Tirra: Ruosniemen Porvari – nestemäinen toffeekarkki

Talvi ei näy vielä(kään) kaduilla, mutta Loviisankadulla iskettiin sesongin ensimmäinen kunnon winter warmer hanaan. Ruosniemen Porvari on 10,5-prosenttinen barley wine, joka liikuskelee englantilaisten perinteiden sekä amerikkalaisen modernismin raja-aidoilla. Ja kaiken lisäksi pysyy vielä siellä aidalla. Tukevasti.  Tukeva onkin mainio termi kuvaamaan Porvaria. Toki usein myös porvaria. Vähän vitsihuumoria. Olkaatten hyvät. Toffeelikööriä, hedelmätoffeeta, kuivattuja hedelmiä toffeekuorrutteella,... Continue Reading →

Panimo HIMA -ilta Kompuutteri-Anan seurassa

Jääkaappiin oli taas kerran kertynyt useampi Panimo HIMAn kotiolut, joten oli hyvä aika järjestää HIMA-bileet ja juoda oluet pois. Kaikki. Maisteluseurakseni sain Club De Lay -yhtyeen kosketinsoittajan sekä Mastokaupungin kuumimman tiskijukan, Kompuutteri-Anan. Nyt juodaan! Tohtori Kauppisen Amber Ale | 6,6% | amber ale Teemu: Veikkaisin, että jotain ihan oikeaa tohtoria varten pantu. Tai en tiedä.... Continue Reading →

Panimo HIMA Åke Barley Wine, 1. osa

”Lakua ja viinaa”, näillä sanoilla Panimo HIMAn edustaja luonnehti uutta barley wine -tuotostaan. ”Jos juot toisen pullon melko tuoreena ja unohdat toisen kaapin perälle… Pitkäksi aikaa. Ehkä se viinaisuus tasaantuu ajan myötä”. Minä tein toki työtä käskettyä ja korkkasin ensimmäisen pullollisen Åkea vain pari päivää lestinheiton jälkeen. Korkkaaminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä korkin... Continue Reading →

Panemassa, Uskossa ja muuta nauruhuumoria

Ei kahta ilman kolmatta. Gastro-messuilta pääsin hyppäämään suoraan spåraan, joka odotteli minua pysäkillä ja kolistelin muutamat pysäkinvälit kohti Kalliota. Ja kun siellä päin pyörii, niin tokkopa Panemaa kauemmas kannattaa oluelle lähteä. CoolHead olisi järjestänyt seuraavana päivänä olutretken Tuusulaan, johon sain kutsunkin, mutta koska en päässyt lähtemään, niin toivoin ekskursion oluita löytyvän baarista. Osittain kyllä, osittain ei.... Continue Reading →

Humalove Hammer of Sucellus – sukelluksen vasara

HOP!-retken bussikaljaksi hamusin kaapistani jotain sellaista olutta, joka antaisi välittömiä tuloksia. Ja kun Humalove oli mukana festeillä, niin panimon reilu 10-prosenttinen, UG:lla pantu ja Alkosta taannoin ostettu barley wine tuntui tehtävään kaikista luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Rye wineksi Hammer of Sucellusta voisi kai myös kutsua, sillä ruista on mukana keitossa – kuten myös kaura- sekä vehnähiutaleita. Kunnon moniviljapommi siis.... Continue Reading →

Feel Berlin – lauantai

Minä vihaan matkustamista. Se ei vaan ole ikinä kiinnostanut millään tavalla. Ja täsmennetään nyt vielä, että nimenomaan se matkan taittaminen käy mielenterveyden päälle, ei niinkään perillä oleminen. Aikuisen ihmisen on kuitenkin tehtävä välillä asioita, joista ei niin välitä. Varsinkin kun sain loppusyksystä sellaisen tarjouksen, josta en voinut yksinkertaisesti kieltäytyä: kutsu kävi Berliiniin tutustumaan asiantuntijan ominaisuudessa... Continue Reading →

Virastoaika: Hiisi I Asked For Barley Wine, She Brought Me Gasoline

Lahen Virastosta ei pitkään aikaan ole ollut mitään kerrottavaa, eikä siellä muutenkaan ole tullut käytyä kovin usein. Nyt kuitenkin pientä piristymistä olutrintamalla, kun hanaan iskettiin Fuller’sin mainio Imperial Stout ja pullopuolelle tösäytettiin kasa Hiisiä tiskiin. Toivottavasti trendi on nouseva. Hiisin juipit olivat käyneet myös loppuviikosta Mastokaupungissa kertomassa tuotteistaan, mutta itse olin muualla työhommissa. Harmi sinänsä.... Continue Reading →

Epiphany Desolation Roihuvuori

  Toisin kuin Sirpa Ojala yllä, niin itse olen ollut vain noin yksitoista vuotta Uskossa. Viime vuoden alkupuoliskolta asti on nyt pidetty keikkataukoa ja muutenkin melko aneeminen etenemistahti ollut yhtyeellä edellisten julkaisujen jälkeen – se pitäisi tosin sludgebändin kohdalla olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt kuitenkin uuden rumpalin myötä pientä aktivoitumista ja pari keikkaakin: loppiaisena... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑