Vieraskynä: Tölkitystä Australian eläinuhrien hyväksi

Teksti ja kuvat: Haiku


Olutta, hyväntekeväisyyttä ja asioita Australiasta. Hep.

Suuntasin suurella mielenkiinnolla Fat Lizardin panimolle osallistuakseni
hyväntekeväisyyteen, tavalla, joka on minulle itselleni erittäin lähellä sydäntä.

Oi rakkauden kieleni olut.

Pääsin mukaan panimon hyväntekeväisyystapahtumaan, jossa vapaaehtoiset saivat osallistua tölkitykseen ja näin kantaa kortensa kekoon hyvän asian puolesta.

Tämä oli samalla ensimmäinen kertani panimolla, ja vaikka oluen panosta jo paljon tiesinkin etukäteen, oli ihana, että saimme pienen panimokierroksen heti alkuun tölkityskoneen kiukutellessa. Onhan tuollaisessa isommassa panimossa ihan oma
tunnelmansa, eikä siellä sammioiden keskellä voinut kuin ihailla sitä, millä nopeudella Fat Lizardilla oltiin reagoitu Australian tulipaloihin.

Idea oli lähtenyt yhteisestä halusta tehdä jotain palon eläinuhrien hyväksi: “Me olemme panimo, tehdään siis olutta”.

Finny Tinny -oluen jokaisen myydyn tölkin tai tuopin saadusta tuotosta lahjoitetaan 50 senttiä paloissa vahingoittuneden eläinten hoivaan ja luontoon palauttamiseen. Lahjoitukset suunnataan RSPCA Australia -hyväntekeväisyysjärjestön kautta.

Tapahtumaa luotsasi yksi panimon omista ausseista, eli Matt Miller, jonka puheen kulkua on jo itsessään ilo kuunnella, mutta samalla sain hyvän tilaisuuden kysellä
vähän lisää oluesta. Olut on Australian sparkling ale, joka on aika kevyt ja hedelmäinen. Humalat eivät hyppää kasvoille, mutta mukavasti ne sieltä makustellessa löytyy.

Kyseisessä oluessa on käytetty vain aussihumalia: Ella, Topaz ja Enigma. Kyseessä onkin tiettävästi panimon ensimmäinen olut, jossa on käytetty pelkästään aussihumalia. Ruokasuositukseksi oluen viereen sain pasta- sekä riisipohjaiset ruoat.  Lihansyöjille oli tarjolla myös kalaa.

Omana lisäyksenä ehdottaisin ruokalistaan uunipaahdetun munakoison sekä mahdollisesti sitruunalla ja ehkä jopa inkiväärillä maustetut vegelihakkeet… Hmmmm.

Kun sitten pääsimme tölkittämään, asiat luistivat mainiosti ja saimme kokea kuuluvamme panimoväkeen. Tölkityskone ryskytti ja saimme leikkiä hetken panimotyöntekijöitä; seuraamaan koneita, nostamaan tölkkejä, siirtämään lavoja ja höpöttelemään muiden työntekijöiden kanssa. Meitä oli neljä tekemässä yhden henkilön töitä, joten aika rennosti saimme ottaa. (Joka on oikein hyvä juttu näin 14 vuotta lapsia kotona hoitaneelle.)

Töiden ohessa pääsimme maistamaan ihanan umamista Vegemiteä, ja elämä ei oikeastaan olisi voinut olla rennon letkeämpää.

Tähän väliin on pakko myöntää, että osa ajasta minulla meni tölkkien ja etikettinauhan ihailuun. Kuulun siis ihmistyyppiin, joka ostaa välilä oluita vain pelkän kauniin etiketin perusteella. Kyseinen tölkki nokkeluudellaan ja kuvillaan hyppää itsellä kyllä kotimaisten oluiden kärkikymppiin.

Finny Tinnyn logo on suunniteltu toimimaan molempiin suuntiin ja tuotteen tiedotkin ovat keikahtaneet ylösalaisin, tai ehkä me täällä pohjolassa vaan olemme väärällä puolen maapalloa, ainakin tuosta ulkona vallitsevasta ikuisesta marraskuusta päätellen.

Pakko tosin myöntää, että suurimman sympatian etiketissä saavat kuitenkin tölkin eläimet, awww.

Kyseistä olutta on saatavilla niin pitkään kuin riittää, lista paikoista joista oluen voi bongata löytyy Fat Lizardin Facebook-sivulta, joka kannattaa muutenkin ottaa seurantaan, samantyyppisiä tapahtumia silmällä pitäen.

Kiitos panimonväelle, kivaa oli.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑