Mennään bussilla: Liipola (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä. Alatorin pysäkillä kävi kuhina, kun samaan aikaan kolme bussia oli noukkimassa iltapäivän matkustajia kyytiinsä. Tuttua linjanumeroa ei vielä pysäkillä näkynyt, mutta jonon ensimmäisen auton numerotaulussa luki Liipola. Sinnehän minä olin matkalla. En ollut vuosikausiin matkustanut Liipolan suuntaan linjabiilillä, joten uudet numerot eivät olleet tietystikään iskostuneet mieleen. Ennen Lahden Seudun Liikenteen suurta... Continue Reading →

Keikkaraportti: Sohvaperuna-TV 666 Tirrassa (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä.  Teksti-TV 666 soitti Tirrassa. Minulla ei ole muuten telkkaria, jotta voisin lukea teksti-TV:tä. Vai onko se edes voimissaan enää? Entä voiko sitä lukea netissä? En ole myöskään vegaani. Minun toki pitäisi telkkarittomana olla. Pistää miettimään. Monta kielisoitinta lavalla, ainakin sata. No eikä ollut, huijasin. Kuusi niitä kai yhteensä on, yksi basso... Continue Reading →

Arvio: Veljeni vartija – rooli roolin sisällä (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä. Veljeni vartija -elokuva on kiusaannuttava ja puolivillainen tarina siitä, miten Cheek tapetaan.   ”Miksi sä puhut mulle”, tajuan kysyväni ääneen, kun Veljeni vartija -elokuvan pääosan/pääosien esittäjä Antti Holma rikkoo neljännen seinän. Täysin varoittamatta. Samaa tehokeinoa, tai tehotonta keinoa, käytetään elokuvassa muutamaankin otteeseen, ja se saa katsojan kiusaantumaan entistä enemmän. Kiusaantuminen. Se on... Continue Reading →

Tirra: Maista Tirra! -tasting sekä kaksi DDH-uutuutta

Maista Tirra! -tasting tänään Loviisankadulla kuudelta. Paikkoja on vielä muutama vapaana. Tastingin oluet: Alefarm Paragraph, Tanska, 10%, triple IPA Garage Virtue Signal, Espanja, 6,2%, NEIPA DOT Brew Dainty Wood, Irlanti, 5,2%, wild ale DOT Brew Barrel Aged Tequila Black, Irlanti, 10,8%, belgian strong dark ale Tirran hanoihin iskettiin kiinni kaksi kovan luokan DDH-mehua: Brew By Numbers... Continue Reading →

Olutposti: Käsitöissä Oulun öissä

Teksti julkaistu Olutposti 2/18 -lehdessä osana Olutkaupunki Oulu -kokonaisuutta.  Aurinko oli jo laskeutumassa hautaansa ja Oulun ilta tuntui kylmenevän hetkessä. Valoa kuitenkin piisasi vielä hetkeksi, kun käskytimme polkupyöriämme kohti Välivainiota, kohti Tukikohtaa. Tukikohta on Oulun kaupungin vanha varikko, josta on parin viime vuoden aikana muovaantunut elävä kulttuurikeskus moninaisine alahaaroineen. Tänä iltana me olisimme yksi niistä... Continue Reading →

Kaksinmaistelu: Pien DDH-tuokio

Pidin jokunen viikko takaperin kahdelle kaverille länsimetro-tastingin, johon Pien-maahantuonti tarjosi juomat. Nyt juttu saa jatkoa, sillä Pienen Erkki Häme antoi mukaani pussillisen lahjusoluita, joista halusi mielipiteen. Ja koska olen joviaali juopottelija, niin päätin jakaa oluet ystäväni Marin kanssa, joka on aiemminkin vieraillut näissä ”kaksinmaistelu”-jutuissa. Ainakin vanhalla blogipohjalla. Kaikki arvosteltavat oluet ovat siis Pienen maahantuomia ja... Continue Reading →

Teerenpelin Panimon Erikoiset vastakkain: Nro 3 vs. 4

Jos latoisin heti tähän kärkeen faktat: Teerenpelin Panimon Erikoinen Nro 3 on lahtelaispanimon paras tuotos. Ja itse asiassa yksi Suomen parhaista oluista. Ikinä. Noin. Teerenpelin ”helppoa juotavaa helpoille ihmisille” -maineen tuntien eräät voivat kenties epäillä steitmenttiäni. Jos olet kuitenkin päässyt maistamaan kyseistä olutta, niin tiedät, etten ole väärässä. Ainakaan kovin paljoa. Kyseessä on siis tynnyröity... Continue Reading →

Tuju Citra Lord + RosvoSektori Bönthöö vol. 2

Suomen paras panimo palaa lyhyen, mutta liian pitkän tauon jälkeen Tirran hanoihin. Ja voi veljenpojat, millä oluella paluu tapahtuu! Maistoin Tujun Citra Lordia jokunen viikko takaperin panimyhtiön kotikonnuilla, eli Lappeenrannan Birrassa. Silloin pidin Loordista, nyt rakastan sitä. 6-prosenttinen DDH IPA, tai tarkemmin DDH pale ale, kuulostaa juuri sellaiselta mehustelulta, mitä Loviisankadulla on totuttu juomaan. Mutta.... Continue Reading →

Tirra: Ruosniemen Porvari – nestemäinen toffeekarkki

Talvi ei näy vielä(kään) kaduilla, mutta Loviisankadulla iskettiin sesongin ensimmäinen kunnon winter warmer hanaan. Ruosniemen Porvari on 10,5-prosenttinen barley wine, joka liikuskelee englantilaisten perinteiden sekä amerikkalaisen modernismin raja-aidoilla. Ja kaiken lisäksi pysyy vielä siellä aidalla. Tukevasti.  Tukeva onkin mainio termi kuvaamaan Porvaria. Toki usein myös porvaria. Vähän vitsihuumoria. Olkaatten hyvät. Toffeelikööriä, hedelmätoffeeta, kuivattuja hedelmiä toffeekuorrutteella,... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑