Pizzaa ja bissee Redissä

Kauppakeskus Redistä on kirjoitettu. Paljon. Koska asiakkaita ei ole käynyt. Paljon.

Ei niitä asiakkaita juuri tälläkään kertaa näkynyt. Redi oli siis oma rauhallinen itsensä, kun lähestyin sitä Suvilahden suunnasta ja kävelin puolivahingossa suoraan Food Marketin nurkalta sisään ja bongasin kohteeni, Pomo D’or -ravintolan.

Pomo D’or on kehittänyt ympärilleen pienimuotoista hypeä varsinkin pizzojen osalta, ja koska Napoli-tyyli kiinnostaa, niin pitihän laatu käydä itsekin testaamassa. Laatutietoisia varmasti myös miellyttää se fakta, että Oulunkylän Capperin maineen luonut kokki on nykyisin Pomo D’orin kantavia voimia.

2019-06-09 11.58.10 2.jpg

Istahdin ravintolan korotettuun osioon ja tein tilaukseni samoin tein: ”Bufalina DOP sekä lasi rieslingiä, kiitos.”

Kauppakeskusmiljöö on aina enemmän uhka kuin mahdollisuus, mutta koska Redi on selvästi maan viihtyisin kauppakeskus, niin laitetaan raksi tällä kertaa mahdollisuus-ruutuun. Sokkeloiset käytävät ja verkkainen elämän syke, niiden keskellä minä viihdyn.

Pomo D’or sopiikin Redin sokkeloisille käytäville mainiosti, sillä se on onnistunut yhdistelmä kauppakeskusravintolaa, perinteistä italialaista ravintolaa sekä modernia pizzaravintolaa. Etuosassa tiskin lisäksi parit pöydät ja koroke, jossa istuin. Tila jatkui pitkulaisena taakse ja takapihalta olisi löytynyt myös terassi. Palataan jälkimmäiseen kuitenkin myöhemmin.

2019-06-09 11.58.09 1.jpg

Pizza saapui pöytään nopeasti. Siis todella nopeasti. Ennen viiniä. Olisiko edes kymmentä minuuttia kulunut. Kaiken lisäksi annoksen oli oikeaoppisesti annettu jäähtyä muutaman minuutin ajan. Keittiössä ei ollut ilmeisesti ruuhkaa.

Mutta tuliko ruoka jopa liian nopeasti? Totuus paljastui melko nopeasti, sillä Pomo D’or oli sortunut (suomalaisen?) napolilaispizzan perisyntiin: annos oli enemmänkin tomaattikeitto pohjan päällä kuin tasapainoinen pizza. Vaikka reunoille oli saatu kevyttä ”leopardin täplää”, niin keskus oli aivan liian vetinen. Siihen kun lisää vielä liian raskaalla kädellä annostellun extra-neitsytoliiviöljyn, niin ruokailu oli melkoisen märkää ja sottaista puuhaa.

Maut olivat kuitenkin kohdillaan. Tomaattikeit… kastikkeessa happo ja makeus tekivät yhteistyötä käskettyä, reunoihin oli öljyn lisäksi saatu myös muita makuja ja buffalo mozzarella maistui fressiltä – joskin hieman ohuemmat juustokiekot olisivat piisanneet.

Riesling oli sellaisenaan jotenkin ”maamainen”, mineraalinen ehkä. Sitrusmaisuus pelasti kuitenkin paljon ja ruokajuomana viini toimi paremmin. Ehkä hieman tympeä valinta, mutta luotin tarjoilijan näkemykseen.

”Ihan kiva kasi miikka.” Niin kirjoitin muistiinpanoihin. Ja voin yhtyä omaan mielipiteeseeni näin useamman päivän jälkeenkin. Visiitti oli viihtyisä ja noin kaksikymmentä euroa maksanut kokonaisuus hintansa väärti. Pomo D’or ei kuitenkaan kiilaa näillä näytöillä maan parhaimpien pizzakioskien listoille.

2019-06-09 11.58.07 3.jpg

Koska tämän jutun punainen lanka oli käydä ”pizzalla ja bissellä Redissä”, niin päätin nauttia digestiivin aivan Pomo D’orin nurkalta löytyvässä Oluthuone Haavissa.

Sivukirjaston ja Sörkan Ruusun kanssa samaan baariryppääseen kuuluva Haavi on niitä “parempia kauppakeskuspubeja”. Mutta silti se on kuitenkin kauppakeskuspubi. Hankala yhtälö, kysykää vaikka Iso Omenan Captain Corvukselta.

Sisältä Haavi näytti (kliseiseltä?) olutravintolalta tummine pintoineen sekä asiaan kuuluvine rekvisiittoineen. Ihan miellyttävä sisus siis. Ongelmakohta onkin enemmän vieressä valoisana ja kliinisenä loistava Redi. “Kapitalismi” dominoi miljöötä liikaa.

Haavin terassi taas… Niin, se oli aidattu “laituri” keskellä dystooppista hiekkakenttää. Ei varsinaisesti se kaikista viihtyisin patio. Myös jo mainittu Pomo D’orin terassi löytyi samalta pihalta, muuta siellä ei oikeastaan sitten ollutkaan.

Haavin olutsortimentti oli nykymittareilla mitattuna meh; Dark Star, Thornbridge, BrewDog… lisänä muutama kotimainen keskinkertaisuus.

Oluthuone Haavi ei ole ihan niin tylsämielinen kuin tämä teksti antoi kenties ymmärtää, ja kauppakeskuskuppilaksi se on ehdotonta eliittiä. Mutta vielä kerran: Haavi on kuitenkin lopulta vain yksi kauppakeskuskuppila muiden joukossa.

2019-06-09 11.58.06 1.jpg

Olutretki Rediin ei olisi täydellinen, jos ei piipahtaisi myös alakerran K-Supermarketissa. Liukuportaat siis Haavin nurkalta alas ja olin perillä.

Ja Redissä muka eksyy?

Pienen sortimenttia (Alefarm, BBNo, Brewski…) kylmäkaapeissa ja Cantillonia hyllyssä. Mihin tämä maailma oikein on menossa? No tietysti oikeaan suuntaan!

Ostin pullon Cantillon Gueuzea ja suuntasin takaisin kohti Kallion syntisiä katuja, joilla ilta ehti vaihtua aamuun. Jossain vaiheessa jakoon laitettu Cantillon herätti olutammattilaisissa kysymyksen:

”Miten Stadin Panimon maahantuontiyritys Ultimator on saanut Cantillonit markettien valikoimiin, kun panimo itse on tehnyt hyvin selväksi, ettei oluitaan halua myytävän ruokakaupoissa? Onko kyseessä joku erikoislupa vai olisiko niin, että sääntöjä on hieman kierretty omaksi parhaaksi?”

Edit. Sain Cantillon-asiaan liittyen viestiä, että panimolla on kuulemma “monopoli-, ei markettikielto”. 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑