Teerenpelin Panimon Erikoiset vastakkain: Nro 3 vs. 4

Jos latoisin heti tähän kärkeen faktat: Teerenpelin Panimon Erikoinen Nro 3 on lahtelaispanimon paras tuotos. Ja itse asiassa yksi Suomen parhaista oluista. Ikinä.

Noin.

Teerenpelin ”helppoa juotavaa helpoille ihmisille” -maineen tuntien eräät voivat kenties epäillä steitmenttiäni. Jos olet kuitenkin päässyt maistamaan kyseistä olutta, niin tiedät, etten ole väärässä. Ainakaan kovin paljoa.

Kyseessä on siis tynnyröity versio mainiosta Julmajuho-savuoluesta, joka on makoillut kaksi kuukautta Teerenpelin viskitynnyrissä ja nostanut prosenttilukemansa tasan kymmeneen. Alkuperäinen olut on muuten “vain” 7,7-prosenttinen, eli kasvua on tapahtunut huimasti. Imperial smoked porter?

Testipullo oli jo vanha. Iäkäs. Päiväys 10-2017. Eipä näitä ole pariin vuoteen enää markkinoilla ollutkaan, sillä Panimon Erikoiset ovat aina rajoitettuja eriä. Erikoinen, get it?

Oman pullon sain toissa kesänä panimokierroksen yhteydessä, kun niitä oli kuuleman mukaan pari putelia löytynyt jostain jemmasta. Olin tarkoituksella jättänyt sen arkistojen aarteeksi, mutta nyt pakkasten sa(a)vuttaessa Vesijärven rannat oli hyvä hetki avata korkki.

Kirjoitin vanhalla blogipohjalla oluesta seuraavasti (Helsinki Beer Festival 2016):

Alkuvuoden pienpanimosetistä tuttu Julmajuho, mainio tuote perusversiokin, oli saanut viimeisen voitelunsa oman tislaamon viskitynnyrissä ja vahvistunut useammallakin prosentilla, sillä volyymia oli Teerenpeli-mittarilla muhkeat 10%. (…) Hyväähän tuo oli, taustalla mainio kahvinen savuporter, joka oli kerännyt itseensä jopa Islay-henkistä makumaailmaa. Savu(kinkku) ja viski, mainio kombo. Panimon ehdotonta kärkikamaa.

Aika ei ollut purrut juomaan juurikaan. Paahteinen leirinuotiokahvi oli tislattu silkkisten pikkuhousujen läpi ja iltanuotion savu oli tarttunut saatille lähteneen herrasmiehen hiuksiin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut se kyherö riparikitaran kanssa, vaan varjoissa pysyttelevä mystinen murjottaja. Sysimusta huulipuna sekoittui verenpunaiseen, suklainen suudelma oli pitkä ja merkityksellinen.

Yksinkertaisen upea olut.


Kolmosen seuraaja on luonnollisesti nelonen. Tematiikka pysyy samana, mutta savun asemesta tälle imperial porterille on näytetty sherry- sekä bourbon-tynnyreitä. Myös kahden kuukauden verran. Se näkyy. Kuuluu. Maistuu.

Nythän 4. versiota on voinut ostaa jo jonkun aikaa valituista paikoista, mutta oma pulloni oli perua Helsingin SOPPista, jossa sain parin etiketitöntä ”piilopulloa” panimon edustajalta.

Silloin tuumasin näin:

Hauska oli myös Teerenpelin tiskin alta saatu pimeä pullo: kahdessa eri sherrytynnyrissä sekä bourbontynnyrissä marinoitu (imperial) porter on sherryn ystäville must drink.

Kesä meni, talvi tuli. Tai tulee. Ehkä. Miltä olut maistuu nyt?

Sherrymäisyys oli vieläkin pinnalla, mutta seassaan elementtejä jonkinlaisesta hedelmäviinistä? Portviinistä? Jopa kuohuviinistä, sillä suutuntuma oli hyvinkin hiilihapokas (sic). Tai no, viinihän se sherrykin on. Väkevöity sellainen.

Kirpsakka ote, joskin olut oli hieman ehtinyt pehmetä kesästä. Imperial porter -pohja tuntui ohuelta, vaikka prosentit nousevatkin kymmenen pintaan (9,5%).

Jännä kokonaisuus. Makea, mutta sellaisella kirpsakan (kuiva)hedelmäisellä tavalla – eli luumua ja rusinaa nyt ainakin.

Sherryn ystäville edelleen must drink. Muille suosittelen pullollisen jakamista, sillä melkoinen pommi tämä 0,33l on. Sherryn dominointi on brutaalia.

Jälkisanat: Samaan lasiin yhdistettynä Panimon Erikoiset yhtyivät hämmentävän kauniiksi kokonaisuudeksi. Kiitos, Teerenpeli.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑