Laitilan Kisko – radalla

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on pannut VR:n ravintolavaunuille, joita hallinnoi Avecra, Kisko-oluen. Ilmeisesti viime vuoden lopulla debytoinut Kisko on 4,5-prosenttinen pale lager ja tehty varta vasten ravintolavaunujen käyttöön. Eli muualta olutta ei saa, eikä kyseessä ole myöskään ns. etikettiolut. Minä juon Kiskoa nyt, kiskoilla. Ohitimme juuri Kouvolan. Kultaisen keltainen olut. Tuoksussa viljaa sekä ruohoista ja sitrusmaista humalaa.... Continue Reading →

Recci päälle: Maistuvatko kaikki bulkkioluet samalta?

Tekstin piti ilmestyä muualla, mutta mainostajien pelko veti jutun pois. Kurjala, Keravan cappuccino, nallemehu, nakkivesi, poron kusi… Suomalaiset rakastavat halpoja lagereita ja tunnetusti rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta miten hyvin nuo lempinimet sitten kuvastavat totuutta? Maistuuko Lapin Kulta vedeltä, Karjala metallilta tai Karhu ”täydeltä oluelta”? Vai onko totuus kuitenkin se, että kun olet juonut... Continue Reading →

Vieraskynä: Keltanokka kokee – Jacobstads Ocean Explorer

Teksti ja kuva: anonyymi Tää on Jeppis! Tää on ihan sika hyvän makusta, ja mä juon kuitenkin yleensä siideriä. Jotenkin tasapainoinen. Terveiset länsirannikolle, että ihan vitun hyvää juotavaa. Raikkaus kiinnostaa oluissa ja tässä on nätisti sitrusta maussa. Jävla bra! Tää on ku tyttö, johon ihastuu baarissa. Ja sit ku ei saakaan vastakaikua, niin pitää juoda... Continue Reading →

Kouvostoliiton Lager – live-seuranta

11:30. Suodattamatonta kotiolutta Kouvostoliitto-juipilta, lageria dortmunder-keller-helles-tyylien leikkauspisteestä. 5,2% ja ebuja 28. 11:31. Pitäisi olla helppoa janojuomaa, joten sehän sopii tähän pyhäpäivän krapulaan. 11:31. Toinen näytepullo tuli tuhottua koripallokentän laidalla ja se oli oikein mallikas janojuoma kyllä. Mites tämän kanssa käy? 11:32. Juodaan. 11:32. Nenässä viljaa ja makeutta, toivottavasti ei ole liian makea. 11:33. No on... Continue Reading →

Kakola Brewing Company – naapurustopanimo esittäytyy

Teksti: Teijo Aflecht Kuvat: Markus Lehto Kakolasta kuuluu kummia. Samaan aikaan kun VR sekoilee Konepajansa kanssa, Turussa saatetaan kerrankin olla tekemässä jotain oikein. Kakolanmäelle entisen Kakolan vankilan alueelle rakentuva asuntokompleksi ei näytä jäävän ainoastaan rykelmäksi ökyasuntoja, vaan myös ulkopuolisia houkuttelevat ja moderniin asuinalueeseen kuuluvat trendikkäät ruoka- ja juomapalvelut tekevät hiljalleen tuloaan. “Pikku-Kaskis” Kakolan Ruusu oli... Continue Reading →

Alkon mediapruuvi – IPAt edellä

Alkon mediapruuvi kutsui taas eilen, toki kukonlaulun aikaan. Olin menossa Helsinkiin joka tapauksessa, joten pieni aamutissuttelu sopi kuitenkin hyvin pirtaani. Viimekertaisesta neitsytmatkasta oli otettu opiksi ja nyt homma sujui jo kuin tanssi: esite, kynä sekä lasi kantoon ja nurkkapöytään kyhjöttämään. Alla kovin IPA-voittoisen session plussat ja miinukset. Ballast Point Grapefruit Sculpin | 7% | IPA |... Continue Reading →

Gastro Helsinki 2018 – paljon olutta, vähän ruokaa, tippa kahvia

Kun eilen raportoitu Alkon mediapruuvi oli saatu kiskottua parempiin suihin, niin palasin samoja jälkiä rautatieasemalle ja hyppäsin lähijunaan kohteenani Pasila. Messukeskuksessa vietettiin Gastro Helsinki -messujen viimeistä päivää ja vaikka kyseessä on ensisijaisesti HoReCa-ammattilaisille tarkoitettu tapahtuma, niin ilmeisesti olen Olutposti-postin myötä jo tarpeeksi ammattilainen itsekin, sillä sain kutsun messuille. Kelpaa. Junassa bongasin samaan osoitteeseen matkalla olleen... Continue Reading →

Tornion North Arctic Lager

Tämä se vasta on hyvä olut. Tämä ei ole rankkitynnyrikypsytetty barley winezenbock, tämä on suoraviivaisen maukas perusolut. Ja perusolut ei missään nimessä ole aina negatiivinen asia.   Luulin, että olen kirjoitellut tästä torniolaisesta jo aiemmin, mutta en näköjään. Korjataan siis tilanne. Tykästyin Tornion North Arctic Lageriin (kyseessä eri olut kuin panimon Arctic Lager, hieman ehkä... Continue Reading →

Feel Berlin – sunnuntai

Lauantai Tätä pyhäpäivää ei lepuutettu, vaan sukellettiin heti aamusta syvään päätyyn. Raikas ja ravitseva aamupala päätettiin gin bitteriin ja vartalomme olivat taas valmiit päivän koitoksiin. Tai noh, kyllä siinä tuli jokunen tovi makailtua vieraspedissä ja tissuteltua välissä myös ginger alea, mutta kuitenkin. Ensimmäisenä oluena sai toimia edellisen päivän tapaan Schneeeule-panimon 3-prosenttinen berliner weisse, Kennedy. Monella... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑