Sour Spring Break 2019 – hapanoluiden nousu ja (t)uho?

“Eiköhän tämä hapanolutbuumi kohta jo kuole pois.”

Erään oluttoimijan katkerat (happamat?) sanat kaikuivat korvissani, kun astelin kohti Helsingin Korjaamoa, jossa oli juuri alkamassa Suomen ensimmäinen pelkästään hapanoluihin keskittynyt festivaali, Sour Spring Break 2019. CoolHead Brew’n masinoima tapahtuma oli kerännyt Töölöön kymmenen panimoa, joiden sortimentti laittoi naamat happamiksi sekä sukat rullalle.

Ehkä sitä buumin kuolemaa joutuu vielä hetken odottamaan?

joonas.jpg

Olimme seuralaisen kanssa totutusti aivan liian ajoissa roikkumassa ovenkahvassa kiinni – onneksi tajusimme oven olevan auki. Sour Spring Break oli jaettu neljään eri ”sessioon”, joista perjantainen päivävuoro oli tarkoitettu ennen kaikkea medialle sun muille loisille. Ja kuin iilimatoina me olimmekin jo ehtineet imemään ensimmäiset oluet ennen kuin tapahtuma oli virallisesti auennut.

Disclaimer: Tämä juttu on julkaistu ilmaisen oluen voitelemana, eli tapahtuman järjestäjät (ja vähän myös panimot) hoitivat homman niin, että mistään ei tarvinnut maksaa. Kiitos siitä.

sodom garden.jpg
Kuva: Joonas Padatsu

Ensimmäisenä oluena lasiin kaatui Fiskarsin klassiselta pakettiautotiskiltä haettu uunituore flanders red, Floridus. Vaikka hieman epäilinkin Jari Leinosen suositteluja, päätin ottaa harkitun riskin. Ja hei, minä taidan oikeasti alkaa pitämään flanders redeistä! Kolme eri tynnyriä (bourbon, akvavit, oloroso) esiintyivät puumaisena kuivuutena, jonka vastapainona makumaailma oli täynnä happaman makeita punaisia marjoja sekä kivasti potkaisevaa balsamicomaisuutta. Jälkiruokaviinimäinen kokonaisuus oli mainio päänavaus.

fiskars.jpg
Jari Leinonen ja “kansanautotiski”

Lasinhuuhtelupisteelle käppäillessäni törmäsin CoolHeadin Pietari Kruusiin, joka naureskellen kyseli muistinko ottaa Renniet mukaan. En ollut muistanut, sillä refluksista kärsivälle moisista ”lasten lääkkeistä” ei ole mitään hyötyä. Kunnon myrkyt siis elimistöön ja sitten vasta hapanta naamaan.

Keskellä Korjaamon aulatilaa sijaitsi Kanavan Panimon tiski, jossa oli tietysti tarjolla Paljas saari -gosea. En kuitenkaan aloittanut #pyllyetiketti-juomalla, sillä vääksyläisillä oli myynnissä ensi-iltaolut, Mustikkagose. Nimensä mukaisesti se jatkaa Kanavan gose-sarjaa, nyt siis mustikalla maustettuna. Olut oli hieman vahvempi kuin panimon muut goset (3,5 % -> 4,7 %), sillä se oli kuulemma ”vähän käynyt yli”. Uutena elementtinä myös kuivahumalointi… lajikkeella, jonka olen jo unohtanut.

Mustikkagose jatkoi myös Karlstedtin veljesten onnistumisten sarjaa: olut oli pirtsakan hapan ja mustikka tuntui todella tuoreelta, sellaiselta juuri metsästä poimitulta, jossa oli vielä vähän varsistoa mukana. Suolaa tosin jäin hieman kaipaamaan loppumakuun, kuten niin monen muunkin oluen kohdalla.

Paljas saari toimi myös. Ainahan se. Mukava oli juoda uusinta erää hanasta. Ensimmäinen tuplakeitto muuten kyseessä, sillä gosen menekki on edelleen huimaa.

”Happamien myynti on mennyt jo ’perinteisten’ tyylien ohi”, Jukka Karlstedt kertoi, kun kysyin panimon nykyisestä, modernimmasta linjasta.

Paljon Kanavan tekemisen laadusta kertoo myös se, että panimo oli Fiskarsin sekä järjestävän tahon CoolHeadin kanssa ainoat kotimaiset tiskit Korjaamolla. Muuten kattaus oli hyvin kansainvälinen.

kanava.jpg
Kanavan Jukka Karlstedt ja eteerinen katse kaukaisuuteen

Korjaamo oli tapahtuma-areenana hieman kaksijakoinen. Toisaalta se tarjosi intiimin, mutta silti monipuolisen miljöön, jossa piisasi tutkittavaa. Toisaalta taas aulan, Kulmasalin, ravintolatilojen (joissa vielä lounastettiin) sekä parven muodostama kokonaisuus oli jotenkin hajanainen, eikä ainakaan tapahtuman ensimmäisessä sessiossa päässyt ”festaritunnelmaan” – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Meistä tuntui ajoittain jopa siltä, että olimme laivaristeilyllä. Älkää kysykö miksi.

Myös kylmän kostea sää sekä perjantai-iltapäivästä johtunut yleisökato olivat omiaan tekemään tunnelmasta hitaasti lämpenevän. Korvanappiin saamieni tietojen mukaan lauantaina oli ollut sitten jo ihan toinen ääni kellossa, kun aurinko oli paistanut puutarhaterassille, ja huomattavasti isompi yleisömassa oli viihtynyt myös ulkona.

ravintola.jpg

Fiskarsin ja Kanavan lisäksi Korjaamon aulasta löytyi CoolHeadin ja brittiläisen Wild Beerin tiskit sekä ”nössökulmaus”, eli Hazy Corner. Ilmeisesti Pienen kuratoimalla kioskilla oli happamien vastapainoksi tarjolla nimensä mukaisesti moderneja IPOja sekä yksi pilskin. Hyvä idea, että edes yhdellä tiskillä oli muuta kuin hapanta myynnissä (The Good Guys Kombuchaa unohtamatta).

wild beer.jpg
Wild Beer / Lindheim Choked Up!

Kulmasaliin oli aseteltu loput panimot, iso screeni, dj-koppi sekä pallomeri (jossa Instagram-tarinoiden perusteella kävi varsinkin lauantaina melkoinen kuhina). Musiikillisesti Sour Spring Break tanssittiin italodiscon tahdeissa, joka toki sopi itselleni paremmin kuin hyvin.

Tiskijukkana häärännyt (eli mikserin nappeja näön vuoksi näpläillyt) Pienen Erkki Häme naurahti, kun kysyin häneltä hapanolutbuumin kuolemasta:

”Hah, ei ole kuolemassa! Ei se, että joku muu tyyli, vaikka pils, nousee, tarkoita automaattisesti sitä, että joku muu poistuu kentältä.” 

Hämeen lisäksi kaiken maailman vaikuttajaa alkoi kerääntyä Kulmasalin diskomaiseen atmosfääriin ja keskustelu rönsyili aina hapanoluista sosiaalisen median kautta kesän olutrientoihin. Festarisesonki taisi juuri käynnistyä.

kulmasali.jpg
Aleksi Saikkonen / CoolHead Brew

Sour Spring Break 2019 jäi muutamista puutteistaan (paremmat infot tiskeille, pientä panostusta aulatilan viihtyvyyteen…) huolimatta vahvasti plussan puolelle. Hapanolutbuumi ei siis selvästikään ole kuolemassa, päinvastoin. Ensi vuonna uudestaan?


Loppuun vielä pika-arviot (osasta) maistetuista oluista:

CoolHead Brew Experimental 2: Salt & Black Pepper. Maistui pippurilta. Pitkältä pippurilta. Hyvällä tavalla jännä.

Örebrö Brygghus Blood Peaches (SWE). Makean pilttimäinen. Missä happamuus?

Örebrö Brygghus Limelight. Kuin Jaffa Palma lasissa. Miellyttävän “puolihapan” pohja, jota lime raikasti entisestään. Voisin juoda lisää.

CoolHead Brew Sour Seas & Sweethearts. Tuhti, hapanta ja makeaa ananasjälkiruokaa. Kivast ja mukavast.

Bakunin Salty Dog (RUS). Naturel gose, eli suolaa ja ”mätää” mallasta?

Bakunin Amphiprion. Tyrni taitaa olla oikeasti aika hyvää. Tämä oli hyvää, todella hyvää. Syysmetsäisen raikas hapanolut. Hitto!

Sahtipaja Feel the Beat (SWE).  Kuin multaista maata olisi nuollut. En vaan pidä punajuuresta oluessa.

Örebrö Brygghus BA Sour Saison. Vähän liikaa makeutta omaan suuhun, mutta muuten monipuolisen maistuva hapansaison.

Brekeriet Slice & Dice (SWE). Hapanta ja kurkkua, hapankurkkua. Maistui tillikurkuilta. Hyvää pieninä annoksina, mutta “hampurilaiskurkkumaisuus” alkoi tökkiä nopeasti. Kurkku on hankala mauste oluessa, vaikka muuten sitä rakastankin.

CoolHead Brew Tiki Popsicles. Kirsikkakarkkinen. Vain kevyesti hapan. Mukana kookosta, joka harvoin toimii muualla kuin liukuvoiteena. “Aurinkorasvoittuva” kokonaisuus.

Wild Beer / Lindheim Choked Up! Päivän toinen “flandersiaaninen” hapanolut. Punaista marjaa ja kypsää hedelmää. Näppärä lopetus tapahtumalle.

(Oikea lopetusolut oli tosin yhdistelmä Kanavan Panimon kaikkia hapanoluita samassa lasissa. Osiensa summa, sanotaanko näin.)

kurkku.jpg

One thought on “Sour Spring Break 2019 – hapanoluiden nousu ja (t)uho?

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑