Mattsson avasi vihdoin päänsä – toisesta reiästä sisään, toisesta ulos?

Se elää sittenkin! Nimittäin Hartwallin kiduksista löytyvä Mattsson-pienpanimo. Tai noh,  “pienpanimo” pikemminkin. Pari vuotta sitten äänekkäällä rummutuksella ja pitkälle kuuluvilla puheillaan kehään astunut brewery-in-brewery lupaili, että “nyt lähtee”. Ei lähtenyt. Ei, vaikka kovaa mainetta nauttiva olutmaakari Anders Kissmeyer kävi laittamassa panimon kattilat porisemaan.

Hartwallin surkuhupaisa Polar Monkeys -sarja löysi kotinsa Mattssonin tiloista (joihin en päässyt aikoinaan tutustumaan) ja myös Lahden Erikoisia siellä on pantu, mutta panimon omaa nimeä kantavaa olutta piti odotella aina vuodenvaihteeseen, kun sinänsä kelvollisen Imperial Porterin hanaversio laskettiin markkinoille.

Nyt Imperial Porter saa seuraa Oat Pale Alesta sekä Sour Alesta, jotka kaikki Hartwallin markkinointifirma lähetti minulle. Kuten myös Ardelle sekä Tuopilliselle.

Kiitos, nyt juodaan.

Oat Pale Ale | 5,5 %

Kolmikon ainoa markettivahvuinen olut. Pullon signeerannut naapuripanimo Teerenpelistä Mattssonille loikannut Bill Brinkmann. Partojen pärinän mukaan Brinkmannin Teerenpeli-historia on maistunut Mattssonin oluissa hieman liiankin kanssa.

Maistuiko se Oat Pale Alessa? Jos sillä tarkoitetaan pohjaan palanutta kaurapuuroa ja kitkeräksi lirvahtanutta katkeroa, niin miksipä ei. Otatko salmiakkipastillin jälkiruoaksi, ne ovat tosin vanhenneet jo kymmenen vuotta sitten. Ei kiitos.

Juomatta jäi, enkä ollut ainoa.

Sour Ale | 6 %

Ensimmäinen makropanimon hapanolut Suomessa. Ja kun muistetaan, että Hartwall/Mattsson oli NEIPA-junassakin (Lahden Erikois NEIPA oli hanasta muuten hämmentävän hyvä!) ensimmäisenä kyydissä, niin herää kysymys, että alkaako Olvin valta hiljalleen murentua?

Jopa 6-prosenttinen Sour Ale on maustettu sitruuna- sekä greippimehulla. Olisiko lonkeroista tuttuja mehuja, sillä hieman (maku)lonkeromainen kokonaisuus on kyseessä.

Tuoksussa greippistä krapulapaskaa, maku melko suoraviivaisen outo yhdistelmä sitrusta (mehun lisäksi kuorta selvästi seassa), vihanneslo(n)keroa sekä viljapeltoa. Eikä tämä nyt kovin hapankaan ollut, tai edes humalainen.

Joihan tuon, mutta siinäpä se.

Imperial Porter | 7 %

Talvella paikallisen Hygge-baarin hanasta pariinkin otteeseen juotuna kelpo olut. Ei nyt varsinaisesti “imperial” näillä prosenteilla, eikä tietystikään mikään kilpakumppani Koffin klassiselle portterille. Mutta yhtä kaikki maistuva.

Pullosta olut näyttäytyi makeampana, konvehtimaisempana. Kuivattua taatelia, rusinaa, jotain hieman tunkkaista maussa ensin, joka kuitenkin raikastui tuoreen hedelmäisyyden muodossa, mitä enemmän olutta joi. Lopussa kevyttä katkeroa, joka leikkasi liiallisen makeuden kärjen irti.

Parempaa kuin hanasta, eli selvästi troikan kovin juoma.

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑