Viisui ja vinettoo: Maija Männistö / Viinitollo

Biisei ja bissee –juttusarja ottaa tällä kertaa harha-askeleen viinin maailmaan, kun ääneen pääsee “Viinitollo” Maija Männistö.


Teksti ja kuva: Maija Männistö

Olen aloitteleva viiniharrastaja, jonka tavoitteena on sukeltaa viinien maailmaan ilman turhaa pönötystä ja jäykistelyä. Tätä projektia seuraa Instagramissa harrastustilini @viinitollo.

”Viini maistuu, mutta paljon en jumalten juomasta (vielä) tiedä. Tervetuloa mukaan opintomatkalle”, kuuluukin Viinitollon motto.

Jos viiniä voi lähestyä vähän erilaisesta kulmasta – teen sen. Siksi lähdin innoissani myös tähän Biisei ja bissee -sarjaan, tai omalla kohdallani Viisui ja vinettoo, mukaan.

Englanninkielisissä kappaleissa olen huono kuuntelemaan sanoituksia, joten keskityin enemmän laulujen luomaan tunnelmaan. Kippis!


Kappaleen utuisuus ja tunnelmallisuus kaipaavat rinnalleen tuhtia punaviiniä. Mieleen tuli heti tämän syksyn uutuuspunkku, jota olen päässyt maistamaan vasta kielenkärjellisen, mutta maku oli jo kertakulauksella vaikuttava!

Apothic Inferno 2015 on tuhti ja roteva – juuri sopiva punaviini pimeiden ja koleiden koti-iltojen tunnelmointiin. Tätä mahtavaa punkkua on kypsytetty 60 päivää amerikkalaisissa viskitynnyreissä, mikä takaa uniikin ja lämpöisen maun.


Ei anneta kappaleen taustalla kuuluvien eläinäänien hämätä, vaan keskitytään mahtaviin torviin ja artistin upeaan tummaan lauluääneen. Tämäkin kappale huutaa kaverikseen punaviiniä. Mieleen tulee nopeasti jo etiketinkin puolesta The Velvet Devil Merlot 2015.

Maistoin tätä punaviiniä ensimmäisen kerran noin viitisen vuotta sitten, kun olin juhlimassa uutta vuotta ystävieni kanssa pitkän kaavan mukaan kolmen ruokalajin illallisella. Makuelämykset olivat mielettömiä niin lautasella kuin lasissa. Lihapääruoan kanssa tarjoiltiin tätä Merlota, ja se oli aivan huimaavan hyvää. Olin illallisen jälkeen niin ruokaonnellisuuden vallassa ja pienoisessa nousuhiprakassa, että olisi tehnyt mieli halata ystävieni lisäksi vastaan tulevia liikennemerkkejäkin.

Meni pitkään ennen kuin pääsin maistamaan viiniä uudelleen. Se tuli joskus vastaan risteilyllä laivan viinihyllyssä. Kun myöhemmin avasin pullon kotikokkailujen lomassa, viini oli edelleen hyvää, mutta muistot olivat jonkin verran kullanneet makuelämystä. Enää ei tarvinnut lähteä erilliselle liikennemerkkien halauskierrokselle.


Peggy-kappaleesta tuli jotenkin mieleen pussikaljoittelu. Tästä ajatukseni jahkaantuivat syksyiseen kanaalikelluntaan, jota kävin seuraamassa Raumalla lokakuun alussa. Pari opiskelijaporukkaa oli valinnut kelluntaan kumiveneessä nautittavaksi viiniksi Black Tower Classic Riesling 2017.

Jos Black Tower on hyväksi havaittu kanaalikelluntaviini, paritan sen myös Samuli Edelmanin Peggyn kanssa nautittavaksi!


Tämä kappale oli mahdollisimman kaukana omasta musiikkimaustani. En pystynyt kuuntelemaan sitä edes loppuun.

Viinin pitää örinämusiikin kanssa tietty olla punkkua ja etiketissä kuuluu olla pientä rosoisuutta, joten valintani on Allegro Organic Primitivo 2016.

Vaikka musiikki on kamalaa, tämä viini on herkkua. Kun tätä juo pullollisen, voi kappaleestakin alkaa löytyä uusia sävyjä. Sopii myös niin seurusteluun kuin pastan ja pizzankin kaveriksi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑