Vieraskynä: Olutmatkailua USA:ssa – Minneapolis, osa 3

Teksti ja kuvat: kopula


16.8.: Wild Mind Artisan Ales

Torstain ohjelmaan oli joku saanut ujutettua pääasiassa muuta kuin olutkohteita. Hotellihuoneessa nautitun aamiaisen jälkeen kävimme ensin käyskentelemässä Minnehahan puistossa, josta löytyvä 16-metrinen vesiputous oli kieltämättä kaunis katsella. Sen jälkeen jatkoimme samalla metron sinisellä linjalla Mall of Americalle, joka on Yhdysvaltain suurimpia ostoskeskuksia. MoA:ssa oli mm. erinomainen kirjakauppa Barnes & Noble. Harmittaa, ettei sieltä tullut ostettua kuin yksi kirja, sillä huomattavasti enemmänkin kiinnostavaa olisi löytynyt, eikä Denverin kehuttu Tattered Cover Book Store lopulta vetänyt vertoja sille.

DSC00253.JPG
Minnehaha Falls

 

Ruokailu hoidettiin Bubba Gump Shrimpissä. Kyseinen ravintola ei ehkä olisi ollut oma ensimmäinen valintani lounaspaikaksi, mutta toisaalta tykkään kyllä syödä kalaruokaa, ja olihan paikalla ihan kohtuulliset arviot. Ruoka menetteli. Pääruoaksi valitsemani kala-annoksen (Accidental Fish & Shrimp) sitruunavoikastike oli oikeasti hyvää. Katkaravuista sen sijaan en edelleenkään pidä yhtään; jo suutuntuma on epämiellyttävä. Bubba Gumpista sai tosiaan myös craft beeriä. Jääkylmänä tuopista tarjoiltu, karamellinen ja pliisu britti-IPAa muistuttava olut oli luultavasti Fultonin Sweet Child of Vine. Tässä oli tilatessa kuitenkin pientä sekaannusta, joten saattoi olut olla jotain muutakin. Listalla oluen hinta oli karsea vajaat 13$; laskussa hinta oli onneksi normalisoitunut jonnekin kahdeksan dollarin tuntumaan. Jälkiruoaksi tilattu leipävanukas oli, jollei muuta niin ainakin massiivinen. Ennen lähtöä tarjoilija piti meille vielä pienen Forrest Gump -aiheisen triviavisan. Yllättävän hyvin osasimme vastata, vaikka elokuvan näkemisestä on omalla kohdalla varmaan 20 vuotta.

Mall of Americasta oli pieni kävely sen kadun varteen, josta keskustan suuntaan matkaava bussi seuraavaksi poimi meidät mukaansa. Jäimme pois kyydistä pian Veterans Parkin jälkeen, lähellä päivän ainoaa varsinaista olutkohdetta eli Wild Mind Artisan Alesia. Panimo löytyi lopulta rempassa olevalta sivukadulta. Wild Mindin tilat ovat pienehkössä, matalassa ja leveässä rakennuksessa. Anniskelualue taitaa olla entinen autotalli, laajeten nosto-ovien avulla kesäisin kätevästi pihalle. Omaa ruokaa ei ole tarjolla, mutta pihalla oli nyt ruoka-auto.

DSC00284.JPG
Wild Mindin rakennus ja pihaan kaartava ruoka-auto

Wild Mind käyttää kaikki oluensa ympäri Minnesotaa kerätyllä villihiivalla. Joissain tapauksissa hiiva tulee panimon kellarin seinistä. Tärkeässä roolissa ovat myös puutynnyrit, joissa on aiemmin ollut esimerkiksi viiniä tai viskiä. Kontrolloimattoman tuotantoaspektin johdosta jokainen erä panimon olutta on erilainen. Yleensä henkilökohtaisesti arvostan oluissa erästä erään säilyvää tasalaatuisuutta, mutta tässä tapauksessa on hyväksyttävä, ettei siihen edes pyritä. Keskeisiä tyylejä ovat luonnollisesti sour/wild ale, saison ja farmhouse ale, mutta panimo tekee myös NEIPAa ja muita tyylejä.

DSC00288.JPG
Tynnyreitä ja pihaa

Ravintolan yhteydessä oli myös kauppa, josta sai ostaa mukaansa panimon oluita pullossa ja crowlereissa. Musiikkina soitettiin mm. Fleetwood Macin ja Blondien klassikoita. Oluthanastossa ei ollut lätkiä, vaan väriskaala, jonka avulla baarityöntekijät laskivat asiakkaille oikeat oluet.

DSC00290.JPG
Camille La Rouge

Ensimmäiseksi maistoon otetussa Camille La Rouge -saisonissa maistuivat kirsikat ja boysenmarja. Kuvauksessa mainittua raparperia en oikein tavoittanut. Oluesta löytyi myös kolme ominaisuutta, jotka session aikana paljastuivat Wild Mindin oluita yhdistäviksi tekijöiksi: olueen ei juurikaan syntynyt vaahtoa, happamuus oli tyylistä huolimatta melko maltillista, ja olut oli varsin kuivaa. Näistä vain viimeinen on minusta selkeän positiivinen piirre. Muuten Camille La Rouge oli kyllä hyvänmakuista ja miellyttävää.

DSC00294.JPG
 Foeder Blend #1

Yhteisten ominaisuuksien lisäksi seuranneessa Foeder Blend #1:ssä oli makuina sitrusta, omenaa, persikkaa ja mausteisuutta. Hieman happamampi ehkä kuin Camille La Rouge. Windom Paradise -NEIPAssa kauran ja/tai vehnän vaikutus oli selvästi havaittavissa. Hedelmäisessä maussa oli persikkaa, ananasta ja mangoa. Katkeruutta oli nykytyyliin mukana maltillisesti ja kokonaisvaltaisesti, ei jälkimaussa potkien. Panimon tavaramerkkinen kuivuus kuitenkin teki oluesta miellyttävän.

Second Man on the Moon oli tyyliltään merkitty bretta pale aleksi. Lumoavassa tuoksussa brettaa, sitrusta ja piirakkaa. Maku oli vahvasti maatilainen, mutta miedohko. Oluessa oli kokonaisuutena jotakin jääteemäistä. Muuten samat sanat tässäkin eli kiitettävän kuivaa oli, mutta happamuutta olisi saanut olla enemmän. Viimeisenä tilattu Amaryllis yllättäen vaahtosi naistarjoilijan laskemana selvästi muita enemmän. Mielessä kävi, pitäisikö aiemmat oluet laskeneelle miehelle järjestää pikakoulutusta. Amarylliksessä oli mausteisuutta, teetä, aprikoosia, ananasta ja keksiä.

DSC00298.JPG
Runsaammin vaahdonnut Amaryllis
DSC00300.JPG
Wild Mindin patiota

Yhteenvetona sanoisin, että Wild Mind on mielenkiintoinen panimo, joka valmistaa laadukkaita oluita – yhtään varsinaisesti huonoa tuotetta ei tullut vastaan. Toisaalta myöskään yhtään aivan täysosumaa ei osunut kohdalle; siis sellaista olutta, jota jäisi heti kaipaamaan lisää. Talon maku tai talon ominaisuudet ovat selkeästi normipanimoa vahvempia.

Palattuamme toisella bussilla keskustaan kävimme hotellihuoneessa ja menimme sitten HopCatiin syömään ranskalaisia. HopCat kutsuu ranskalaisiaan “crack frieseiksi”, kuulemma koska ne ovat niin addiktoivia. Näitä oltiin mainostettu meille aiemmin Minneapolisissa, muistaakseni Republicin baarimikon toimesta. Mausteina oli käytetty mustapippuria ja jotenkin myös olutta, mutta aika tavanomaisilta ne minusta maistuivat. Perusannoksestani puuttui ranskalaisille olennainen seuralainen eli raaka sipuli; matkakumppanini “ladatussa” versiossa oli sentään punasipulia. Oluena kului Modistin perusvahvuinen False Pattern, josta en enää vaivautunut tekemään muistiinpanoja. Muistelisin sen toimineen hieman tuplaversiota paremmin.

DSC00302.JPG
Osa HopCatin maalauksesta
DSC00305.JPG
Crack fries ja False Pattern

HopCatissa meitä palveli sama viisikymppinen mies kuin edellisellä kerralla. Hyperaktiivinen kaveri oli koko ajan liikkeessä, kuin peläten joutuvansa nuorempiensa syrjäyttämäksi mikäli hengähtäisi hetkeäkään. Sinänsä hän sopi hyvin yhteen baarin hälyisän tunnelman kanssa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑