Olutposti: Yhden yön juttu Karhukaupungissa

Teksti julkaistu Olutposti 3/18 -lehdessä osana Olutkapunki Pori -juttukokonaisuutta. 


Fordin nokka oli käännetty kohti Poria jo vajaa pari tuntia takaperin, mutta vasta Forssan Autokeitaan kohdalla takapenkiltä kuului ensimmäinen ”tsuhhh”. Olimme siis päässeet Lahdesta reilusti yli sata kilometriä, ennen kuin ensimmäinen korkki aukesi. Kai pissahädän pelko oli liian suuri.

Itsekin korkkasin varovasti repussa hölskyneen savuoluen, joka lämpimästä kevätsäästä huolimatta oli pysynyt mukavan vilpoisena. Ilta Porissa oli valmis alkamaan.

Ihan pelkästään hupireissu ei kyseessä kuitenkaan ollut, sillä olin lupautunut toimimaan kaverini rumputeknikkona. Tässä vaiheessa pitää tosin kertoa, että en ymmärrä rummuista tai niiden soittamisesta mitään, joten roolini taisi olla enemmän glorifioitu roudari.

Löimme auton parkkiin illan keikkapaikkana toimineen Baarikaapin nurkalle ja kannoimme ripeästi soittovermeet sisälle. Jano alkoi olemaan karmiva, joten rumputaiteilijan jäädessä pystyttämään kioskiaan, loppuseurue etsiytyi oluen äärelle ennen hotellin kirjautumista.

Pori ei ollut tuttu kaupunki kenellekään, mutta melko helposti löysimme kaupungin tärkeimmän olutmaamerkin, Panimoravintola Beer Hunter’sin.

Hyvin porilaisen julkisivun takaa paljastui tummanpuhuva olutravintola, jonka valikoima jätti lahtelaisen haukkomaan henkeään. ”Puolet pienempi kaupunki ja puolet parempi sortimentti”, huikkasin kyypparille samalla kun tein tilauksen kolmen vartin saison-pullosta. Onneksi jakajia löytyi pari, sillä ilta oli vasta nuori. Tai korkeintaan varhaiskeski-ikäinen.

Seuraavaksi askel vei naapuriin, ylistetyistä olutfestareistaan tunnettuun Winstoniin ja siitä vielä pittoreskiin Ravintola Kirjakauppaan.

Olutta kaatui kitusiin sitä vauhtia, että ajan rakenne oli muuttunut ja yhtäkkiä kiire tuijotti takaisin kellotaulusta. Puolikas olutpullo livahti samassa hötäkässä taskuun matkajuomaksi, kun kolmikkomme säntäsi hotellin kautta takaisin kohti Baarikaappia.

Ensimmäinen bändi oli juuri saanut soitot soitettua, ajoituksemme osui siis nappiin. Kassissa kilkkasi pari paikallista pussikaljaa, joten suuntasimme hetkeksi viereiseen puistoon kuin juhliaksemme aikataulussa pysymistä.

Sanomattakin on varmasti selvää, että ne aikataulut unohdettiin sillä samalla hetkellä, kun pyllyt osuivat penkkiin ja pullot koskettivat huulia.

Koska hardcore-keikat kestävät useasti sen puolisen tuntia, niin ehdimme puistokaljoittelumme jälkeen kuunnella vielä pari viimeistä biisiä. Ilmassa oli vaaran tuntua, kun hikinen ”pitti” pyöri miltei piskuisen Baarikaapin tuulikaappiin asti. Paidattomia ja tatuoituja miehiä väistellen luovin itseni baaritiskille.

Ei paikallista olutta, tai muutenkaan mitään mielenkiintoista, joten lonkero sai kelvata janojuomaksi.

Rumputeknikkourani oli ollut lyhyenläntä, enkä jaksanut sitä jäädä pidentämäänkään, vaan heti soiton tauottua syöksyimme takaisin Porin oluen marinoimaan yöelämään. ”Voitolla yöhön”, kuten mölisevä vastaantulija asian kiteytti.


Porilaisten marssi Tirraan

la 23.02.

12–02

Ravintola Tirra

Loviisankatu 8, Lahti

VAPAA PÄÄSY

juomalista & hinnasto

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑