hyvinkäällä ja Hämeenlinnassa

Tiesitkö, että Hyvinkää ja Hämeenlinna ovat vain vajaan puolen tunnin junamatkan päässä toisistaan? Minäkin opin sen vasta, tosin kantapään kautta, sillä väärä juna vei minut ensin Riihimäelle. Mutta mitä ihmettä tein Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajapinnoilla? Pitkä päivä alkoi Lahden matkakeskukselta kymmenen aikana aamulla, kun linjabiilin nokka kääntyi kohti Helsinkiä. Pikakelauksella Pieneen: Jano-podcast nauhalle ja Tuomaksen... Continue Reading →

CoolHead Brew NEIPA BOI – Erkki sisällämme

Linjabiili körötteli jossain Hämeenlinnan ja Lahden välisillä pimeillä kinttupoluilla. Päivä alkoi jo käydä yöpuulle, mutta bussin takapenkillä kaksi matkustajaa haukkoi janoisina henkeään kuin kännikalat Bruneissa. Lääkettä piti saada. Ja sitä löytyikin repusta. Tölkki narahti auki. Toki klassisen yskähdyksen saattelemana. CoolHead oli tehnyt hanavaltauksensa kunniaksi Pien-pomo Erkki Hämeen kuvalla sekä lempinimellä aateloidun NEIPAn, jota olin saanut... Continue Reading →

”Ykkös-IPAt” vastakkain: Cloudwater vs. Olvi

Cloudwater vastaan Olvi. Voi kuulostaa hieman epäreilultakin kamppailulta, sillä toinen on ympäri maailmaa hehkutettu brittiläinen muotipanimo, toinen taas suomalaisia makunystyröitä kutkutteleva panimo Iisalmesta. Pitää kuitenkin muistaa, että Olvi on tehnyt hienoa työtä olutkulttuurin laaja-alaisuuden eteen tuodessaan muutamia vuosia sitten markkinoille ”kräft”-sarjansa. Mutta riittääkö se? Cloudwaterin Small Citra BBC sekä Olvin uusin ”pienpanimolarppi”, Hi-Hop Mild IPA,... Continue Reading →

Tirra: Tuju Manaatti – kunnon mötkö

Siitä voidaan aina kiistellä, että kumpi tekee tällä hetkellä Suomen kovimmat (NE)IPAt, Tuju vai Cool Head. Loppujen lopuksi merkitystä on kuitenkin vain sillä, että olut on hyvää, EI, helvetin hyvää, ja sitä saadaan valutettua laseihin myös Mastokaupungin "kuivannoilla". Lappeenrannasta nousee taas Loviisankadun pintavesiin uutta NEIPAa, Manaatti nimeltään. 6,5% ja laktoosia keitossa. Ulkonäkö ei ihan niin... Continue Reading →

Pika-arvio: Teerenpelin New York -viikot

Teerenpeli-ravintoloissa (itse vierailin Lahden pisteellä) alkoi viikonloppuna New York -viikot ja Lahden panimo & tislaamolta on tösäytetty markkinoille toki teeman mukaisia juomia: Länki on kaksitoistavuotias 100% bourbon single cask whisky, Viskimuuli nimensä mukaisesti drinkistä inspiraationsa ammentanut long drink ja NEIPA on… niin, NEIPA. Tarjolla on myös muiden panimoiden (Evil Twin yms.) New Yorkia henkivää sortimenttia,... Continue Reading →

Alkon mediapruuvi – vehnää, humalaa ja happamuutta

Alkon kesäkuinen pruuvi tarjosi vehnää, humalaa ja happamuutta. Se tarjosi myös muutetun pöytäjärjestyksen, joten olin ihan hukassa (ja krapulassa), kun jo turvasatamakseni muodostunut nurkan puupöytä oli valjastettu olutkarahvien laskualustaksi. Onneksi oli sentään kaljaa. Borg Sólveig Nr. 25 | 6% | wheat ale | 4,08€ + witmäinen + kesäisen raikas + ei ylilyövää banaanisuutta – hieman... Continue Reading →

Kotioluttuokio: Panimo HIMA Viola & Vako-Suomen Humalan pelko

Sain viime viikolla Panimo HIMAn edustajalta kutsun tulla maistelemaan kotipanimon tuoretta IPAa mahdollisimman tuoreena. Toki moinen sopi ja kun oli pari tuntia ylimääräistä aikaa Helsingissä, niin istahdin HIMA-jorkin kanssa vallilalaiselle sisäpihalle tissuttelemaan ja juttelemaan mm. lahtelaisesta Tinder-skenestä (olematon). Kerrassaan mukava tuokio. Ensin maistoon HIMAn Viola Multigrain IPA, joka jo nimessään ja hauskassa etiketissään kertoi kaiken oleellisen:... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑