Olutposti: Ylänteet – olut on vettä sameampaa

Haastattelu julkaistu Olutposti 02/18 -lehdessä. 


Alkoholin sanotaan repivän perheitä hajalle, mutta voiko se myös yhdistää niitä? Kari Ylänne on työskennellyt oluttoimittajana aina 80-luvun alkuhämäristä asti, kun taas Sinebrychoffin Beverage Masterina toimivan Joonas Ylänteen nousujohteinen ura on vasta alkutekijöissään. Miehiä yhdistää oluen lisäksi kuitenkin myös veri, sillä he ovat isä ja poika. Olutposti tapasi kaksikon olutlasin äärellä ja selvitti, miten alkoholin on muovannut heidän isä-poikasuhdettaan.

Minkälainen teidän isä-poikasuhde on?

Kari: Isä ja poika, lähdetään siitä. Ottaen huomioon, että tällä miehellä oli ehkä maailman pisin murrosikä, niin suhde on ihan kunnossa.

Joonas: Hahahah.

Miten se oli vaikea?

Kari: Moninaisin tavoin. Kannatti väärää jalkapalloseuraa ja kuunteli hetken aikaa brasilialaista heviä. Jälkimmäinen vaihe kesti onneksi vain kaksi viikkoa.

Joonas: Kyllä mä hetken tosiaan kuuntelin enemmänkin heviä, mutta ei musta hevaria onneksi tullut. Ja kyllähän mun nykyinen musamaku, räpit ja reggaet, on tullu paljon faijan kautta.

Aivan, eli isällistä opastusta on saatu siltäkin suunnalta.

Joonas: Ehdottomasti. Eka levy, jonka olen omistanut, niin taitaa olla Salt-N-Pepan kasetti, jonka sain faijalta.

Miten sä kiteyttäisit teidän suhteen?

Joonas: Hyvä. Lämpimät välit.

Onko teidän suhde on ajan myötä muuttunut? Useasti, kun ikää tulee lisää, niin tietyt mielipiteet pyöristyvät. Toki vartalonmallikin.

Joonas: Kyllähän mä olen ollut melko kapinallinen. En välttämättä edes suoraan vanhempia kohtaan, mutta kaikkea muuta. Mutta vaikka murrosikä olikin ehkä pitkä, niin välit ei ole ollu missään vaiheessa huonot.

Kari: Asiallista huomauttelua asioista.

Joonas: Mutta sehän kuuluu vaan asiaan. Hyvä vaan, että niitäkin tulee.

Jos musiikkimaku on siirtynyt isältä pojalle, niin mites olut-, tai ehkä enemmänkin alkoholikasvatus? Nyt varsinkin, kun Joonas on päätynyt olutalalla, niin onko se vuosien aikana hioutunutta jatkumoa?

Kari: Voihan se ollakin, vaikka mä nyt vaan kirjottelen. Meillä ei kotona pidetty olut- tai viinipulloa piilossa, vaan suhde oli mutkaton. Jos katotaan futista, niin voi ottaa oluen, jos syödään ruokaa, niin voi juoda lasin viiniä.

Joonas: Alkoholi on ollu aina läsnä. Ei meillä kotona oltu ikinä räkäkännissä, alkoholi oli arkinen asia.

Eli sitä ei ole demonisoitu tai toisaalta glorifioitu?

Joonas: Ei ollenkaan. Ja kyllä mä on saanu jo joskus lapsena maistaa pienen tilkan viiniä ruoan kanssa. Se oli normaalia.

Sanoit, että olit kapinallinen nuori, niin pystyitkö kapinoimaan alkoholin kautta ikinä? Se kun oli sulle niin normaali asia ihan lapsesta asti.

Joonas: Tulihan sitä vedettyä kauheita kännejä pussikaljalla keskellä talvea, mutta pohjimmiltaan se arvostus alkoholia kohtaan on aina ollut läsnä. Varsinkin hieman vanhempana sen arvon on tajunnut kunnolla.

Tuliko ammatinvalinta suoraan verenperintönä? Sä olet ollut vasta viitisen vuotta alalla, mutta tikittikö olut kuitenkin takaraivossa?

Joonas: Kyllä se on ollu sattumaa enemmänkin. Mä en ole lahjakas kirjoittaja, enkä pystyisi siinä mielessä edes seuraamaan isän jalanjälkiä. Meidän yhteisen tutun Vessu Juvosen kautta rantauduin sitten baarihommiin ja sillä tiellä ollaan. William K. Kurvi ensin ja parin mutkan (mm. Ohranan ravintolapäällikkö) kautta Sinebrychoffille.

Onko muu perhe mitenkään mukana alkoholikuvioissa? 

Joonas: Ei ei.

Kari: Ei.

Se oli yksimielistä, heh. Minkälainen heidän suhtautumisensa alaa kohtaa sitten on?

Joonas: Pikkuveli on kiinnostunut oluesta. Maistelee ja ostelee, on vähän tietoisempi. Isobroidi osaa ehkä arvostaa hyvää olutta, mutta ei ole niinkään kiinnostunut aiheesta. Coronaa tai muuta…

Kari: Ei se nyt ihan noinkaan mene.

Joonas: Mutta noin kärjistetysti.

Kari: Ihan hyvä kärjistys.

Onko vaimo ollut miten innostunut?

Kari: Yritti hän joskus vehnäoluita juoda Euroopan-matkoilla, mutta kyllä viini on se juttu. Mielellään kupliva sellainen. Ja tyyris.

Mihin suuntaan teidän mielestä alkoholikasvatuksen pitäisi mennä? Noin perhevinkkelistä tarkasteltuna.

Joonas: Varmaan aika lähelle sellaista, mitä olen ite saanut. Ja painotettasiin myös sitä, että se ei ole vaan alkoholia. Alkoholin ympärillä tapahtuu kuitenkin paljon kaikkea muutakin kuin se itse juoma. Toki kun on päässyt lapsesta asti matkustamaan paljon ja esimerkiksi käymään Orvalin sekä Chimayn kaltaisissa luostareissa, niin onhan se jättänyt jälksensä.

Kari: Se ei tosiaan ole pelkkä juoma itsessään, vaan taustalla on paljon mielenkiintoisia tarinoita, pitkää historiaa ja maasta riippuen erilaisia tapoja.

Miten sinä kasvattajana ja olutoimittajana koet, että oppi on mennyt jälkikasvulle perille?

Kari: Ei täysin putkeen, kun eivät tuo ikinä mulle hyvää samppanjaa.

Joonas: Heheheh, se on kyllä jäänyt melko vähiin.

Kari: Mutta edelleen, alkoholista ei tehty meillä kotona numeroa. Toki jos näytti, että homma ei pysy kiskoilla, niin sitten asiasta puhuttiin. Hyvin vähän piti kuitenkaan asioihin puuttua. Pienet hairahdukset mennyt on kuitenkin naureskelun piikkiin, vaikka ei näitä asioita ikinä vähätelty. Kaikesta pitää oppia.

Onko Suomessa opittu jotain, sillä ainakin tilastojen valossa nykynuoriso on alkanut käyttämään alkoholia yhä fiksummin?

Kari: Se liittynee koko maan ja koko yhteiskunnan yleiseen kehitykseen. Nuoriso on nykyään fiksumpaa ja enemmän maailmaa nähnyttä, mikä sekin vaikuttaa kokonaisuuteen.

Joonas: Kaikki on käden ulottuvilla. Kaikki on avoimempaa.

Kari: Nuoriso juo enemmän laatua kuin määrää. Ja keskustelee juomistaan, joten sitäkin kautta sellainen piilottelu on poissa.

Joonas, sinä olet isolla panimolla töissä teet siellä koulutuksia sun muita. Mutta, korkin kääntöpuolella Sinebrychoff myy kovalla volyymilla salkkukaljaa ihmisille, jotka ostavat sitä halvan hinnan takia päihtymistarkoitukseen. Onko panimo alkoholikasvattaja?

Joonas: Mä en koe olevani ton asian tiimoilta esillä henkilökohtaisesti, sillä Sinebrychoff on iso konserni ja viestintäosasto hoitaa enemmän tota puolta. Mutta meillä on tosi tarkat vastuullisuusjutut, miten asiat tuodaan esille ja miten niistä puhutaan. Kohtuullisuutta painotetaan aina. Suomalaisia juomatapoja ja kulttuuria ei vaan hirveän nopeesti muuteta – yksi olut kerrallaan. Omat ryyppyretket on sitten asia ihan erikseen.

Voiko alkoholi yhdistää perheitä?

Joonas: Kyllä. Käydään yhdessä oluella ja futisreissuilla. Ja oluella futisreissuilla,

Kari: Silloin kun olit snadimpi, niin käytiin vielä useammin. Panimoilla ollaan pyöritty jonkun verran.

Joonas: Joo, muistan eräänkin reissun, kun faija pysäytti auton liikenneympyrään ja juoksi pihalle kuvaamaan Duvelin panimoa.

Kari: Pojat ei ikinä kyseenalaistanut sitä, että miksi me mennään lomalla luostariin.

Joonas: Meidän perhe meni Trappist-luostariin, naapurit Euro Disneyyn.


Nettiextra:

Mikä on suosikki olutsukusi?

Joonas: Vaikka kaikki ehkä nyt luulee, että minun on pakko vastata näin, niin vastaan silti Sinebrychoff. Ei ehkä se kaikista läheisin, mutta kaikki, mitä firma on tehnyt suomalaisen olutkulttuurin ja vaikkapa helsinkiläisyyden eteen on nyt merkittävin seikka.

Ulkomailta voisin mainita Rodenbachin, vaikka en tiedä, miten paljon suku panimosta enää omistaa. Ensimmäiset muistot Rodenbachista on jo ihan lapsuudesta asti, joten se on aina kiehtonut.

Kari: Timothy Taylor tulee ensimmäisenä mieleen, erityisesti Landlord-oluensa takia. Jos ihan jotain nimiä haetaan, niin Matthias Trum, joka nykyään johtaa Schenkerlaa, niin ehkä se suku on… Tunnen Matthiaksen ja ne taustat, niin se on hienoa, kuinka eksklusiivista olutta panimo pystyy vuodesta toiseen panemaan. Tinkimätöntä tekemistä.

2018-04-26 12.41.55 1.jpg

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑