Lahen levyt: M – munatonta mummohönkäilyä vai merkityksellistä popmusiikkia? (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä. 


Lahen levyt -juttusarjassa tutustutaan lahtelais(mielis)iin julkaisuihin, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä kaupungin musiikkihistoriankirjoihin.

”Sitä samaa trendikästä mummohönkäilyä kuin vestat sun muut.” 

Näillä sanoilla minulle kuvailtiin artistia nimeltä M, kun kysyin ennen toissavuoden Kaupungin äänet -festivaalia, että minkälaista musiikkia se ”Ämmä” nyt oikein soittaa.

Oliko tuo kyseinen kuvailija oikeassa? Kyllä ja ei.

Disclaimer: Tämä ei ole varsinainen levyarvio, vaan kuuntelin M:n molemmat albumit (Tehtaantyttö, 2017 & Näytän missä asun, 2019) pariin otteeseen ja yritin saada rakennettua ruudulle yleiskuvan lahtelaistuneen kuhmolaisen musiikista.

Kun olen kysellyt muutamilta tutuilta vinkkejä tähän juttusarjaan, niin M on ehdottomasti eniten toivottu nimi. Ja koska en Minja Kosken artistialiaksesta muutamaa sivukorvalla kuultua kappaletta enempää tiennyt, niin nyt oli hyvä tekosyy sukeltaa syvemmälle. Tai no, yhtyehän M taitaa olla, mutta henkilöityy vahvasti Koskeen.

Niin, se Vesta. Kyllä minä ymmärrän, että miksi näitä kahta melko tuoretta indie-artistia vertaillaan keskenään. On se silti vähän ontuvaa. Melko ontuvaa on ylipäätään vertailla yhdenlaista musiikkia toisenlaiseen, mutta ainakin itselle se tulee luonnostaan – aikoinaan tuli se toista tuhatta levyarviota naputeltua. En ole ylpeä asiasta.

Eli vertaillaan! Vestan ”trendikkään mummohönkäilyn” lisäksi M on paljon muutakin. M on taiteellisempi, sellaisella tavalla, jota en oikein osaa pukea sanoiksi. Kenties Kosken teatteritausta kuuluu äänen käytössä sekä ”näytelmällisissä” lyriikoissa.

Vertaillaanko lisää? Alastomaksi riisuttu PMMP, elämänhaluisempi Eleanoora Rosenholm sekä metsäläis-Björk pulpahtevat mieleen kuin M:n menevimpien kappaleiden jumittavat bassot sekä piippaavat syntetisaattorit.

Menevämpää menoa M tarjoilee kuitenkin säästeliäästi. Ja nekin kappaleet kannattaa nauttia mieluummin mielitietyn kanssa jatkojuomia puistossa nauttien kuin hikisenä yökerhon tahmealla tanssilattialla vartaloaan hetkutellen.

Yleiskuva Kosken musiikista on surumielinen. Ei synkkä, vaan haikea. Indie-elektro-folk-termihirviö on varmasti edes jollain tavalla lähellä totuutta. Tai sitten ei. M niin kuin minimalistinen, mutta myös niin kuin monisyinen. Raakaa, silti puhtaan heleää äänimaailmaa. Tuota maailmaa tukee myös M-brändi, joka näyttäytyy koreina promokuvina sekä epäsuomalaisen suomalaisina musiikkivideoina, jotka ovat taideteoksia jo itsessään.

Voisi sanoa, että M on toimiva kokonaisuus. Jopa kaltaiseni ”musiikin vihaaja” hieman innostuu.

Onko M sitten vain yksi mummohönkijä muiden joukossa? Ehkä, ehkä ei, mutta minä pidän tästä. Jos jaksan jo aivan liian monta kertaa mainittua Vestaa kuunnella muutaman kappaleen kerrallaan, niin M menee helposti albumimitassa. Ja jos kaiken kauneuden sekä herkkyyden taakse saisi vielä hieman lisää synkkiä pilviä pimentämään lopunkin auringonvalon, niin varmasti menisi pari levyä putkeen.

Minja Kosken musiikki kuulostaa oikeastaan juuri siltä, miltä ne kaikki M-kasseja olkapäillään kantavat ihmiset näyttävät: tyylikkäältä, ei liian sliipatulta, modernilta, mutta silti vähän myös ”vanhaan hyvään aikaan” kaipaavalta.

Kauniilta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑