Tahroja tiskillä: OlutSatama – Suomen paras ulkoilmafestari?

Oma olutfestarikesä nytkähti käyntiin Sour Spring Breakilla sekä Kustaa Vaasankatu -oluttapahtumalla – ensimmäisessä olin paikalla toimittajana, toisessa taas järjestäjänä. Tahroja tiskillä -juttusarjan tiimoilta hyppään kuitenkin rehellisen duunarin saappaisiin ja myyn oluen ehkä juuri sinulle.

Tahroja tiskillä yrittää valottaa ja raottaa sitä, miten festarit näyttäytyvät oluen kaatajien, kegin vaihtajien, asiakaspalvelijoiden sekä ennen kaikkea olutammattilaisten vinkkelistä. Työskentelen tiskin takana ainakin Jyväskylässä, Lahdessa, Lappeenrannassa, Helsingissä, Porissa, Oulussa ja Kotkassa, joten kesään mahtuu varmasti oluen tahrimia tarinoita – tiskin takaa.

2019-06-17 02.03.52 1.jpg

Neljänteen vuoteensa ehtinyt OlutSatama oli itselle viime kesän hitti. Jyväskylässä oli onnistuttu tekemään jotain todella hyvin, sillä vaikka sää ei suosinutkaan, niin asiakkaat sekä työntekijät tuntuivat nauttivan tapahtumasta täysin siemauksin. Kauaa ei siis tarvinnut miettiä, kun Olarin Panimo pyysi minua rosteriinsa täksi vuodeksi.

Viikonloppu starttasi käyntiin Olarin Hanna Montosen kanssa jakelukierroksella. Ylimääräiset tavarat siis hotellille (joka oli tänä vuonna ONNEKSI alueen lähellä, ei jossain hornan tuutissa) ja kohti Jyväskylän pubeja sekä putiikkeja.

Pitäisi joskus muuten hypätä myyntimiehen matkaan päiväksi pariksi. Siitä saisi varmasti mielenkiintoisen jutun aikaiseksi ja sen myötä lukijat pääsisivät hieman enemmän kärryille, että miten raskasta työtä olutammattilaiset lopulta tekevät. Tämä ala kun ei ole pelkkää cin ciniä tai tico ticoa.

2019-06-17 02.03.48 2.jpg

Kun kierros oli hoidettu, karautimme kohti Lutakonaukiota, OlutSataman näyttämöä. Taivaalla pilvet pelottelivat pimeydellään, mutta asiakkaita se ei sen kummemmin näyttänyt haittaavan. Muutamaa minuuttia vaille kolmen ihmiskäärme luikerteli jo yllättävänkin pitkänä pääporttien edessä.

Ja se saikin luikerrella tovin, sillä OlutSataman ovien aukaisu viivästyi reilulla vartilla, kun tekniset ongelmat iskivät päälle kuin jossain kaukaisuudessa jyrissyt ukkonen.

Vihdoin janoiset asiakkaat saatiin sisälle karsinaan ja työpäivä alkoi kunnon rysäyksellä. Panimotiskillä ei juuri teknisiä ongelmia ilmennyt, sillä olut kaatui laseihin juuri sopivasti kuohuten ja Seamchip-laitteet toimivat moitteettomasti – niiden käyttäjät eivät aina niinkään. Mikä siinä muuten on, että nämä cashless-tapahtumat jurppivat ihmisiä niin paljon? Lataat valitsemasi summan rahaa, vilautat ranneketta kohtaan, johon myyjä sinua opastaa, saat oluen käteen. Simppeliä, eikö?

Möykkäreitä toki maailmaan mahtuu, onneksi päällisin puolin OlutSataman asiakkaat olivat kuitenkin hemmetin mukavia ja kohteliaita. Niin kuin jyväskyläläiset noin ylipäätään.

Ihmisiä ei perjantaina ollut alueella mitenkään älyttömiä määriä (kylmä ja kostea sää tekee paljon), mutta Olarin tiskillä oli pieni jono miltei läpi päivän. Syy oli yksinkertainen: panimon ja Instagramissa vaikuttavan Pieruperse-sarjakuvan Märichello-yhteistyöolut oli saanut näkyvyyttä aina iltapäivälehdistä Helsingin Sanomien kautta Seuraan. Juoma oli myynyt siis itse itsensä jo ennen festaria – ja loppuun se myi hyvissä ajoin lauantai-iltapäivästä.

Toki, pitää muistaa, että suomalaiset ovat kevyen lagerin ja huonon huumorin kansaa, joten ei ihme, että hassutteleva jenkkilager myi kuin… Niin, vaalea lager kesäfestareilla.

Minuakin luultiin pariin otteeseen Pieruperse-taiteilijaksi, kun kerroin oluesta hieman tarkemmin, enkä myöntänyt olevani Olarin vakituinen työntekijä.

Toinen omanlaisensa hittituote oli Olarin toimitusjohtaja Ville Leinolle yllätykseksi tehty Not for Leino. Paloaseman Panimon kanssa pantu NEIPA oli kuivahumaloitu kolmesti ja prosentitkin härnäsivät jo tupla-IPAn lukemia (7,5 %). Not for Leinoa oli tehty yhteensä vain 40 litraa ja siinä se. Harmi vain, että Leino itse oli jäänyt miettimään, eikä päässyt Jyväskylään nimikko-oluttaan tissuttelemaan.

Kiljumaisen vaalea ja greippimehumaisen humalainen olut hämmästytti monet ”laita jotain IPAa” ostaneet, sillä varsinkin jälkijunassa nieluun tösähtänyt hop burn oli brutaali.

Kolmantena voisin vielä mainita Hiisin kanssa tehtaillun Save the Daten. 10-prosenttinen imperial stout oli maustettu pekaanipähkinällä (Hannan mukaan jokaiselta asiakkaalta piti erikseen vielä kysyä mahdollisesta pähkinäallergiasta) sekä taateleilla.

Luulisi, ettei suomalaisessa kesätapahtumassa moiset vahvat pastry stoutit myy, mutta mitä vielä. Meidän tiski ei ollut tosiaankaan ainoa, joka valutti imperial stoutinsa loppuun aivan liian aikaisessa vaiheessa. Noora Hietasen, yhden tapahtuman järjestäjistä, mukaan Jyväskylä onkin imperial stout & lonkero -kaupunki. Upea yhdistelmä!

2019-06-17 02.03.50 3.jpg

Perjantaina en juuri ehtinyt maistella kenenkään tuotteita, ja itse asiassa ensimmäisen kunnon lasillisenkin join vasta puolenyön jälkeen. ETKOn Passionberry Haze, naapuri Salaman Queen Cream Sour sekä Kanavan ja Tujun India pale lager -kollabo jäivät nyt ainakin mieleen.

Syömäpuolelta tuli testattua Treffipubin On the Road -kiertolaisen juustohampurilainen, joka oli helposti paras ikinä syömäni olutfestariruoka. Paksu, hieman savuisa pihvi, joka oli keskeltä oikeaoppisen punertava. Siihen vielä sopivasti sulanut juusto, tymäkkä amerikansinappi, siivu tomaattia, kansi päälle ja hyvää ruokahalua. Yksinkertainen on kaunista, ja kun appeen sai vielä ilmaiseksi oravannahkakauppojen kautta, niin “ei voi muuta sanoa, ku tuoppia nostaa”.

Maksupolitiikasta vielä! Note to self: Muista loppuillasta varmistaa, että asiakkaan rannekkeella on varmasti valuuttaa. Tuli nimittäin aivan liian monta isoa tuoppia myytyä pienen hinnalla viimeisen puolen tunnin aikana.

2019-06-17 02.03.50 2.jpg

Klassisilla panimojatkoilla tuli törmättyä tuttuihin, joita en ollut nähnyt sitten viime kesän – sekä tietysti tuttuihin, joita näen aivan liian usein. Moi, Anikó. Heh. Myös muutamia uusia ”suhteita” tuli solmittua, sillä mm. Pienpanimoliiton Mallasasiamies Juho, Salaman Christian sekä Kuivalihakundin Tatu paljastuivat oivallisiksi seuramiehiksi.

Hyvää yötä.

IMG_20190617_154205.jpg

Lauantai valkeni kankeahkona, mutta aurinkoinen ilma sekä hyvä pizza ja cocktail Pettola Lorenzossa laittoivat miehen ruotuun.

Tapahtuma-alueella oli yhden jälkeen mukavan rauhallinen tunnelma, ja koska minua ei vielä tässä vaiheessa tarvittu tiskin takana, niin päätin pyöriä tiluksilla “sillä silmällä”.

Alue oli jaettu keskeltä kahtia esiintymislavalla sekä katetuilla istumapaikoilla. Molemmilta laidoilta löytyi juomatiskejä (miltei 30 yhteensä), päädystä ruokaa sekä muutama panimo lisää. ”Puistolounge” oli tänäkin vuonna toteutettu letkeästi ja VIP-tila sen vieressä toimi. Vaikka OlutSatamakin järjestetään aukiolla, niin se on huomattavasti viihtyisämpi kokonaisuus kuin vaikkapa Helsingin Rautatientorin kollegat.

Vessoilla ja tupakointialueella oli ilmeiseti molempina päivinä ollut myöhäisillasta ruuhkaa, mutta niinhän se menee kaikkialla. OlutSataman järjestäjät olivat onneksi tajunneet edes vähää alusta panostaa henkilökunnan taukotiloihin, sillä niissä pääsi hoitamaan tarpeitaan (vessa, tupakka, vesi, kahvi…) ilman jonoja.

Lounasjuomaksi testasin Maistilan aina yhtä hyvää NEJIPAa, Lepolan täydellistä krapulajuomaa eli kurkkusiideriä sekä Tornion Panimon, tai siis Tornio Distilleryn, Lójhtu-giniä sellaisenaan ja tonicin kanssa – toimi raakana paremmin.

Vielä muutama jyväskyläläinen kotiolut (se joku imperial stout oli huippu!), jota lavalta tuputettiin ja takaisin sorvin eli tässä tapauksessa hanaston (yhdeksän hanapaikkaa yhteensä) ääreen.

2019-06-17 02.03.48 1.jpg

Nyt kaadetaan! Tunnin juttukeikkaa Vihreään Haltiattareen lukuun ottamatta kaadoin olutta laseihin niin kauan kuin tavaraa riitti. Yhdentoista tienoilla sitten viimeinenkin Hopz N the Hood -kegi puski ulos enää oluen tuoksuista ilmaa, ja Olarin Panimon tiski kiitti asiakkaita tästä vuodesta.

SOLD OUT!

Hieman liian ajoissa kioski meni kiinni, mutta suksee (koko päivän jatkunut lämmin sää lisäsi vain janoa) myös yllätti koko porukan. Ja toki koska olutta oli ollut mukana paljon, niin myynnitkin olivat sitä luokkaa. Ihan turha reissu ei siis ollut kyseessä.

2019-06-17 02.03.47 3.jpg

Loppuilta, -yö ja vähän myös -aamu menivät tiskiä siivotessa, palaveria pitäessä sekä tietysti muiden (vielä jäljellä olevia) oluita juodessa. OlutSatama, olit taas oma ihana itsesi. Ensi vuonna (12.-13.6.2020) ehdottomasti uudestaan.

ISO kiitos kaikille osallisille ja varsinkin Olarin Panimon nyypille.

2019-06-17 02.03.47 2.jpg

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑