Tahroja tiskillä: Kun SOPP-kupla puhkeaa

Tahroja tiskillä -juttusarja yrittää valottaa ja raottaa sitä, miten festarit näyttäytyvät oluen kaatajien, kegin vaihtajien, asiakaspalvelijoiden sekä ennen kaikkea olutammattilaisten vinkkelistä. Työskentelen tiskin takana Jyväskylässä, Lahdessa, Lappeenrannassa, Helsingissä, Porissa, Oulussa ja Kotkassa, joten kesään mahtuu varmasti oluen tahrimia tarinoita – tiskin takaa.

Kupla. Aloitin tämän tekstin useampaan otteeseen, useammalla eri tavalla, mutta mikään niistä ei tuntunut oikealta. Kupla tuntuu. Se kiteyttää Helsingin Suuret oluet, pienet panimot -festivaalin täydellisesti. Kuten viime vuonna, niin myös tänä vuonna elimme loppuviikon kuplassa, jossa oli hyvä olla. Raskasta ajoittain, kyllä, mutta lopulta hemmetin mukavaa. Joten siksi: Kupla.

Kupla sulkeutui selkäni takana viime keskiviikkona, kun kyyti jätti minut Kaisaniemen kentälle Rautatientorilta muuttaneen SOPP-alueen huoltoportille. Se sulki minut sisäänsä ja toivotti tervetulleeksi. Kuplan ylläpitäjä oli tänäkin vuonna Kanavan Panimo.

kanavan perhe.jpg
Kanavan perhe: Jan, Jukka ja Kyösti Karlstedt

Kanavan olutsortimentti (happamia, IPL ja tumma) oli tuttu jo Lahdesta sekä Lappeenrannasta, joten töihin vaan. Käytössä totutusti kortti sekä käteinen – kassaan oli muuten vihdoin saatu pikanäppäimet.

Kanava on muutenkin jo niin tuttu panimo ja luottoa tuntuu löytyvän molempiin suuntiin, että kävin hoitamassa virallisen haastatteluosuuden lavalla vääksyläisfirman edustajana. Enkä tainnut ainakaan hirveästi puhua läpiä päähäni.

Keskiviikko yllätti, sillä jonoa oli kerääntynyt reilusti alueen ulkopuolelle jo tovi ennen porttien aukaisua, joka tapahtui avauspäivänä kolmelta. Järjestävän tahon mukaan kesti reilu puoli tuntia, että ensimmäinen ruuhka saatiin purettua.

Pelko siitä, että ihmiset eivät löydä Kaisaniemen kentälle oli siis turha. Jo ensimmäisenä päivänä asiakkaita kävi reilu 3000. Kokonaisuutena kivuttiin miltei 22000 asti. Ymmärtääkseni ennätyksiä rikottiin taas.

Ihmiset löysivät myös Kanavan tiskille, sillä jonot luikertelivat paikoin jo naapuritiskien (Iso-Kallan Panimo ja MBH Breweries) tiluksille. Vääksyläispanimo on selvästi tällä hetkellä kotimaan kovimpia ja mielenkiintoisimpia tekijöitä.

reteys.jpg
Hemmo Lompola / Iso-Kalla & Antti Rastas / MBH

Kaksi kaataa, yksi laskuttaa. Siinä oiva kaava purkaa pahimpia rysiä ja onneksi meillä oli koko loppuviikon ajan kolme ihmistä käytettävissä tarpeen vaatiessa. Iso käsi isoille apukäsille, niistä oli toden totta isoa apua.

Jo keskiviikkona kävi selväksi, että Paljas saari tulee olemaan hittituote. Suomen paras hapanolut -kyltti tiskillä myi usein itse itsensä. Tilasimme kyseistä gosea kaksi kertaa lisää alueelle, mutta silti lauantaina, kymmenen tyhjenneen kegin jälkeen oli pakko kaupata muutama tunti ei-oota.

Toinen selkeä volyymiolut oli Panimoyhtiö Tujun kanssa masinoitu Pihta. India pale lageria pystyy nimittäin myymään helposti niin lagerin kuin IPAnkin ystävälle. Best of both worlds, tai jotain yhtä kliseistä.

Molemmat ovat kilpailemassa tänä vuonna Suomen paras olut -tittelistä, kuten myös Motti sekä Toivo. Lisää plakaatteja vaan Kanavan tiskille!

Oluista voisi vielä mainita Tupla-Unton, jota oli löytynyt yksi kegi varaston perukoilta myyntiin. Reilussa päivässä tuo huippuiskussa ollut imperial porter tyhjennettiin. Onneksi itse ehdin ottamaan testierän.

Periaatteessa kaikki neljä päivää (tiistai oli tiputettu tänä vuonna pois, enkä ollut kokoamassa tiskiä) noudattivat samaa kaavaa: alkuun rauhallisempaa, ruuhkat alkoivat reilusti ennen ilmaisen sisäänpääsyn loppumista (18:00), melkoista tykittelyä jonnekin yhdeksään asti ja loppu matalalaskua. Ainoastaan pääpäivä lauantai oli hieman erilainen, sillä se oli tasaisempaa myyntiä koko päivän. Ei kuitenkaan niin älytöntä kuin olisi voinut kuvitella. Ehkä kolmenkymmenen asteen helteet olivat jo asiakkaillekin liikaa, eivätkä ihmiset jaksaneet pyöriä alueella liian pitkiä aikoja.

Kuumuus se meinasi minullekin käydä liian raskaaksi, sillä varsinkin lauantaina tuulenvireet puhaltelivat tyhjinä Kaisaniemen kentän hiekkapinnalla, eikä ilma vaihtunut teltoissa lainkaan. Hiki valui valtoimenaan ja oli varottava, ettei asiakkaan lasiin lirvahda vuorisuolalla maustetun gosen asemesta kyypparin suolahikeä.

Suojaava teltta, tuuletin ja tiskin takana lymyillyt pakastillinen raparperisorbettia auttoivat hieman helteeseen. Mutta vain hieman.

Gose floatereina myyty sorbetti ei alkupäivinä liikkunut ihan niin nopeasti kuin mihin olimme varautuneet, mutta lauantaina menekki lähti käsistä, ja tavara loppui jo iltapäivästä. Naurattaa, kun aamupäivällä olimme vielä miettineet, että mihin yli jäävän sorbetin saa tungettua. Näin ne tuulet muuttuvat.

Oli SOPPissa onneksi vapaa-aikaakin. Se vietettiin usein henkilökunnan alueella, josta löytyi tarvittavat vesipisteet, (helteessä ”saunoittuneet”) bajamajat, kahvit sekä tietysti se tärkein sosiaalialue: tupakkapaikka. Vessa- ja/tai vesitauot muuttuivat aina astetta mukavimmiksi, kun savukkeella oli joku tuttu, jonka kanssa vaihtaa pari sanaa. Kiitos seurasta eri toten 8-Bitin Mikaelille, Kuivalihakundin Tatulle sekä Fiskarsin tiskin Kirsille, joiden kanssa juttu kulkee aina – ja joilta saa usein vaihdettua oravannahkoilla savukkeita suuhunsa. Yllättävän usein myös savuton päätoimittajani Anikó Lehtinen löytyi penkeiltä pölisemästä.

Anikó pitää aina mainita näissä jutuissa. Perinteet kunniaan.

Anikón-siltaa pitkin pääsemme myös Maistilan tiskille – jossa Lehtinen pääosin työskenteli, tai omien sanojensa mukaan ”festarihuorasi” – jonne on mukava mennä tauoilla turisemaan. Oluet ovat AINA kunnossa ja henkilökunta mitä mukavinta, se piisaa pitkälle.

Miltei naapurista löytynyt ETKO pokkasi omissa kirjoissani parhaan oluen palkinnon Blueberry Squeezy -gosellaan. Harmi vain, että se loppui kesken, eikä sitä ollut enää myydä Tirraankaan. ETKO kuuluu ehdottomasti maan eliittipanimoihin.

etko.jpg

Teerenpelillä oli myös kiva käydä rupattelemassa (Jere Rapo, me kaipasimme sinua!) ja juoda esimerkiksi jo Lahdessa hyväksi havaittua gin & slush tonicia tai vaikkapa mustikkasiideristä tehtyä slushia. Slush sekä tietysti viski olivat lahtelaispanimon NE jutut.

SOPP oli jaettu keskeltä kahtia, eli panimoiden tiskit sijaitsivat alueen vastakkaisilla puolilla. Toiselle puolelle ei tullut niin kovin usein eksyttyä, mutta sieltä parhaiten jäivät mieleen vanha kunnon Ruosniemen Salted Caramel, useampi viimevuotisen naapurin Sonnisaaren olut, Tornion NORTH Arctic Lager ja Pikkulinnun masinoima Italia-tiski, josta ainakin Ritual LABin Bob the Younger sekä joku (?) hazy IPA menivät uusintakierroksille.

ruosniemi.jpg

Ruokapuolella kovin juttu oli aivan Kanavan tiskin vierestä löytynyt Sandwich Club -ruokakärry, jonka avocado & ”fagon” -leipää tuli kai viisi syötyä yhteensä. Sotkevaa festarisyömistä, mutta sitäkin parempaa. Etsikää käsiinne.

Tietty myös parit atomit savunkinkulla pitää aina ahmaista.

Vielä loppuun hieman tuosta kupla-ajattelusta. Päivät kuluivat Kaisaniemen kentällä (joka EI muuten ollut niin pöllyävä kuin moni pelkäsi), after workit taas muutaman sadan metrin säteellä baareissa ja yökerhoissa. Mummotunnelikin tuli koettua ja miltei paniikkikohtaus saatua. Ei enää ikinä! Kaupassa en käynyt kertaakaan ja rautatieaseman kioskilla kerran. Airbnb-asunto sijaitsi sadan metrin päässä tiskistä, joten siellä oli helppo piipahtaa tauoilla vaikkapa kakalla ja suihkussa. Pirun kätevää, kun kaikki on lähellä. Ei tarvitse paljoa päätään vaivata ylimääräisellä säätämisellä.

Jokainen yö venyi aamuun (esimerkiksi virallisten panimojatkojen jatkot kestivät aamukuuteen), mutta silti työt hoidettiin seuraavana päivänä kovalla intensiteetillä. Kanavan porukka osaa bailata, mutta hoitaa myös hommansa. Niin sen pitää mennä.

Oikeastaan viikon ainoa ”mä vaihan alaa” -hetki oli loppupurku, kun ei meinannut yksinkertaisesti jaksaa siivota tai roudata. Tunnissa sekin oli onneksi taputeltu.

Kiitos Kanavan Panimo tästä sesongista, oma (festarihuoraus)kauteni jatkuu nyt parissa omassa tapahtumassa sekä Olarin, Tujun ja Rocking Bearin riveissä erinäisillä festeillä. Kiitos toki myös Helsingin SOPP, olit taas mahtava, varsinkin nyt kun muutaman päivän on saanut sulatella. Ensi vuonna sitten viikkoa myöhemmin samassa paikassa.

(En kiitä niitä muutamaa virkaintoisen kusipäistä ja avoimen rasistista järjestysmiestä.)

Kupla on puhjennut ja päästänyt minut ulos. Mutta vain hetkeksi.

yö.jpg

One thought on “Tahroja tiskillä: Kun SOPP-kupla puhkeaa

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑