Dorkaa ja karmeeta: Mallasseppien lahjusloota

Kaksitoista olutta Naantalista. Neljä nirppanokkaa Lahesta. GO! Hospoda Pilsner | 5,8 % | pils (Tehty yksinoikeudella turkulaiselle City Hospoda -baarille.) Jesse: Nenässä sima. Kova, kuiva ja vitutti, kun loppui kesken. Joonas: Perus hyvä, eli huono. Juuso: Raikas perus hyvä lager. Teemu: Puhdas pils, jossa kiva katkeron puraisu lopussa. Jossain Saksan ja Tšekin rajapinnoilla leikitään. Crisp…. Continue Reading →

Dorkaa ja karmeeta: Etkot tölkissä

Dorkaa ja karmeeta –juttusarja palaa eetteriin pitkähköksi venyneen tauon jälkeen. Kolmipäisen raadin arvosteltavaksi oli saapunut herttoniemeläisen ETKO Brewingin tölkkiuutuudet, kuusi kappaletta yhteensä. ETKO on siis vihdoin saanut odotetun tölkkilinjastonsa käyntiin ja näitä panimon ”core”-tuotteita voi nykyään ostaa esimerkiksi panimopuodista, josta löydät lisätietoa täältä. Me emme kuitenkaan ostaneet, vaan saimme oluet lahjuspussukassa, jonka raahasin läheiseen puistoon… Continue Reading →

Dorkaa ja karmeeta – Brew By Numbers

Pien. Maahantuonti kasvaa. Brew By Numbers -korruptiopaketti. Jos olette yhtään lukeneet olutblogeja viime aikoina, niin tiedätte varmasti homman nimen. Jos ette, niin käykäähään tutustumassa muutaman kollegan tarinoihin mm. Pienen kasvusta ja numeropanimon lähtökohdista. Toisto on tässä tapauksessa turhaa, joten vedetään mutkat suoriksi ja päästetään Dorkaa ja karmeeta -raati ääneen. Mari: Ei varmaan pitäs aina olla… Continue Reading →

Dorkaa ja karmeeta: Linden Brewery

Porista jaksetaan porista jatkuvasti Suomen Portlandina, mutta mitä tapahtuu vihulaiskaupunki Raumalla? Sitä en osaa sanoa, sillä en ole ikinä pitsinnypläyspaikkakunnalla vieraillut. Linden Breweryn el hefe, Mikko Linden,  lähetteli kuitenkin minulle tovi takaperin korruptiopaketillisen raumalaisia oluita, joiden avustuksella jouluaattomme muuttui vielä hieman hilpeämmäksi. Ei tip tap, joten tonttulakki… PÄÄSTÄ, ja jouluviiden ympärille pyörimään kuin naapurin rouvan… Continue Reading →

Dorkaa ja karmeeta: Open Water Brewery

Muistatteko vielä Stallhagenin, tuon Ahvenanmaan ainoan panimon? Itsekään en, mutta nyt saarelta rantautuu mantereen markkinoille uusi oluttalo, Open Water Brewery. Löysin Pienen yhteistyökuvion tiimoilta kasan Open Waterin oluita repusta, ja koska ”sharing is caring”, niin istuimme eräänä lauantai-iltana alas ja joimme ne pois. Kaikki. Open Water Farmhouse | 6,5% | saison Jenni: Tämä hyvä. Ottaisin… Continue Reading →

Dorkaa ja karmeeta – Brewski to Hell

Neljä olutta, kaksinmaistelu. Kiitos oluista, Pien. Brewski / Cycle 50 States of Freedom | 4% | Berliner weisse Teemu: Kiihottaa jo ajatus limellä maustetusta Berliner weissestä. Uuh, upea tuoksu ja viimeistään suussa tulen. Hapanta, voi veljet, voi pojat, voi veljenpojat, miten ihanan hapanta. Posket ja ikenet ja happohyökkäys ja veri päästä ja kaikki muukin pakenee…. Continue Reading →

Olut ja sosiaalinen media: Liika on liikaa?

“Näytänkö mä liikaa itestäni somessa”, kysymys, joka on viipyillyt viime aikoina huulillani. Ja koska en suorilta osaa siihen vastata, niin näytän itsestäni vielä vähän enemmän ruotimalla asiaa julkisesti. Näin vaan mennään. Kuten usea lukija sekä lähipiirini tietää, niin en voinut talvella kovinkaan hyvin. Kyseisen tekstin jälkeen voin hetken aikaa vielä huonommin ja sekoilu meni siihen… Continue Reading →

Põhjala / Stillwater Artisanal Here Comes The Night Time – kuin savuna ilmaan

Põhjalan uho ja tuho. Aihetta on sivuttu pariin otteeseen tässäkin blogissa, joten en vaan enää jaksa. Tai ehkä ihan vähän. Vielä viime kesänä rankkasin virolaiset melko korkealle henkilökohtaisilla top-listoillani, mutta sitten tapahtui jotain. Jotain kuoli. Se innovatiivinen kikkailu, mikä teki Põhjalasta mielenkiintoisen panimon, menetti parhaan teränsä ja jälki on ollut sen koommin parhaimmillaankin tylsää. Erikoisuuden tavoittelu erikoisuuden… Continue Reading →

Brewski Conan DIPA

Kirjoitan nykyään niin usein Brewskin tuotteista, että voisivat siellä länsinaapurissa miettiä jonkun mukavan joululahjan minulle. Hejsan hejsan. Virallisia lahjuksia odotellessa arvostellaan kuitenkin Conan DIPA alta pois. Tosin lahjus se on tämäkin pullo, sillä nappasin sen Pien-tukkurin kuormasta mukaani. Conan-nimi viitannee hiivalajikkeeseen, joka sopii ”vermontilaisiin” oluisiin kuin nenä pyllyyn. Ymmärtääkseni kyseessä on maineikkaan Alchemist-panimon oma hiivakanta…. Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑