Olutposti: Käsitöissä Oulun öissä

Teksti julkaistu Olutposti 2/18 -lehdessä osana Olutkaupunki Oulu -kokonaisuutta. 


Aurinko oli jo laskeutumassa hautaansa ja Oulun ilta tuntui kylmenevän hetkessä. Valoa kuitenkin piisasi vielä hetkeksi, kun käskytimme polkupyöriämme kohti Välivainiota, kohti Tukikohtaa. Tukikohta on Oulun kaupungin vanha varikko, josta on parin viime vuoden aikana muovaantunut elävä kulttuurikeskus moninaisine alahaaroineen. Tänä iltana me olisimme yksi niistä alahaaroista.

Toisessa repussa kilisi oululaiselta Maistilalta haettu kaljakassi, toisessa taas kolisi lahtelaisen Pigment Art Storen varastolta noukittu spraymaalipussi. Tarkoitus oli siis tissutella olutta ja tutustua oululaiseen katutaiteeseen käytännön kautta.

2018-04-23 11.42.26 1.jpg

Laillista ja laitonta

Tukikohta tuntui jotenkin aavemaiselta, sillä varjot alkoivat lankeamaan yllemme, eikä missään näkynyt ristin sielua. Autojen äänetkin vaimentuivat Tukikohdan jykeviin betoniseiniin.

”Onko tämä laillista”, kysyin oppaanani toimineelta Reetulta. ”Ihan tarpeeksi”, kuului velmuileva vastaus, joten en jäänyt miettimään asiaa sen enempää. Se riitti minulle, ja toisaalta pieni vaara kuuluu graffitikulttuuriin.

Kobran spraypurkit aloittivat suhinansa ja melko nopeasti kromipohja oli valmis. Pohjatyö oli siis tehty, duunarityö, nyt alkaisi taiteellinen osio.

Raskasta pohjatyötä ja taiteellista silmää vaaditaan myös käsityöoluen tekoon. Reetu kertoi, että varsinkin oululaisella taidekentällä on alettu arvostaa yhä enemmän graffitia taiteena, mutta myös paikallisten pienpanimoiden pioneerityötä. Käsityötähän molemmat ovat ja myös sellaisia, joita ei ihan vielä ole hyväksytty täysin valtavirtaan. ”Kapinallisutta pitää toki aina löytyäkin taustalta”, Reetu huikkasi jostain savupilven ja kannujen kolinan lomasta.

2018-04-23 11.42.26 2.jpg

Olut ja graffiti kuuluvat yhteen

Teollisesti valaistu Tukikohta, Maistilan oluiden hedelmäisyys sekä ilmassa sateenkaaren väreissä leijailleet maalihiukkaset tekivät hetkestä kauniin. Se mikä oli tunti takaperin alkanut yhdestä ainoasta viivasta, oli nyt täyteen mittaansa kasvanut Lahtikko-maalaus – humalakäpy-yksityiskohtineen kaikkineen. Lahtikko oli juomakori.

Istahdimme Tukikohdan ”puutarhaan” ja korkkasimme viimeiset pullot Maistilan Single Hoppitia, jotka olivat kylmenneet optimaaliseen lämpötilaan Oulun purevassa yössä. ”Graffitin maalaamiseen kuuluu olut, nykyään miltei aina pienpanimo-olut”, Reetu summasi illan ja otti pitkän huikan pullostaan kuun muodostaessa liki täydellisen sädekehän hänen päälaelleen. Istuiko vieressäni rikollinen töhrijä vai ammattimainen taiteilija?

2018-04-23 11.42.25 1.jpg

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑