Tirra: Etkojen Etkot

Passionberry Haze | 4,5 % | sour ale "Scouttasin" helsinkiläisen Etko Brewingin uusimman Haze-sarjalaisen toissaviikon OlutSatamassa, jossa se oli festivaalin parhaita juomia. Se oli, tai on, myös erittäin "tirramainen" hapanolut, joten tilasin samoin tein kaksi kegiä. Eikä tarvinnut pettyä. Hapanta vadelmaa, jopa sellaista kirpeää vadelmakarkkia. Passionhedelmä ja vanilja tuovat kokonaisuteen kevyttä makeutta, mutta yleiskuva on... Continue Reading →

Arkistojen aarteita: Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Port Charlotte)

Eikös kuusi kuukautta ole ihan sopiva kypsytysaika olutarviolle? Arvioitava olutkin oli kuitenkin jo useamman vuoden ikäinen. Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Port Charlotte) oli olutvarastoni viimeinen pullo. Tietynlainen virtsanpylväs siis. Päätin tovi sitten lopettaa oluen "tikkaamisen" sekä sen varastoinnin, ja se on ollut erittäin hyvä päätös. Olut muuttui taas hauskaksi, kun ei enää tarvinnut... Continue Reading →

HIMA-juhannus

Minä en välitä juhlapyhistä; joulut, vaput, juhannukset... Usein tulee tunne, että ihmiset juhlivat niitä, koska on jotenkin pakko. Jos nyt kuitenkin yksi on valittava ylitse muiden, niin se on juhannus. Ihan vaikka pelkästään sen takia, että kaupunkien keskustat ovat ihanan tyhjiä, kun "pakkojuhlijat" suuntaavat mökeille. Siitä minä nautin. Oma juhannusaatto vierähti viime vuoden tapaan edustamani... Continue Reading →

Lahen Levyt: Kill the Romance: For Rome and the Throne – Ammattimaista turauttelua? (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä.  Lahen levyt -juttusarjassa tutustutaan lahtelais(mielis)iin julkaisuihin, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä kaupungin musiikkihistoriankirjoihin. Melodinen death metal. En ole ikinä ymmärtänyt tuota termiä. Eivät melodista death metalia, melodeathia, soittavat yhtyeet juuri koskaan edes kuulosta death metalilta. Toki poikkeuksia varmasti löytyisi jokunen, jos olisin ikinä jaksanut kaivautua Carcassin ruhoa syvemmälle. Nyt siihen tulee kuitenkin muutos Kill the Romancen For Rome and the Throne -kakkosalbumin (2011) ajaksi. Tai noh, onko Kill the Romance sitten miten tyylipuhdasta melodic deathia? En oikeasti tiedä, joten... Continue Reading →

Pettola Lorenzo – ”Tämmösen ravintolan haluun heti Lahteen”

Pizzaa ja bissee? Ei, vaan pizzaa ja cocktaileja. Keväällä Jyväskylän Torikeskukseen avautunut Pettola Lorenzo on päättänyt yhdistää kaksi herkullista asiaa yhden katon alle, mutta miten ravintola on onnistunut parituksessaan? OlutSataman toinen päivä oli alkanut hieman takellellen ja vartalo kaipasi ravintoa. Olin kysellyt somessa suosituksia jyväskyläläisten pizzojen äärelle, ja vaikka moneen otteeseen vinkattu Bella Roma onkin... Continue Reading →

Tahroja tiskillä: OlutSatama – Suomen paras ulkoilmafestari?

Oma olutfestarikesä nytkähti käyntiin Sour Spring Breakilla sekä Kustaa Vaasankatu -oluttapahtumalla – ensimmäisessä olin paikalla toimittajana, toisessa taas järjestäjänä. Tahroja tiskillä -juttusarjan tiimoilta hyppään kuitenkin rehellisen duunarin saappaisiin ja myyn oluen ehkä juuri sinulle. Tahroja tiskillä yrittää valottaa ja raottaa sitä, miten festarit näyttäytyvät oluen kaatajien, kegin vaihtajien, asiakaspalvelijoiden sekä ennen kaikkea olutammattilaisten vinkkelistä. Työskentelen... Continue Reading →

Kahviharrastaja Perttu Willman: ”Lahti on kahvila- muttei kahvikaupunki” (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä. "Tällä hetkellä kovaa nousukautta elävät keskustan lukuisat kahvilat, jotka lisääntyvät viikoittain, ja joista ainakin osasta saa myös ihan tasokasta apetta”, näin kirjoitin reilu vuosi takaperin, kun ruodin Lahen Ajoissa Mastokaupungin ravintolaelämää. Kahviloiden esiinmarssi ei suinkaan pysähtynyt tuohon, sillä uusia tekijöitä on ilmaantunut Vesijärven rannoille useampia. Mutta mitä niissä kahviloissa oikein nautitaan? Enää ei välttämättä tarvitse tyytyä tunteja... Continue Reading →

Wylam / Yeastie Boys WxY4 – Liian tuore?

Brittiläisen Wylamin ja uusiseelantilaisen Yeastie Boysin WxY-sarja on edennyt neljänteen osaansa. Ja tätä osaa löytyi myös "pussikaljaksi" minulle (nyt myös Tirran valikoimista, vink vink).  7 %, Nelson Sauvin, Motueka, Moutere, Galaxy. Siinäpä ne tärkeimmät infot. Läpinäkymättömän sameaa nestettä, kunnon aamupala-ananasmehua. Ananasta löytyy myös nenästä sekä suusta. Sellaista irstaan valuvaa, muttei vielä täysin kypsän makeaa. Hapanta... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑