Lahen levyt: Tehosekoitin – Greatest Hits II (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -lehdessä


Lahen levyt -juttusarjassa tutustutaan lahtelais(mielis)iin levyihin, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä kaupungin musiikkihistoriankirjoihin.

Lahtea morkataan usein kaupungiksi, josta ei ole tullut kuin paskaa huumorimusiikkia ja/tai itsensä liian vakavasti ottavaa kokoomusräppiä. Totta kenties toinen puoli, mutta Mastokaupunki on kuitenkin mainettaan parempi musiikkikaupunki. Siitä kenties paras esimerkki on Tehosekoitin, aivan liian aliarvostettu yhtye, joka elämänkaarensa aikana muokkasi niin punk-, indie- kuin suomirock-kenttääkin omaehtoisella tekemisellään.

Lahtelaisyhtyeen virallinen levytysura alkoi vuonna 1992, vain vuosi perustamisensa jälkeen. Tosin tuottelias nelikko oli ehtinyt sitä ennen julkaista jo kolme omakustannekasettia, joista ensimmäisellä, Tarinoita kellarista, vokalistina toimi muuan Janne Kuusela. Pari vuotta myöhemmin neroksikin tituleerattu Kuusela perusti uraauurtavan ”nössöpopbändi” Karkkiautomaatin sekä seuraavan vuosituhannen alkuhämärissä Liekki-orkesterin.

Nuorten miesten itseluottamuksella sekä -ironialla nimetyllä Greatest Hits II -EP:llä ”Janskua” ei kuitenkaan enää kuultu, sillä mikkiständin taakse oli ilmestynyt uusi mies. Pörröpäiseen Otto Grundströmiin henkilöityy varmasti monen Tehosekoitin-ystävän ja -vihollisen muistot bändistä. Se on usein laulajan, varsinkin karismaattisen sellaisen, osa hyvässä ja pahassa. Grundströmillä karismaa piisasi. Kysy vaikka niiltä tuhansilta teineiltä, jotka samettilahkeet lerpattaen ja virkatut laukut olalla keikkuen olisivat myyneet pintapuoliset hippiaatteensa yhdestä yöstä ”Tehari-Oton” kanssa.

Laulajan lisäksi myös muu henkilöstö oli kokenut vuodessa muutoksia. Matti Mikkola oli siirtynyt Henry Hagertin paikalle rumpupatteriston taakse Ari Tiaisen ottaessa hänen kitaristivakanssin hoitaakseen. Ainoastaan siis Hannu Kilkki pysyi omalla tontillaan basson varressa.

Greatest Hits II on noin varttitunnin kellottava 7” EP, joka sisältää yhdeksän kappaletta popahtavaa punkkia. Vaikka Tiainen perustikin samana vuonna maineikkaan Levy-yhtiö-levy-yhtiön, niin debyytti-EP on julkaistu vielä Plinkki-Records-nimikkeen alla. Discogsin mukaan Plinkki-Records ei ole julkaissut muuta kuin tämän seiskatuumaisen vinyylin. Voisikin siis kuvitella, että bändin omia rahoja on tämänkin julkaisun kohdalla käytetty?

Greatest Hits II on punk rock -levy. Mutta jo näinkin alkuvaiheessa uraa Tehareiden myöhemmin tutuksi tekemä pop-sensibiliteetti paistaa kuulaana taustalta. En tiedä onko EP:llä Jansku Kuuselan tekemiä kappaleita, mutta olen kuulevinani Karkkiautomaatti-sävyjä siellä täällä.

Tarttuvasti poppaavaa suomen kielistä punk rockia. Kuulostaako tutulta? Vielä kun soppaan lisää lama-Suomesta sekä rakkauden kaipuusta kertovat lyriikat, niin on miltei mahdotonta olla vetelemättä yhtäläisyysmerkkejä nykyajan bergmaniaanisiin ”värityskirjapunkbändeihin”. Kyllähän te nämä Tulevat viiksiniekat ja Lähtevät ripulihädät tiedätte?

Lyhytsoiton ehdottomia helmiä ovat Ramopunkin tarttuvuuden sekä rockabillyn läpsyttelyn yhdistelevä avausraita Pieni punatukkainen tyttö sekä armon vuonna 2019 hämmentävänkin ajankohtaiselta tuntuva Suomi meloo -punkrykäisy. ”On meillä lama loputon” -rivi pistää miettimään, että onko oikeastaan mikään muuttunut miltei kolmenkymmenen vuoden aikana?

Greatest Hits II ei ole tehosekoittimen greatest hits, mutta se raottaa jo sitä esirippua, jonka takaa lahtelaisnelikko hyökkäsi koko kansan kimppuun viimeistään vuoden 1997 C’mon Baby Yeah -hitin myötä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑