Biisei ja bissee: Erkki Häme / Pien

Kuva: Oskari Sarkima


Moi. Mä oon Erkki. Tämä on Biisei ja bissee. Tälleen Teemu sanois, ja tää on sen alusta, joten se on osuva tapa aloittaa. Mun lempinimiä on ’NEIPA BOI’, ’Suomen seksikkäin olutkauppias’, ’Teemun ja Anikon erotuomari’ sekä ’Orimattilan Erkki’, vaikka oon käynyt siellä vaan kerran. Pitkä tarina.

Teemu valitsi mulle aiheeksi ’Pieni’. Olen kooltani sarjaa ”ei-nyt-ainakaan-pieni” ja emme ole olleet Teemun kanssa yhdessä saunassa, joten inspiraationa teemaan lienee perustamani yritys, Pien. Sanalla Pien on mulle itseasiassa parikin erikoismerkitystä. ”Pienet on kivoja” oli mun moneen tilanteeseen sopiva iskulause joskus teinivuosina, ja samoihin aikoihin mulla oli ihastus IRC:ssä* käyttäjään nimeltä Pieni (Terkut Mia :* ).

Mut ainii tääl oli jotain biisejäkin!


Retropop: Pieni ja ihmeellinen

Siis mitä Teemu? Mistä sä tiesit? Olin jo unohtanut tän. Olin yläasteen ja lukion ajan kaveripiirissäni SE tyyppi, joka kuunteli outoo ja erilaista musaa ja halus aina väkisin tuputtaa sitä muille mut muita ei kiinnostanut (paitsi joskus joku innostu jostain biisistä ja aijai se lämmitti sydäntä!) Tää oli yks niistä biiseistä mihin ihastuin ja soi mun MiniDisc-soittimesta liiankin monesti.

Onneks tää on kestänyt tosi hyvin aikaa. Vai onko ne vaan nämä mun nostalgiavibat? Sanat on sinänsä tosi kornit, mutta ei tähän rallatukseen kamalan vakavatkaan lyriikat kyllä sopisi. Fiilis merkkaa, ei sanoma. Tässä on sekä lyriikoissa, musatyylissä sekä videossa niin suorat viittaukset avaruusmeininkiin, että ei sitä vaan voi jättää huomiotta. Eli siis avaruuskaljaa tietenkin. Avaruus on musta, eli stout? No ei, koska tämä biisi myös tanssittaa, ja en minä halua stouttia juoda tanssiessani. Onneksi mulla on tähän täydellinen bisse.

Monkish x Tired Hands x Omnipollo Space Food

Kappas vain, miten sattuikaan! Sehän oman suosikkipanimoni, Monkishin olut!

HUOM HUOM. Ei se Suomessakin nähty kamala Duggesilla tehty versio tästä, vaan Monkishin. Sama nimi, ihan eri tuote. Ihan eri. Täysin eri.

Maailman parhaan HazyJuicyNEDDH-oluiden panijan bisse, jossa paljon laktoosia, keksejä, sitruunankuorta, ananasta, kookoshiutaleita ja tahitilaisia vaniljapapuja. Supermehukkaan humaloinnin takana Citra, Mosaic & Galaxy. Tää bisse on makea. Mutta se ei häiritse yhtään. Se sama täydellinen Monkishin NEIPA-runko, mitä juon niin mielelläni litratolkulla vähän eri nimillä ja vähän eri humalajikkeilla, ja upea makujen ilotulitus päälle. Kaiken taittaa upea aromihumala ja sen ovelan sopiva makeus.


Tauski: Lintu pieni

No nyt osukin sitten vähän vaikeampi. En muista kuulleeni tätä koskaan ennen… Ellen sitten yläasteen diskon viimeisenä hitaana? Muistatte varmaan, sydän lähtee laukkaamaan, kun tajuaa että on se hetki, jota koko ilta on odotettu ja pelätty. Se hetki ja  sen hetken pienen pieni mahdollisuus, että se tyttö, se ihana tyttö, jota olet koko illan silleen ’coolisti’ salin toiselta puolelta vilkuillut, tulisikin pyytämään SUA tanssimaan. Koska se on tajunnut sun vilkuilut ja on niin otettu, että murtaa meille opetetut sukupuoliroolit – hän on jo varhaisteininä niin edistynyt. Kumma juttu, mut mun kohdalle ei koskaan käynyt näin. Sitten otin myöhemmässä iässä ohjat omiin käsiini, ja menin ottamaan ne oharit ihan face-2-face. Oh well. Se mikä ei tapa jne.

Tää biisi kertoo mulle siis pettymyksestä. Pitää siis miettiä ehkä tähän olut, jota oon odottanut tosi paljon, mutta on aiheuttanut mulle saman fiiliksen, kuin Tuija 8-luokalla kun kerroin sille, et tykkään siitä. Miks se halus seukata sen komean suositun pojan kanssa?!

 Founders Centennial IPA

”Tämän kun juot, tiedät mitä IPA:n pitää olla.”

”Ainoa olut, jota tarvitset.”

”Kun haluat sitä aitoa Amerikan makua, juo Centennial! Sitä saa Alkosta.”

”Malliesimerkki täydellisyyttä hipovasta IPA:sta. Aito, paras, ainoa.”

Vuonna 2016 olin aloitteleva olutharrastaja. Olin oppinut oluen maailman hapanoluista, siirtynyt vähitellen vehniin ja kevyesti humaloituihin juomiin – saisoneihin, red aleihin, jopa stoutteihin… Mutta IPA. IPA pelotti. Mikään maistamani IPA ei ollut ollut hyvää. Se katkero, siihen on todella vaikea tottua. Mutta. Nyt menen ja ostan tämän ylisanoja keräävän tuotteen – sitten varmasti tajuan mistä tässä kaikessa IPA-hössötyksessä on oikein kyse. Ja sitä saa Alkosta.

Syy miksi teen maahantuontia tällä hetkellä on se, ettei kukaan vastikään olutmaailmasta innostunut joudu tuohon minun tilanteeseeni.

Se oli yksi kamalimpia oluita, mitä olin juonut. Vanha, lämpimänä roudattu ja pidetty old school west coast -katkeropommi. En suostunut varmaan kuukausiin edes katsomaan minkään sellaisen tuotteen suuntaan, jossa oli tuo paholaisen kirjainyhdistelmä. I-P-A. Hyi helvetti.

En toki ole varma, kuinka hyvin tuo olisi mennyt tuoreenakaan, mutta varmasti huomattavasti paljon paremmin. Vaikka west coastit eivät olekaan niin nirsoja tuoreudelle kuin itärannikon veljensä, niin ei niitä ihan miten vain voi silti käsitellä. Muistoissa Pliny The Elder -maistelot 03/18 sekä 06/18.


Mängimies: Poika pieni

Ei juma, Teemu! Osasit valita siis kaksi tosi tosi tosi rakasta, täysin unohtamaani biisiä, sekä yhden aivan täysin päinvastaisen. Mahtava teema!

Poika pieni muistuttaa mua teemaltaan sekä vähän jopa fiilikseltään mun all time favourite Finnish rap song in the existenceä, Eli Seremoniamestarin Viestiä. Olihan se se biisi, joka oli mulle se eka vakava tosissaan tehty suomenkielinen räppibiisi. Ihan uus juttu. Siisti juttu. Linkkaa Teemu sekin jooko?**

Poika pieni vaan muuttuukin sitten vikoissa laineissa täysveriseks rakkaustarinaks – sitä on korostettu tosi kauniilla tehokeinolla muuttamalla lausumisen rytmiä ekaa kertaa biisin aikana. Kliseinen loppu saatu tehokeinolla koskettavaksi. Söpö biisi! Upeet nostalgiat taas. Kiitti Teemu. Kuuntelen uudestaan.

Mut kuka Mängimies? En tiiä sitä mitään muuta, ku tän biisin. Tää oli taas niitä todella toisistaan irrallisia biisejä, mitä yritin tuputtaa kaveripiirilleni. Siitä harvinaisempi tapaus, että tälle biisille jotkut kaverit antoivat hyväksyvän nyökkäyksen. High five teille, sankarit!

Eli tää biisi on rakkaustarina. Haluan tähän mun olutmaailman rakkaustarinan. Mikä olut on verrattavissa niinkin jaloon ja puhtaaseen asiaan, kuin rakkaustarinaan?

Alvinne Wild West Plum Edition 2015

Kun sanoin, että olen oppinut olutmaailman hapanoluista, olisi pitänyt käyttää yksikköä. Olen oppinut sen tästä hapanoluesta. Se oli se ensimmäinen. Se oli se silmiä avaava hetki, kun tajusi, että olut ei ole vain olut. Skaala on älytön. Maailma, josta löytyy kaikkia kivoja pieniä nurkkia, mitä kutittaa. Siellä on taidetta. Siellä on upeita ihmisiä. Lukemattomia hymyjä ja uusia kokemuksia. Se on se rakkaustarina.


* Tietenkin siinä oikeassa IRC:issä. Come on.

** Tässä, olkaatten hyvät:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑