Dorkaa ja karmeeta: Mallasseppien lahjusloota

Kaksitoista olutta Naantalista. Neljä nirppanokkaa Lahesta. GO! Hospoda Pilsner | 5,8 % | pils (Tehty yksinoikeudella turkulaiselle City Hospoda -baarille.) Jesse: Nenässä sima. Kova, kuiva ja vitutti, kun loppui kesken. Joonas: Perus hyvä, eli huono. Juuso: Raikas perus hyvä lager. Teemu: Puhdas pils, jossa kiva katkeron puraisu lopussa. Jossain Saksan ja Tšekin rajapinnoilla leikitään. Crisp.... Continue Reading →

Olutposti: En ole koskaan…

Julkaistu Olutposti 3/19 -lehdessä.  Juonut imperial stoutia. – Sini, 28. Tummien oluiden karsastajana pitää heti sanoa, että ulkonäkö herätti ennakkoluuloja. Toisaalta nätti: tumma, jopa synkkä, ja ruskea vaahto päällä, mutta silti epäilyttää. Tuoksusta haluaisin sanoa tumma karamelli, mutta koska olen vieläkin ennakkoluuloinen, niin sanon, että haistan vaan tumman oluen. En pidä siitä yleensä, mutta mutta…... Continue Reading →

Teerenpeli Kellariolut No2 Imperial Stout

Sain pari viikkoa sitten kutsun saapua Teerenpelin panimopuodille testailemaan muutamaa uutuusolutta. Olin kuitenkin kyseisenä päivänä työreissussa Tampereella, joten valitettavasti tilaisuus meni sivu suun. Paria päivää myöhemmin kuitenkin Lahden Teerenpelin ravintolapäällikkö laittoi viestiä ja kyseli halukkuudestani maistaa panimon uutta imperial stoutia baarimiljöössä. Minulle sopivana ajankohtana vielä! Ja mikäpä minä olen moisesta kieltäytymään. Kiitos siis Teerenpeli-konsernille, että... Continue Reading →

Arkistojen aarteita: Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Port Charlotte)

Eikös kuusi kuukautta ole ihan sopiva kypsytysaika olutarviolle? Arvioitava olutkin oli kuitenkin jo useamman vuoden ikäinen. Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Port Charlotte) oli olutvarastoni viimeinen pullo. Tietynlainen virtsanpylväs siis. Päätin tovi sitten lopettaa oluen "tikkaamisen" sekä sen varastoinnin, ja se on ollut erittäin hyvä päätös. Olut muuttui taas hauskaksi, kun ei enää tarvinnut... Continue Reading →

Wesala Brewery Tsaari – “jengi sikunoissaa”

Wesala Brewery jatkaa isojen oluiden linjalla. Mahtipontisen Tsaari-nimen taakse kätkeytyy tietysti imperial stout – 8,8-prosenttisena tosin kevyehkö sellainen. Hollolan Tsaari on silmät avaava kokemus, joskaan ei täysin positiivisessa mielessä. Olen nimittäin jo pitkään miettinyt, että miltä "sikunamainen" olut maistuu ja nyt se taisi viimein selvitä. Varsinkin loppumaussa suun valtaa alkoholi, huono alkoholi. Liuotinmainen neste. Ei... Continue Reading →

Stone ja imperial stoutia kahdella tapaa

Käyn nykyään aniharvoin Alkossa. Vaikka valikoima on mennyt muutamassa vuodessa selkeästi parempaan suuntaan (joo joo, Systembolaget ja verkkokaupat!), niin en vain enää koe tarvetta ostaa olutta kotiin. Näytepulloja kuitenkin tulee tasaisena virtana ja olen myös päättänyt minimoida alkoholin tissuttelua kotioloissa. Tovi sitten satuin kuitenkin Alkoon viiniostoksille ja Sokoksen "huippumyymälän" hyllyltä osui silmään kaksikin Stonen imperial... Continue Reading →

Ruosniemi Vuorineuvos Salted Caramel – ”omnipolloaaninen sivumakukalja”

Kaksi vuotta sitten ihastuin Ruosniemen Salted Carameliin, miltei 10-prosenttiseen imperial stoutiin, joka oli maustettu nimensä mukaisesti karamellilla (kinuski?) sekä suolalla. Salted Caramel oli Oluthuoneiden kuukauden oluena tammikuussa 2017 ja muistan juoneeni sitä Angleterressä peräti kolme tuopillista putkeen. Niin hyvää se oli. Vanhalla blogipohjalla kuvailen olutta seuraavasti: Suolaista ja makeaa; suolaista toffeeta sekä makeaa salmiakkia. Paksua... Continue Reading →

Panimo HIMA Joker Brut Imperial Stout

Vihdoin! "Ledgeriaanisella" etiketillä koristeltu Joker makasi jääkaapissani viime syksystä, ja kun vihdoin sain sen juotua vuodenvaihteen jälkeen, niin arvio on maannut puhelimen muistiossa siitä asti. Mutta nyt se on tässä: Joker Brut Imperial Stout. Brut ei siis näköjään ole pelkästään IPAlle varattu etuliite, sillä himailijat ovat päättääneet yhdistää brut-entsyymit (?) noin 11-prosenttiseen imperial stoutiin. Miksei.... Continue Reading →

Helsingistä Espooseen ja takaisin – juokaa ja syökää ruokaa

Pien. Ravintola Fat Lizard. BrewDog. Trendijunan kyydissä syömistä ja juomista pääkaupunkiseudulla.   Aloitin turneeni Pienestä, josta kävin hakemassa muutaman minulle sinne jätetyn oluen. Omistajakaksikon toinen puolikas, Tuomas Kokkonen, oli täyttelemässä hyllyjä kun astuin sisään ja valitteli työmotivaation puutetta. ”Juotko puoliks yhen oluen mun kanssa, jos se auttais?” Mikäpä minä olen ilmaisesta oluesta kieltäytymään, joten istuimme... Continue Reading →

Sanottua: Maistila Rasputitsa

Lahen Teerenpelissä ei hetkeen ole ollut mitään uutta ja mielenkiintoista tarjolla, joten tieto Maistilan Rasputitsan saapumisesta kylmäkaappiin oli mieluinen. Jopa Suomen paras imperial stout -lausunto on kuultu kyseisen juoman yhteydessä. Pakkohan se oli siis käydä itsekin testaamassa. Vuoden ensimmäinen päivä oli jo kääntynyt yöksi, kun satunnaisesti yhteen kerääntynyt kolmikkomme astui Teerenpelin tiskille: "Kolme Rasputiinia, eiku... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑