Tampere – “Lahtelaiselle helppo kaupunki”

Business and pleasure. Paino jälkimmäisellä. Lähdin nimittäin tekemään vuosittaisen Tampereen olutkierroksen tällä kertaa uunituoreen maahantuojan kanssa ja tissuttelun ohessa saimme myös tehtyä fiksujakin peliliikkeitä. Palataan tuohon maahantuontikuvioon kuitenkin syksymmällä, kun siitä on jotain kättä pidempää kerrottavana. Nyt juodaan Tampere kuivaksi.

2019-08-22 08.30.32 2.jpg

Päivä polkaistiin käyntiin kaupan kautta ja nopealla askeleella Konttoriin, siihen Tampereen mielenkiintoisimpaan olutravintolaan.

Elokuinen päivä alkoi hätyytellä hellelukemia, joten terassi kutsui. Varmasti muuten maan kapeimpia patioita?

Ensipuraisuksi valitsin maineikkaiden tekijöiden kollabon, Stigbergets / Other Half Population III -NEIPAn. En tilannut kyseistä olutta Tirraan hinnan takia ja hyvä niin, sillä vaikka taustalla lymyilikin suht kelvollinen hedelmämehu, niin kokonaisuutena NEIPA oli ylikypsän tunkkainen. Olisiko ajan hammas jo kolahtanut lasin reunaan?

Konttorissa oli puolenpäivän aikaan vielä rauhallista ja tyhjän baarin tummat pinnat kylpivät ikkunoista kurkistelevan auringonvalon sarjatulessa. Hetki oli kaunis.

Vielä oli aikaa toiselle oluelle. Tujua ja Etkoa tulee vastaan kiitettävästi muualla, joten valitsin listalta jotain harvinaisempaa nestettä. Virhe. Saksalaisen Sudden Deathin Vaya Papaya oli niin käsittämättömän esanssisen makuista litkua kuin olla ja voi. Hubba Bubbaa ja hattaraa ilman minkäänlaista luonnetta. Sellainen fuerstwiacekmaisen ”synteettinen” DIPA.

2019-08-22 08.30.30 1.jpg

Paha maku suussa jatkoimme matkaa tien toiselle puolelle, Pyynikin Brewhousen tiluksille. Brewhousen ja Pyynikin tislaamon toiminnassa mukana oleva Samuli Peltonummi kyseli Helsingin SOPPissa halukkuuttani vierailla pikkupanimolle, ja tokihan moinen kiinnosti. Myös tislaamovisiitti olisi onnistunut, mutta nyt ei tiukahkon aikataulun takia siihen ollut mahdollisuutta. Hervannan Kultainen apinakin jäi reitiltä pois samaisesta syystä.

Brewhouse on hämmentävän iso punatiilinen rakennus keskellä kaupunkia, arvorakennus voisin lisätä. NoHo Partnersina nykyään tunnettu Restamax omistaa talon, mutta Peltonummen mukaan muuten Pyynikillä on melko vapaat kädet tehdä tiloissa mitä haluavat. Ja hehän haluavat: pääsali, ruokapuoli, iso puutarhaterassi, ruokaterassi, pubi sekä tietysti itse panimo.

Viime vuoden lopussa käynnistyneen panimon keittokoko on 380 litraa. Tällä haavaa keittoja on tehty 22, joista ainoastaan NEIPA on päässyt uusintakierrokselle – kaksi kertaa. Muuten siis yksittäisiä erikoiseriä. Samulin mukaan vuosituotanto on noin 10 000 litraa, joka kaikki myydään oman ravintolan hanoista. Varsinaista paikallisolutta.

Kierroksen jälkeen istahdimme ravintolan terassille ja keskustelimme pienpanimoiden verotuksista sun muista alaan liittyvistä koukeroista. Toki Mosaic Lagerin voitelemana.

2019-08-22 08.30.31 1.jpg

Seuraava siirtymä tehtiin idyllisen Kehräsaaren läpi, päätepisteenä oli kauppahallin Flinda Juomapuoti. Kiva pikkuputiikki keskellä hallia, jonka pääpaino kotimaisissa pienpanimo-oluissa. Bongasinpa hyllystä myös Paljas saari -gosen, jota myyjä kehui lempioluekseen – tietämättä, että se on ”minun olut”.

Flindalla on myös anniskeluoikeudet, joten niitä piti käyttää hyväkseen. RPS-panimon Tropical State of Mind -stout sai toimia välipalana ja hyvin sen paahteinen hedelmäisyys istuikin kahvia korvaamaan.

2019-08-22 08.30.29 1.jpg

Aina kun Tampereella käy, niin pitää yrittää mahduttaa Panimoravintola Plevna kalenteriin. Niin nytkin. Siperiaa on saatava!

Tilasimme isot Siperiat, ostin pari Siperia-pulloa mukaan panimokioskista (3,8 €/plo) ja tarkkailin terassilla, kun seuralainen pääsi ENSIMMÄISTÄ kertaa tuon hekumallisen imperial stoutin makuun. Annettakoon hieman toki anteeksi, sillä mies on asunut Berliinissä jo tovin. On se silti vähän noloa.

2019-08-22 08.30.28 3.jpg

Siperia-röyhtäysten rytmittämänä mahakin alkoi kurnia, joten tien yli ja Lucan terassilla perseet penkkiin. En ole aiemmin Tampereen Lucassa syönyt, vaikka se alkuperäinen lokaatio onkin. Tai siis Lucan alkuperäinen lokaatio oli se alkuperäinen lokaatio… Ehkä ymmärsitte.

Yllättävänkin fiini ravintola ”pizzeriaksi”, en suosittelisi ehkä mahdollisiin ahdistuskrapulapizzahetkiin.

Tilasin alkujuomaksi Aperol Spritzin, jota ruokalistassa kovin mainostettiin. Olut alkoi jo hieman tökkiä ja vartalo kaipasi piristystä. Hyvin markkinoitu siis.

Pizzapuolelta päädyin Cheeeese-nimiseen lättyyn. En ole mikään suurin valkoisten pizzojen ystävä, mutta koska Luca on tällä hetkellä mielestäni Suomen kovimpia (napolilais)pizzamaakareita, niin luotto oli kova.

Ja se tuotti tulosta, sillä vaikka bianco ei ole ikinä 5/5, niin tämä oli jo lähellä. Juustoa oli toki paljon (fior di latte -mozzarellaa, gorgonzolaa, ricottaa, fontina-juustoa, parmesaania, basilikaa), mutta kokonaisuus oli balanssissa, eikä tomaattikastikettomuus haitannut lain. Sopivasti sitkoa, rasvaa ja ennen kaikkea makuja.

2019-08-22 08.30.28 1.jpg

Pizzeriasta pizzeriaan, sillä kehuttu Sitko meni ja yhdistyi tovi sitten Sori Taproomin kanssa, tuloksena Sitko & Sori. Isoja muutoksia ei tilaan oltu tehty, sillä Sitko näytti itseltään. Tiskiltä katsottuna oikeaan laitaan oli ilmestynyt pubimainen nurkkaus ja siinäpä se. Toki myös Helsingin Sorista tutut juomalistaruudut oli ripustettu tiskin ylle.

Koska Sitkossa oli ihan kivoja juomia jo ennestään tarjolla, ja heille myös tehtiin omia oluita, niin mietityttää, että kuka yhdistymisestä hyötyi? Ehkä sitten Tampereelta alun perin ponnistanut Sori Brewing, jonka oluita listat olivat pullollaan.

Itsekin moisen join ja vaikka alkuun Shadow Game 3 (“Madagascar Vanilla & Ethiopian Coffee Bourbon BA”) tuntui aavistuksen viinaiselta, niin mausteet avautuivat juojalleen mitä lämpimämmäksi imperial stout muuttui. Lopulta muikea tynnyristout, jonka hinta tosin tuntui ylimitoitetulta (15 €/plo).

2019-08-22 08.30.27 2.jpg

Tuulensuu on klassikko, jossa kannattaa juoda belgialaisia oluita. Mekin teimme niin ja puolitimme 3 Fonteinen Oude Kriekin. On se ihanaa. Nordic Breweryn Saison ei ollut.

2019-08-22 08.30.26 1.jpg

Tilanne alkoi olemaan hieman hektinen, kun paikalla oli lahtelaisväriä ja Salama Brewingin Johannes Järvinenkin saapui seurueeseen…

…Hypätään siis pikakelauksella Tampereen BrewDogiin, jossa en ollut ehtinyt vielä piipahtamaan. Se näytti BrewDogin kuppilalta, tosin yllättävän pieneltä sellaiselta. Melko eri puusta veistetty kuin edesmennyt Turun BD-kippola.

Istahdimme kohutulle terassille (sisäänkäynti terasille piti rakentaa toiselle kulmalle, sillä suojatieltä ei kuulemma saa olla esteetöntä pääsyä suoraan baariin) joimme pienet oluet äkäisesti, sillä vielä oli ehdittävä käymään Nordicissa. Cervisiamin NEIPA oli kypsää vihannesmehua. Suht paskaa itse asiassa.

2019-08-22 08.30.25 2.jpg

Nordicin terasilla siis vielä lähtöoluet, pitkästä aikaa Hornbeerin maanmainio Caribbean Rumstout. Tosin loppulasi meni kiireen takia parempiin suihin. Onneksi ne paremmat suut kuuluivat olutpaavi Hannu Nikulaiselle sekä hänen “Robinilleen”, Vesa Välitalolle. Kymmenien tuhansien reittausten miehet kun harvemmin lasiin sylkevät.

Kotimatka meni leppoisasti ravintolavaunussa viinilasillisen ääressä ja Riihimäen asemalla kiireessä tehdyn vaihdon jälkeen Siperiaa tissutellessa.

”Tampere on lahtelaiselle helppo kaupunki”, seuralainen aprikoi pullo huulillaan, kun Lahden matkakeskus alkoi viimein häämöttämään pimenevässä kesäillassa.

2019-08-22 08.30.24 1.jpg

One thought on “Tampere – “Lahtelaiselle helppo kaupunki”

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑