Virastoaika: Firestone Walker Pivo + Fuller’s Espresso Stout

Joskus kannattaa selvästi liikkua oluen perässä muuallakin kuin Helsingissä tai Loviisankadulla. Taas oli tovi vierähtänyt edellisestä Virasto-visiitistä, mutta nyt kun se kohdalle osui, niin ovi auki. Edellisellä kerralla tarjolla oli useampi hiisiläinen, nyt silmä kiinnittyi kuitenkin Firestone Walkerin pulloihin. Ei, Stickee Monkeeta sun muuta ylähyllyn tavaraa ei tarjolla ollut, enemmänkin sellaista peruskauraa. Ohraa. Vehnää. Californialaispanimon... Continue Reading →

Panimo HIMA Oodi – jään alle jään

HIMA-kollektiivilta taas uutta näytepakkausta. Tapasin kotipanimon edustajan Alppilan lumisilla kujilla ja sain käteeni muovipussin, jossa kilkatti kolme olutpulloa. Kolme olutpulloa, jotka kaikki olivat unohtuneet auton takakonttiin ja toki talven yllättäessä jäätyneet sinne. Oluet olivat siis vieläkin kohmeessa ja sisältö näytti enemmän joltain slush-mönjältä. Toisaalta, eikös slush ole ollut pari viimeistä vuotta kovassa huudossa olutfestareilla, joten... Continue Reading →

ANT FEST tulee, tule sinäkin

Oletko kyllästynyt olutfestareiden pääsymaksuihin, lasipantteihin, polettipelleilyyn sun muuhun toisarvoiseen? Niin mekin. Siksi Ant Farm -kollektiivin, Bönthöö bönthöö -blogin, Sahtilahti-yhdistyksen sekä Ravintola Tirran järjestämässä ANT FEST -tapahtumassa maksat vain siitä tärkeimmästä, oluesta. Merkitse kalenteriisi päivät 6.-7.4.18, sillä huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Loviisankatu kylpee oluessa. 6.-7.4.2018 Ravintola Tirra Loviisankatu 8, Lahti VAPAA PÄÄSY Pe 6.4. klo 18-03 La... Continue Reading →

Featured post

Vieraskynä: Olutkulttuuri on perseestä – mutta miksi?

Teksti: Janne Santala / Ölmönger Kuva: Jenni Ahonen Tämä kirjoitus sai kipinänsä hiljalleen täyteen liekkiinsä syttyneestä kyrpiintymisestä siihen, että tiedotusvälineet julkaisevat varsinaisten sisällöllisten aiheiden puuttuessa sisällötöntä ja painokelvotonta huomionkerjäysskeidaa. Ilmiö on sangen yleinen maailmassa, jossa kaupan hedelmäosaston vaa’an sijainti ja kissan kyvyttömyys tulla alas puusta synnyttää mielipiteen ilmaisun tarpeen ja on pahimmillaan uutisaihe. Kun ilmiö... Continue Reading →

Vieraskynä: Keltanokka kokee – Suomenlinna Kealakekua IPA

Bönthöö bönthöön uudessa juttusarjassa valjastetaan noviisit olutarvioijiksi. Debyyttiosassa syynin alle joutuu Alkon tämänvuotisesta pienpanimokkattauksesta löytyvä Suomenlinna Kealakekua. Onko (NE)IPAn hype ansaittu? Teksti ja kuvat: Emmi Kuusajoki Ihana tuoksu, upea väri. Sunnuntai-iltapäivän mainio piristys. Kuulemma Alkon pienpanimokattauksen yksi osallistuja, mitään en asiasta tiedä. New England IPA, NEIPA, pitäisi olla huhujen mukaan hedelmäinen, mutta itse en ainakaan paljoa... Continue Reading →

Tirran päiväkaljat: CoolHead DDH IPA ja Brewski / Mikkeller DIPA

Loviisankadun viikonloppu oli taas täynnä uutta IPAa, niin hanassa kuin pullossakin, joten mennään sen pidemmittä puheitta asiaan. CoolHead Brew Double Dry Hopped IPAnema IPAnema oli pari vuotta takaperin tuusulalaisen CoolHead Brew'n ensimmäinen olut. Hieman hapuilevat ensiaskeleet muuttuivat nopeasti vallukonosmaiseksi tykittelyksi ja tätä nykyä CoolHead on helposti Suomen paras panimo. Kuin sitä alleviivatakseen CoolHead on julkaissut... Continue Reading →

Lahtikko Radio: Alberga Brewing (PODCAST)

Helmikuinen Lahtikko Radio -lähetys sai vieraakseen Alberga Brewingin Miika Nymanin, jolta udeltiin mm. panimon Stallhagen-yhteyksistä, hylkyoluesta sekä Espoon kasvavasta olutkulttuurista. Luritteliko myyntipäällikkö satujaan vai tuuttasiko mies totuuden torvea, kuuntele podcast ja ota selvää. Oluet: Alberga King's Road, Alberga Pale Ale, Alberga Ale Capone, Mikkeller Black Kappaleet: MC Taakibörsta feat. Raimo - Riskei on otettava, Raimo... Continue Reading →

Whiplash Bone Machine – Wanna Bone?

Jos ei Whiplashin kevyemmät piiskaniskut herättäneet sen suurempaa helmihuumaa, niin Bone Machine tekee sellaiset temput, että vaikka olo on sinänsä tyydytetty, niin uusintakierros kelpaisi samoin tein. Ja minä olen sentään keski-ikäinen mies. Tuoksu ei vielä ihan täysin antaudu nautinnon alttarilla, vaikka vienot vaniljakastikkeet visiirilleen saanut ananas ymmärtääkin antaa palan taivasta. Taivaallista on taas myös Whiplashin... Continue Reading →

Whiplash – piiskaniskuja ja kaverikortteja

Olutblogeja syytetään aika ajoin siitä, että kavereiden tuotoksia kohdellaan teksteissä silkkihansikkain – oli kyse sitten panimosta tai maahantuojasta tai baarista tai… Ymmärsitte varmaan yskän. Omalla tavallaan se on täysin luonnollista, sillä kyllähän ihmiset esimerkiksi pitävät turauttelevista bändeistä paljon enemmän, jos siinä sattuu soittamaan se oman elämän suolasirotin tai joku muu läheinen. Miksi olut olisi erilaista?... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑