Eihän nyt meidän porukoissa

Eihän nyt meidän porukoissa. Eihän nyt meidän porukoissa esiinny rasismia. Ei meidän porukoissa harrasteta seksuaalista häirintää. Meillä ei suvaita väkivaltaa. Tässä maassa ei ole homoja lainkaan. EI!

Eihän nyt meidän porukoissa on tuttu lausahdus myös olutkentällä. Ja ymmärtäähän sen toki, että sitä omaa pientä piiriä haluaa puolustaa ja suojella, vaikka mikä olisi. Ei olutmaailma ole yhtään sen kummempi.

”Meidän porukka on onneksi sivistynyttä, eikä mitään pahaa tapahdu. Ikinä.” Suunnilleen näillä sanoilla eräs olutvaikuttaja kommentoi kesällä, kun aihe tuli puheeksi.

Paitsi, että tapahtuu. Kaikenlaisen syrjinnän suhteen vaan useasti suljetaan silmät ja työnnetään pää hiekkaan. Tai tässä tapauksessa tuoppiin. Eihän nyt meidän porukoissa. Vähän sama kuin alkoholismi, niin myös tämä kipeä aihe, tabu, lakaistaan pois näkyvistä. Oluen pitää olla pelkästään hauska asia ja koko bisneksen yhtä suurta perhettä.

Ei se ihan niin kuitenkaan mene. Olutalan kulisseista löytyy kyllä se ihan sama kirjo kuraa kuin kaikkialta muualtakin: riippuvuuksia, selkäänpuukotuksia, väkivaltaa, rikkoutuneita ihmissuhteita, kateutta, pettämistä… Kyllähän te nyt aikuiset ihmiset tiedätte.

Sieltä löytyy myös rasismia, homofobiaa, seksismiä… Kyllähän te nyt aikuiset ihmiset tiedätte tämänkin.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen seurannut sivusta alalla toimivien hahmojen sikailua.

Ensimmäisen puheessa vilahtelee termit kuten neekeri, hinttari tai sekasikiö. Toisen mielestä vieressä istuvan, yli puolet nuoremman naiskollegan rintojen ja takapuolen limainen kommentointi, jopa kouriminen, on hyväksyttävää ja “osa miehisyyttä, jonka sinäkin tajuat sitten vanhempana”. Kolmas taas on sitä mieltä, että naiset eivät kuulu olutmaailman johtotehtäviin – ja tätä alleviivatakseen hän on kokenut oikeudekseen kiusata sekä uhkailla ihmisiä, jotka ovat väärässä asemassa. Häntä ylempänä?

Nämä eivät ole yksittäistapauksia. Nämä eivät edes ole yksittäisiä ihmisiä, sillä samankaltaista käytöstä olen todistanut useamman miespuolisen olutammattilaisen toimesta. Samoja tarinoita kuulee muualtakin, tahoilta, joita nämä asiat koskettavat henkilökohtaisesti. Pahimmillaan säännöllisesti.

Vituttaa. Ja vähän myös hävettää.

Ongelma ei onneksi ole iso tai laaja, mutta sitä ei silti pidä vähätellä. Sitä ei pidä ohittaa välinpitämättömällä olankohautuksella, sillä se on meidän ongelma. Meidän kaikkien, ei pelkästään baaritiskien, käymistankkien tai näppäimistöjen takana piilottelevien. Totuus kun kuitenkin on, että kyllä meidänkin porukoissa.

On täällä paskaakin.

Minä en todellakaan ole aina mikään malliesimerkki hyvin käyttäytyvästä kansalaisesta ja tuntuukin välillä, että tietynlainen juopon pellen rooli on syönyt uskottavuuttani tarttua vakavimpiin aiheisiin. Siksi toivon, että tämä ulostulo olisi päänavaus minua fiksummille sekä merkittävämmässä asemassa oleville tahoille, jotka voisivat ottaa aiheesta kiinni ja jatkaa keskustelua omissa ympyröissään, omilla kanavillaan.

Näettekö TE saman kuin minä, ja jos kyllä, niin miten siihen voisi puuttua?

Tapaus Bryggeri

Tämän tekstin aihio on ollut puhelimeni muistiossa jo tovin, mutta en ole saanut aiemmin vietyä juttua maaliin.

Osaanko pukea ajatukseni sanoiksi? Suuttuuko joku mahdollinen yhteistyökumppani? Kiinnostaako tämä lopulta ketään? Varsinkin jälkimmäinen ajatus esti minua pitkään nostamasta kissaa pöydälle.

Nyt kuitenkin kun Bryggeri Helsinki ja Pekka Kääriäinen ovat olleet “natsikohun” keskellä Berliinissä, niin tajusin, että se liippaa jo niin läheltä alkuperäistä aihettani, että on pakko sanoa jotain. Pakko avata suu. Päätin siis yhdistää tekstit keskenään.

Tai olen yrittänyt jo muutamaan otteeseen somessa sanoa jotain, mutta tuntuu, että ihmiset ottavat Bryggeri-kohun vastaan huvittuneella ”ai taas nähdään natseja kaikkialla” -asenteella.

Ei, minä en ole syyttämässä Bryggeriä tai Pekka Kääriäistä natsisympatioista. Ihmettelen kuitenkin suuresti, että Kääriäisen kaltainen pitkän linjan olutammattilainen on vaikuttanut olevan asian suhteen täysin kuutamolla mediassa. Onko se joku puolustautumismekanismi?

Miten kenellekään voi tulla yllätyksenä, että SS-perinneyhdistyksen puheenjohtajan osaomistava olutravintola Berliinissä joutuu saksalaisen antifa-porukan hampaisiin. Kääriäinen on esiintynyt lehtikuvissa mm. Totenkopfilla varustettu koppalaki sylissään ja on kiihkeästi valkopessyt suomalaisten SS-miesten sotarikoksia. Ja kuin humalana oluessa kyseisen Veljesapu-yhdistyksen kotisivuilta löytyi vielä ennen kohua kuvia ”muinaisista symboleista”, kuten hakaristeistä. Nyt ne on poistettu.

On siis melko helppo ymmärtää, että maassa missä kyseinen aihe on hyvin herkkä paikka, boikotti napsahtaa päälle kyselemättä.

”Tieto yhdistystaustastani on varmaan vuodettu tavalla tai toisella”, Kääriäinen sanoi lehdistölle.

No shit, Matlock!

Se, miten Berliinin Bryggeri asian hoitaa, ei ole tietystikään minun asiani. Julkisuuskuvan kiillottaminen olisi kuitenkin paikallaan ja kenties Pekka Kääriäisen tulevaa roolia kannattaisi miettiä uudestaan – joko ravintolan osaomistajana tai perinneyhdistyksen puheenjohtajana.

Julkisuuskuvaan tuli särö myös Bryggeri Helsingin kohdalla, sillä ravintolassa järjestettiin muutama viikko sitten kansainvälisesti tunnetun äärioikeistoaktivistin, Tommy Robinsonin, meet & greet -tapahtuma.

Haluan nyt alleviivata, että Bryggeri ei tapahtumaa itse järjestänyt. Pöydänhän voi varata kuka tahansa. Eikä tilaisuutta mainostettu kuin asiaan vihkiytyneillä palstoilla, joita en usko Bryggerin some-vastaavan seuraavan aktiivisesti – ehkä tosin pitäisi?

Ajoitus oli vain karmiva, miettien Berliinin tapausta, ja Suomessakin tiedän jo koko konsernin menneen muutamilla vakioasiakkailla boikottiin “natsihyysäämisen” takia.

Toivotaan, että Bryggerin ja Pekka Kääriäisen asiat kääntyisivät oikeaan (pun intended) suuntaan. Toivotaan, että tästä selvitään säikähdyksellä, eikä muita luurankoja löydy olutkaapeista.

Toivotaan myös, että koko olutmaailma pysyisi jatkossa ihan helvetin kaukana tästä rajat kiinni -persuilusta – oli se sitten tahallista tai tahatonta perseilyä.

Olut on kuitenkin mahtava asia. Siitä pitäisi kaikkien halukkaiden saada nauttia katsomatta rotuun, sukupuoleen, uskontoon, seksuaalisuuteen tai mihinkään muuhunkaan.

4 thoughts on “Eihän nyt meidän porukoissa

Add yours

  1. Sivusta katsoen näyttää siltä, että saksalaisen toimintaympäristön ymmärrys on jäänyt Bryggeri Helsingiltä vajaaksi.

    Like

  2. Tämä oli ensimmäinen kunnollinen puheenvuoro Tapaus Bryggeristä. Ihmettelen kuinka hiljaa asiasta ollaan oltu verrattuna esimerkiksi kotimaisten toimijoiden “menestykseen” ulkomailla. Pöhinään puhalletaan kun se hyödyttää sitä itseään eli pöhinää. Kiitos rehellisestä perkauksesta, näitä kun ei usein näe.

    Like

    1. Kiitos. Kyllä tosta aiheesta olisi pitänyt/pitäisi puhua enemmän. Ja toki siitä esimerkiksi baarien pöydissä on juteltu, mutta kukaan ei ole ollut valmis nostamaana asiaa somessa/mediassa esille.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑