Jälkipyykki: Espoo does Tirra

Kiitos. Asiakkaille sekä tekijöille. Espoo todellakin oli “yhtä aito ku tekodicki ja kaks lesboo”. Hienoja ihmisiä ja hienoja oluita, niillä ei vaan voi täysin vikaan mennä.

Espoo does Tirra ei ehkä ollut sellainen taloudellinen suksee kuin Loviisankadun oluttapahtumat yleensä, mutta se ei vie pontta pois siltä faktalta, että kyllä näille kinkereille on paikkansa. Kärkipaikkansa Lahen muuten niin kovin kuivalla olutkentällä.

Tirra lepää oluttapahtumien tiimoilta nyt muutaman kuukauden, mutta elokuussa viimeistään on tiedossa Kaupungin äänet -festivaali uusine juonineen/juomineen. Joten vielä kerran ISO kiitos “kevätkaudesta” ja syksymmälle sitten astetta kovemmalla paineella olutta laseihin.

espoo does tirra.png

Espoo does Tirran oluista vielä loppuun muutamia huomioita:

Lumi Brewing

Bramble, 10 % (hana). Maailmanensi-illassa ollut imperial sour oli hakenut hienostuneisuutensa Kyrön ginitynnyristä. Yrttistä happamuutta ja kuivattuja hedelmiä. Prosentit eivät näkyneet tai kuuluneet. Hieman liian rusinainen omaan makuun.

5-0! Call the Police, 6 % (hana). NEIPAna tätä myytiin, mutta suht kaukana oltiin mehustelusta. Tunkkaisen maltainen, jopa pahvinen. Hedelmäisyyttä löytyi onneksi, sekin tosin ylikypsää. Osa asiakkaista tykkäsi kyllä kovin, kunhan jättivät NE-liitteen IPAn edestä pois.

Queens of the Sour Age, 3,6 % (tölkki). Sormustillisen verran ehdin maistamaan, mutta yhtä hieno berliner weisse se oli kuin talvellakin.

Musta Lumi w/ 71 Brewing, 5,2 % (tölkki). Miksi tämä ei mene kaupaksi Tirran hanastosta? Mainio black IPA myös tölkistä, joka kikkailee siellä paahteisemmassa, eli syvemmässä päädyssä. Tölkkikin pirun komea.

Olarin Panimo

Mr. Tea, 4,7 % (hana). Dry stout, joka oli maustettu teellä. Kuiva se oli ja teekin maistui, eli ei jäänyt huijattu olo. Hyvä paahteisuus, kevyt mausteisuus ja homma oli maalissa. Ehkä liiankin nopeasti, sillä lihaksia olut olisi kaivannut esikuvansa tavoin ympärilleen.

MC Taakibörsta iPA 2017, 6,5 % (hana). Tämähän maistuu aina. Hyvältä. Hitti-IPA.

Nasty Granny, 4,1 % (pullo). Kun yhdistää kaksi (puna- sekä mustaherukka) maistuvaa berliner weissea keskenään, niin onko lopputulos myös maistuva? On. Ei kaikista happamin berliner weisse, mutta varmasti kaikessa “mummonmehumaisuudessaan” yksi marjaisimmista.

Hepialus Humuli DDH Pale Ale, 5,5 % (pullo). So fresh, so clean. 4,5/5 kaatojuoma.

Salama Brewing Company

Oscillations #001 IPA, 6,5 % (hana). Raikasta ja tuoretta perustekemistä. Monisyinen IPA, joka oli silti täysin tasapainossa.

Gose Goes Space, 5,3 % (hana). Harvoinpa gosen suolaisuus ja happamuus on yhdistynyt näin nätisti “palealeaaniseen” humalointiin. Nelson Sauvinin myötä seassa on myös sellaista “urban wine” -otetta. Illan parhaita.

Electrocution DIPA, 8,6 % (tölkki). Tapahtuman kovin pettymys. Tirran hanasta jokunen tovi sitten juotuna Electrocution oli jiirissä, mutta tämä tölkkiversio jätti toivomisen varaa. Humalaa oli kuulemma lisätty ja reseptiä hiottu muutenkin parempaan suuntaan. Lopputulos oli kuitenkin tunkkaisen ylikypsä kiisseli. Itse toki pidän myös makeista “vanhan koulun tupla-IPOista”, mutta tämän kohdalla odotukset olivat modernimpia.

Zephyr Micro IPA, 3,5 % (tölkki). Parin suullisen perusteella Suomen kovin mikro-IPA. Ei sillä, että markkinat olisivat niitä pullollaan, mutta hyvä, että tämäkin alatyyli alkaa saamaan jalansijaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑