Mielipide: Suuret oluet, pienet panimot – ylpeästi lahtelainen (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -lehdessä.  Vuonna 2003 ensimmäistä kertaa järjestetty Suuret oluet, pienet panimot -festivaali valtaa taas Lahden Satamatorin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (4.–7.7.). Vaikka Suomen olutfestivaalikartta alkaa näyttämään ruuhkaiselta aina Hangosta Petsamoon, niin maan ensimmäiselle SOPPille löytyy kyllä soppensa matkustajasatamasta. ”Lahen Soppi” on aina ollut oman tiensä kulkija, ja usein se oma tie on kulkenut festariviikonlopun... Continue Reading →

Tuplasti kotiolutta: Panimo HIMA ja Olutsepän panimo

Kaksi kotiolutta, kaksi arvostelijaa. Panimo HIMA Esko, 3% mikro-IPA, vastaan Olutsepän panimo Ananas Saison, 4 %. Miksi juuri nämä kaksi laitettiin vastakkain? Siksi, koska ne löytyivät jääkaapista ja olutta teki mieli. Vieraana lyhyesti ja ytimekkäästi Fanni. Teemu: Olutseppä on ymmärtääkseni Arabianrannassa operoiva kotipanimo. Tai ehkä paremminkin kotipanija. Saison näyttää hyvältä, upealta jopa. Ananas kuuluu saisoniin.... Continue Reading →

Olutposti 1/19: Piilopullo

Julkaistu Olutposti 1/19 -lehdessä. Mikkelin tori oli muuten jo vaipunut yöpuulle, mutta Viljami & Co Street Junglen terassi pumppasi lauantai-illan huumaa Saimaan rannoille. Tilasin tiskiltä kaksi mysteerijuomaa, lähestyin yksin istunutta neitoa ja kysyin sen kaikista kauneimman kysymyksen: Onko sinulla jano? Essi: Onhan minulla. Olutposti: Hyvä homma. Kävin juuri tiskiltä hakemassa kaksi juomaa, joista haluaisin sinun... Continue Reading →

Tirra: Etkojen Etkot

Passionberry Haze | 4,5 % | sour ale "Scouttasin" helsinkiläisen Etko Brewingin uusimman Haze-sarjalaisen toissaviikon OlutSatamassa, jossa se oli festivaalin parhaita juomia. Se oli, tai on, myös erittäin "tirramainen" hapanolut, joten tilasin samoin tein kaksi kegiä. Eikä tarvinnut pettyä. Hapanta vadelmaa, jopa sellaista kirpeää vadelmakarkkia. Passionhedelmä ja vanilja tuovat kokonaisuteen kevyttä makeutta, mutta yleiskuva on... Continue Reading →

Arkistojen aarteita: Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Port Charlotte)

Eikös kuusi kuukautta ole ihan sopiva kypsytysaika olutarviolle? Arvioitava olutkin oli kuitenkin jo useamman vuoden ikäinen. Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Port Charlotte) oli olutvarastoni viimeinen pullo. Tietynlainen virtsanpylväs siis. Päätin tovi sitten lopettaa oluen "tikkaamisen" sekä sen varastoinnin, ja se on ollut erittäin hyvä päätös. Olut muuttui taas hauskaksi, kun ei enää tarvinnut... Continue Reading →

HIMA-juhannus

Minä en välitä juhlapyhistä; joulut, vaput, juhannukset... Usein tulee tunne, että ihmiset juhlivat niitä, koska on jotenkin pakko. Jos nyt kuitenkin yksi on valittava ylitse muiden, niin se on juhannus. Ihan vaikka pelkästään sen takia, että kaupunkien keskustat ovat ihanan tyhjiä, kun "pakkojuhlijat" suuntaavat mökeille. Siitä minä nautin. Oma juhannusaatto vierähti viime vuoden tapaan edustamani... Continue Reading →

Lahen Levyt: Kill the Romance: For Rome and the Throne – Ammattimaista turauttelua? (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä.  Lahen levyt -juttusarjassa tutustutaan lahtelais(mielis)iin julkaisuihin, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä kaupungin musiikkihistoriankirjoihin. Melodinen death metal. En ole ikinä ymmärtänyt tuota termiä. Eivät melodista death metalia, melodeathia, soittavat yhtyeet juuri koskaan edes kuulosta death metalilta. Toki poikkeuksia varmasti löytyisi jokunen, jos olisin ikinä jaksanut kaivautua Carcassin ruhoa syvemmälle. Nyt siihen tulee kuitenkin muutos Kill the Romancen For Rome and the Throne -kakkosalbumin (2011) ajaksi. Tai noh, onko Kill the Romance sitten miten tyylipuhdasta melodic deathia? En oikeasti tiedä, joten... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑