Vieraskynä: Runebergin torttu -paritus

Teksti ja kuva: Petteri Jerkku


Kaikki muistavat Runebergin tortut kouluajoilta kuivakan lounastarjonnan mukavana yllätyksenä. Nämä punssin makuiset pökäleet jäivät ainakin allekirjoittaneella historiaan, kunnes tänään rohkenin ostaa parit tortut kotosalle. Jotain näiden kosteiden ja sormia tahmaavien torttujen kera oli tietenkin juotava.

Aloin rikkomaan päässäni tortun makuja kauppaan kävellessäni ja mietin, mikä näin tajuttoman makean tortun kanssa voisi toimia. Jotain hapanta, jotain siirappista ja tummaa? Kelailut tortun makupareista menivät liian pitkälle ja tajusin torttua tuijottaessani, että olin tehnyt asiasta aivan liian vaikeaa: vadelmahapanta ja tummaa imperial porteria tietenkin.

Happaman tarjonnan puolelta mukaan tarttui CoolHeadin Salted Licorice Raspberry, koska niin tajunnan räjäyttävän yksinkertaista kuin se olikin, on Runebergin tortun mausta jäänyt eniten mieleen se vadelmahillotäplä, jota on aina jostain kumman syystä hiiren kakan kokoinen kökkö keskellä torttua. Menisikö leipomot tosissaan konkurssiin, jos hilloa laitettaisiin edes hieman enemmän tortun päälle? Tuskin.

Toisena makuna mieleeni juolahti tumman tortun makea ja siirappinen maku. Maku, joka täyttää suun kurkkua myöten ja kitalakeen jää juolahdus kitkerää punssin ja rommin makua. Põhjala Öö (imperial baltic porter) tuntui oikealta valinnalta makupariksi.

Ensin oluita piti tietenkin maistaa pelkiltään. Tulisiko niistä edes kaukaisesti mieleen Runebergin tortun vanhoilliset ja suomalaiseen suuhun juurtuneet makuperinteet.

Ei, ei lähellekään. Molemmat oluet toimivat silti jollain kummallisella, mutta samaan aikaan tutulla tavalla yhdessä. Molemmissa jälkimakuina oleva lakritsisuus oli hämmentävän samankaltainen. Jotain tortun suuntaista makukombossa oli, mutta ei ihan sinne päin, jotain jäi uupumaan. Luultavasti ne olivat nuo rommipunssiset makuyhdisteet.

Toiseksi oli testattava miten meidän suomalaisten kansallisherkku taittuu bissen parina.

CoolHeadin vadelmahapan toimi itseasiassa pirun hyvin. Hapan vadelma taittoi tortun saatanallisen sokerisia nyansseja mukavampaan suuntaan. Oliko tässä nyt se kaipaamani lisähillonokare tortun päälle? Lakritsinen jälkimaku ei ehkä ollut tarpeellinen tortun makujen kanssa.

Põhjalan Öö meni tortun kera kuin mummolan kahveet nisun kanssa. Maut pyöristivät toisiaan mukavasti, joskin korkea alkoholipitoisuus peitteli tortun makuja hieman.

Jotain jännällä tavalla samaa niissä oli: suuntuntuma lähenteli samaa luokkaa ja siirappiset maut tukivat toisiaan mukavasti.

Makuelämyksenä varsin mielenkiintoinen muistelo ala-asteen väkivallan täyteiseen ruokasaliin.

Tuskin näitä tulee silti komboteltua jatkossa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑