Olutposti: Olut(epä)kaupunki Espoo

Julkaistu Olutposti 3/19 -lehdessä.

Kuvat: Oskari Sarkima


Jos joku olisi muutama vuosi takaperin väittänyt, että Espoo tulee olemaan yksi maan merkittävimmistä pienpanimokaupungeista olisin hörähtänyt kuivakasti ja matkannut Helsingin puolelle oluelle – toki linja-autolla körötellen. Asioilla on kuitenkin tapana muuttua ja Espoon kohdalla pusakat pyörähtivät hämmentävän nopeasti, sillä vuonna 2019 (epä)kaupunki todella on Suomen mielenkiintoisimpia olutkeskittymiä. Ja mikä tärkeintä, länsimetron myötä myös huomattavasti helpommin lähestyttävissä.

Mutta saapuiko olutkulttuuri miltei 300 000 asukkaan Espooseen länsimetron kyydissä vai muuten vaan jälkijunassa? Siitä lähdin ottamaan selvää paikallisten panimoiden johdattamana.

Masis Brewery – ympäri käydään, yhteen tullaan

Jos Espoosta tietää yhden olueen liittyvän asian, se on Niittykummussa sijaitseva The Gallows Bird. Thomas Aschanin vuonna 1993 perustama klassikko on pitänyt jo neljännesvuosisadan ajan kaupunkia olutkartalla ja tehnyt sen pieteetillä, sillä Gallows Bird on yhä olutihmisten pyhiinvaelluskohde. Sieltä olikin siis luonnollista aloittaa…

Kiinni!

Nopea reittimuutos ja kohti Iso Omena -kauppakeskusta, jossa sijaitsee Gallows Birdin sisarravintola Captain Corvus. Myös pääravintolan tie on viemässä kauppakeskukseen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Saan reittimuutokset välitettyä ensimmäiselle haastateltavalleni, joka odottelee Corvuksen edessä täsmällisesti 13:01. Janne Palo on Masis Brewery -kiertolaisen perustaja sekä pääasiallinen olutmaakari.

”Me käytämme termiä panohenkilö”, Palo kuittaa istahtaessaan kauppakeskusbaarin nahkapenkeille.

Masis Brewery sai alkunsa vuonna 2016 kotipanimona, mutta kaupallisuus alkoi kiinnostamaan nelikkoa melko nopeasti. Syntyi mustalaispanimo, joka on viime vuoden lopusta tehnyt kaupalliset panonsa pääasiallisesti UG Breweryllä Lohjalla. Myös yksi paikallisen Lumi Brewingin kanssa keitetty olut mahtuu panimon katalogiin sekä uusimpana Kanavan Panimolla Vääksyssä pantu berliner weisse.

Olemme Palon kanssa yhtä mieltä siitä, että Espoo on rakenteeltaan oiva kotikaupunki kiertolaispanimolle, sillä kun yhtä varsinaista keskustaa ei ole, niin asukkaiden identiteetti rakentuu ennemminkin kaupunginosien ympärille. Samoin kun käkipanimo peilaa itseään aina sen hetkisen yhteistyöpanimon käymistankeista.

”Espooseen muutetaan paljon muualta, joten siinäkin mielessä mustalaispanimo kuvaa hyvin kaupunkia”, Palo pohtii ja jatkaa: ”Masis haluaa tehdä olutta mahdollisimman monella eri panimolla. Jokaisesta keitosta oppii uusia asioita ja jokainen keitto muovaa panimon identiteettiä. Siinä kiertolaisuus näkyy parhaiten.”

Vaikka elämä kiertolaisena voikin olla melko vapaata, niin Palolla on jo suunnitelmia aloilleen asettumisesta.

”Kyllä meidän tavoitteena on oma panimo ja se tulee sijaitsemaan Espoossa. Meistä kukaan ei ole syntynyt täällä, mutta tämä on hyvä paikka asua ja yrittää. Ja kun miettii sijaintia, niin täällä on halvemmat vuokrat kuin Helsingissä ja tilaa löytyy. Vantaa olisi sitten jo ehkä hieman kaukana kaikesta?”

Lumi Brewing – sattuman kauppa

Matinkylästä matka jatkuu Kivenlahden suuntaan Tiilenvalajantielle. Jo tässä vaiheessa käy harvinaisen selväksi, että Espoo on yksityisautoilun mekka – julkisilla juttukeikka veisi helposti pari päivää.

Yksityisautoja löytyy myös Lumi Brewingin pihasta, sillä panimo sijaitsee autokorjaamojen sun muiden alan toimijoiden puristuksessa. Lumia voisikin tituleerata autotallipanimoksi.

”Kyllähän panimolla pyöri autoja välillä sisällä asti silloin kun Fat Lizard oli tässä vuokralaisena”, Ryan Lumb, Lumin omistaja ja monitoimikone naureskelee.

Fat Lizard -ajoista muistuttaa vielä graffiti seinässä, mutta muuten Lumi Brewing on tehnyt paikasta oman. Lumbin mukaan lisää omaa on myös tulossa, sillä panimolle, kaupalle ja kenties tap roomillekin on vuodenvaihteessa vapautumassa 300 neliötä tilaa seinän takaa. Ravintola-alasta Lumbilla on vankka kokemus, sillä mies on tuttu hahmo Ravintola Kolmos3n sekä Sori Taproomin takaa, joten ”hanahuoneen” pystyttäminen olisi siinäkin mielessä luonnollinen askel.

Lumi Brewing on vielä tuore kasvo panimokentällä, sillä ensimmäiset oluet ilmestyivät markkinoille viime vuoden keväällä. Vuodessa tuotanto on kolminkertaistunut ja käyrä osoittaa ylöspäin myös vuonna 2020. Parilla työntekijällä pyörivä kompakti panimo ei tosin voi määräänsä enempää kasvaa, mutta Lumbin mukaan 180 000 litraan olisi näillä resursseilla mahdollisuus kivuta.

Ryan Lumb ei koe Lumi Brewingin olevan alleviivatun espoolainen panimo, sillä tilukset löytyivät sattumalta.

”Alun perinhän Lumista piti tulla mustalaispanimo, mutta kun Fat Lizard oli muuttamassa isompiin tiloihin ja yhdestä kaatuneesta projektista jäi rahat käteen, niin vähän niin kuin ajauduimme tänne.”

Espoo on kuitenkin selvästi ollut hyvä koti Lumille, sillä Lumbin puheista käy ilmi, että paikallispanimoiden kesken vallitsee hyvä henki ja kaveria autetaan mäessä – oli se sitten ylös- tai alaspäin viettävä kukkula.

Taustalla Lumin oluista vastaava Greta Mäkinen tuskastelee letkuongelmien parissa ja Lumb rientää olutmaakarin avuksi. ”Eihän ne kiroilut tallentuneet nauhurille”, Mäkinen hihkaisee kun olemme jo tekemässä lähtöä.

Eivät toki.

Espoon Oma Panimo – paikallisolutopas

Paljastuu, että Lumilla on varasto Espoon Oman Panimon vieressä, joten hyvillä ohjeilla pääsemme taittamaan muutaman sadan metrin matkan kohti Tillinmäentietä. Päivän lyhin siirtymä vie meidät seuraavalle moottoriajoneuvojen täyttämälle teollisuusalueelle – niitä panimopuolella piisaa.

Pihalla meitä on vastassa Jukka Terho, Espoon Oman Panimon ”paikallinen panija”, kuten mies tituleeraa itseään. EOP:n historia ulottuu vuoteen 2016, jolloin viidestä kotipanijasta muodostunut porukka kaupallisti toimintansa ja nimesi firman niin, että sen tuotteet eivät varmastikaan voi myydä Espoon ulkopuolella. Vai voivatko?

”Kyllähän se on niin, että meidän myynnistä yli 90 prosenttia tapahtuu Espoossa. Mitä lähemmäs, mitä nopeammin, mitä tuoreempana. Ensi vuonna meille piisaisi todennäköisesti osuus länsi-Espoosta, muualle ei oikein olutta riitä”, espoolainen Terho intoilee panimonsa lokaaliudesta.

”Espoolaisuus on toki tärkeää, mutta me haluaisimme vielä joskus olla korttelipanimo, eli viedä sitä paikallisuusajattelua asteen pidemmälle. Siinä mielessä olemme jo lähellä, sillä oma panimokauppa on meidän suurin asiakas. Sitä kautta liikkuu iso määrä olutta.”

Panimokauppa, ”koppi”, onkin ollut ihmettelyn aiheena iltapäivälehtiä myöten. Tuulikaapin näköinen ja kokoinen kioski on kapula byrokratian rattaissa, sillä tilintarkastajanakin työskennellyt Terho otti erävoiton jaksaessaan täytellä lukuisia lippusia ja lappusia panimomyymälään liittyen. Tuloksena varmasti yksi maailman, tai ainakin Suomen, pienimmistä olutkaupoista.

”Westendissä ei myy Suvela ja Suvelassa ei myy Westend”, Terho kiteyttää, kun kysyn panimon oluiden nimeämispolitiikasta, jotka liittyvät aina johonkin Espoon osa-alueeseen.

”Monille ovat tärkeintä ne omat nurkat, eli paikallisuus ei välttämättä leviä edes kovin laajalle. Espoolla ei ole yhtä yhteistä identiteettiä, mutta kaupunkikeskustoilla on kaikilla omansa.”

Espoon Oma Panimo vie espoolaista olutta myös sellaisiin paikkoihin, joissa pienpanimo-olut ei ole vielä kovin tuttu käsite.

”Meillä on paljon paikallisia asiakkuuksia, joille teemme omia oluita. Ihan uusilla resepteillä tai sitten etikettioluita. Yleensä ne alkavat pilsin myötä, mutta useasti maku kehittyy ja seuraavaksi tilataankin jo IPA:a”, Terho aprikoi.

Paljasjalkaisena espoolaisena Terho kokee kotikaupunkinsa kasvavan olutkulttuurin toki hienona asiana, mutta tehtävää olisi miehen mielestä silti vielä.

”Lisää lokaalia pöhinää! Tapahtumia voisi olla muutama lisää (Ota Olut sekä Espoo panee ja juhlii, toim. huom.) ja olutravintolapuolella olisi varmasti tarpeita enemmänkin.”

Salama Brewing Company – Tampere, Espoo, koko maailma

Espoon tuorein panimo sijaitsee keskellä Espoon kuntaa, Bembölen kylän alueella. Salama Brewing Company ihastutti ja vihastutti olutihmisiä tämän vuoden helmikuussa, kun panimo ryntäsi markkinoille henkselit paukkuen.

”Teimme jotain selvästi oikein, sillä meidät tunnetaan melko hyvin jo. Turha nöyristellä ja vihaajat saa vihata”, pamauttaa mallassäkki selässä panimon ovelta yhytetty Christian Holmlund.

Vaikka Salamakin sijaitsee teollisuushallin osassa, niin isot ikkunat ja niiden takaa paistava värimaailma tekevät panimosta houkuttelevan. Jopa niin houkuttelevan, että kaupan kylmäkaapissa on jäljellä vain muutamia tölkkejä. Kegipuolellakin myydään visiittimme aikana ei-oota.

”Pääsemme tällä hetkellä maksimissaan 1300 litraan viikossa. Ja koska meillä on vain yksi kokopäiväinen työntekijä, niin joudumme vähän himmailemaan. Lisävahvistuksia olemme nyt rekrytoimassa ja tuplataan myös kapasiteetti, joten suunta on oikea”, Holmlund selventää kuivan kauden syitä.

Salama sai alkunsa neljän kaveruksen yhteisestä intohimosta pistää pystyyn suomalainen panimo, jonka tähtäin on ulkomailla. Siinä on Holmlundin mukaan jo osittain onnistuttu, sillä esimeriksi naapurimaa Ruotsiin ovat hanat auenneet. Vaikka fyysisesti Salama sijaitseekin Espoossa, niin varsinaisesta paikallispanimosta ei voida puhua.

”Miehet päätyivät Tampereelta pääkaupunkiseudulle ja Espoo valikoitui ihan sen takia osoitteeksi, että täällä on tilaa ja se tila on edullista. Toki tämä on hyvä koti meille, mutta Salama on suomalainen panimo, ei niinkään espoolainen. Paras myyntialuehan meille on vanha kotikaupunki Tampere”, Holmlund selventää yrityksensä ideologiaa yläparvelta, johon on tarkoitus avata tap room heti, kun Espoon kaupungilta heltiää luvat. Puoli vuotta niitä on jo vartottu.

“Suomen paras pienpanimokaupunki, mutta ravintolapuolella olisi vielä tehtävää”, Holmlund kiteyttää Espoon seisoessaan punaviini- ja bourbon-tynnyrien keskellä. Niiden hedelmistä pääsemme nauttimaan piakkoin.

Ravintola Fat Lizard – pikalounas

Bembölestä auton nokka käännetään kohti Otaniemeä, jossa voisi sanoa olevan Espoon olutydin: korkinheiton päässä toisistaan sijaitsevat Olarin Panimo, Fat Lizard Brewing Company sekä jälkimmäisen nimeä kantava Ravintola Fat Lizard, joka ei ole panimoravintola, vaikka niin moni luuleekin. Enemmänkin kyseessä on yhteistyökuvio. Toinen Fat Lizard -ravintola on aukeamassa Helsingin Herttoniemeen keväällä 2020.

Ruokaravintolaksi profiloituvan Fat Lizardin olutsortimentti on hyvin kotimaista, ehkä espoolaistakin, sillä nimikkopanimon lisäksi juomia on tarjolla Olarin Panimolta sekä Lumi Brewingiltä.

Fat Lizard Brewing Company – alkuperäinen espoolainen

Aasinsiltaa ja Aalto-yliopiston metrotunneleita pitkin on helppo liikkua kohti Fat Lizard -panimoa, jonka lisko-logolla koristeltu siilo merkitsee paikan jo kaukaa. Vuonna 2015 kaupallisen alkunsa saanut Fat Lizard on historian ensimmäinen espoolainen kaupallinen panimo.

Alvar Aallon suunnittelemassa hallissa on täysi tohina päällä, sillä menossa on keitto- sekä tölkityspäivä. Panimon palkkalistoilla on tätä nykyä kaksitoista ihmistä ja vuosituotanto on 500 000 litraa, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita varmasti piisaa.

”Olemme jumissa tässä puolessa miljoonassa litrassa verotus- ja lainsäädännöllisistä syistä”, Tuomas Koskipää, panimon ”ihmeidentekijä” kuittaa, kun kyselen huhuista, jonka mukaan Fat Lizard jatkaa kasvuaan.

Käy kuitenkin selväksi, että huhuissa on myös jotain perää. Vaikka tuotantomäärät eivät ole kasvamassa, niin panimon kapasiteetti kylläkin, ja Fat Lizardin naapuriin avautuneen alakoulun takia panimokauppa muuttaa talon toiselle laidalle ja sinne on avautumassa syksyllä tap room.

”Minkä vuoden syksyllä, sitä en vielä paljasta”, Koskipää virnistelee.

”Espoo tulee kasvamaan olutkaupunkina vielä, muutamakin panimo etsii tiloja täältä suunnalta. Yritetään tehdä tästä sellainen craft beerin metropoli”, Fat Lizardin luova johtaja Topi Kairenius hehkuttaa ja osoittaa takkiinsa ommeltua Espoo Beer City -kangasmerkkiä.

”Kunnon espoolainen kulkee autolla, ainakin toiseen suuntaan”, Kairenius naurahtaa, kun utelen länsimetron mahdollisesta vaikutuksesta kaupungin olutmurrokseen.

”Ja kulttuuri alkoi kehittymään jo ennen metroa”, Koskipää komppailee yhtiökumppaniaan.

Olarin Panimo – ”Me kaikki asumme Olarissa”

Kävelymatka Fat Lizardin kaupalta Olarin Panimon terassille vie alle minuutin. Voidaan siis todellakin puhua olutytimestä.

Siinä missä muut espoolaiset panimot vielä miettivät itseään, niin Olari laittoi tuulemaan vuoden alussa, tuloksena kaupungin ensimmäinen panimobaari. Vielä kun yhtälöön lisää pullokaupan ja kesäterassin, niin Olarin voi nähdä täyden palvelun panimona.

Kolmen kaverin perustama panimo sai kaupallisen alkunsa samana vuonna kuin naapuri, eli 2015. Mutta vasta myynti- ja markkinointipäällikkö Hanna Montosen liityttyä viime vuonna Olarin palkkalistoille, panimon oma ääni alkoi kuulumaan kunnolla. Se oli ääni, joka oli kaikunut Olarin Panimon perustajan ja oluentekijän Ville Leinon korvissa koko elämän: ei tunturipurojen rauhoittavaa solinaa, vaan täyteen tägättyjen alikulkukäytävien urbaania kolinaa. ”Olarilaista, ehdottoman maanalaista”, kuten firman slogan kuuluu.

”Minä vaihdoin ulkoasun täysin, kun tulin taloon. Graafikko Mikko Hiltusen kanssa päädyttiin siihen, että nimen velvoittamana myös brändi voisi kumartaa lähiöelämän suuntaan: räppiä, graffitia ja tyhmiä läppiä. Haluttiin uskaltaa enemmän”, Montonen listaa syitä siihen, miksi Olari nousi varjoista yhdeksi maan näkyvimmistä panimoista.

”Olari on Suomen kaunein lähiö ja panimon henkinen koti on siellä, mutta se on lopulta asuinalue. Sieltä ei yksinkertaisesti löydy tiloja panimolle”, Montonen harmittelee, kun tiedustelen miksi Olarilta nimensä napannut yritys sijaitsee keskellä Otaniemen kampusaluetta.

”Me olemme ylpeästi espoolaisia ja espoolaiset ovat ylpeitä paikallisoluistaan. Ja jos joku kysyy, niin koko panimon henkilökunta asuu sitten Olarissa”, Montonen huikkaa loppukaneetiksi sulkiessaan panimon ovia.

The Gallows Bird – klassikko

Espoo-turnee on hyvä lopettaa sinne, mistä koko kaupungin olutkulttuuri on saanut alkunsa vuonna 1993. Vielä kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, sillä The Gallows Bird on uuden alun eteisessä: Merituulentien rakennus puretaan parin vuoden sisällä ja jo sitä ennen GB on avaamassa sivukonttorin läheiseen Ainoa-kauppakeskukseen. Tämän vuoden lokakuussa avajaisiaan viettävästä kauppakeskusbaarista tulee löytymään myös panimo, jonka konsulttiapuna häärii Olarin Ville Leino.

”En ole osakas. Olen mukana käynnistämässä panimotoimintaa, mutta joku muu ottaa sen sitten haltuunsa. Reseptit tulevat aluksi olemaan minun ja Tompan (Thomas Aschan) käsialaa, mutta sekin rooli on vain väliaikainen”, Leino kertoo ja katkaisee niiltä huhuilta siivet, jotka olivat viemässä Olarin Panimoa Gallows Birdin yhteyteen.

Gallows Birdin eri pisteiden lisäksi Espoon olutravintolamaailma tuntuu olevan melko pirstaleinen. Olarista löytyy muutaman alan pubi, Tapiolassa Sherlock juottaa asiakkaitaan laadukkailla oluilla, Suurpellon Vaappuva Ankka yhdistelee pienpanimo-oluita sekä minigolfia, mutta selvästi ravintolakulttuuri ei ole matkannut panimoiden perässä Espooseen. Ehkä (epä)olutkapungissa siis todella on vielä paljonkin kasvun varaa?

 

 

 

 

One thought on “Olutposti: Olut(epä)kaupunki Espoo

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑