Vieraskynä: Olutmatkailua USA:ssa – Minneapolis, osa 2

Teksti ja kuvat: kopula


14.8.: Republic ja Town Hall

Tiistain aamupala koostui liian makeasta amerikkalaisesta jogurtista ja hotellihuoneen koneella keitetystä, melko mauttomasta annoskahvista. Noissa jogurteissa tosiaan voi olla parisenkymmentä prosenttia sokeria, käytännössä tuplat Suomen nykystandardiin nähden. Aamupalan ohessa katselimme tv:n uutiskanavia sekä Youtuben opetusvideota aiheesta “kuinka silityslauta taitetaan takaisin kasaan”. Edellisenä aamuna avattu lauta nimittäin seisoi edelleen keskellä huonetta, kun siivojakaan ei nähtävästi ollut löytänyt pulmaan ratkaisua. Sitä vipua täytyy siis pitää pohjassa koko taittamisen ajan…

Yritimme kävellä päivän ensimmäiseen kohteeseen Minneapolisin keskustassa risteilevän Skyway-tunneliston kautta. Kyseessä on maailman pisin yhtäjaksoinen, rakennukset toisiinsa katetuilla jalankulkusilloilla liittävä järjestelmä. Huonolla säällä varmasti erittäin tervetullut rakennelma on ehkä ensikertalaiselle hieman hankala navigoida, näin ainakin meidän tapauksessamme. Muutaman rakennuksen jälkeen jatkoimme suunnistusta kadulla. Ennen ensimmäisen ravintolan aukeamista jäi vielä hetki aikaa ihastella Mississippin rannassa Stone Arch Bridgea ja Saint Anthonyn putousta.

DSC00108.JPG
Skyway ja katuja

Minneapolisin paikallisherkkuihin lukeutuu Juicy Lucy, hampurilainen jossa juusto on valettu jauhelihapihvin sisään. Kuuma juusto valuu sitten ensipuraisulla pihvistä ulos. Me tutustuimme Juicy Lucyyn Crooked Pint Ale Housessa, jossa purilaisten lisäksi oli tarjolla hyvä valikoima olutta. Tulinen Juicy Lucy -hampurilainen olikin maukas, oikeasti tulinen ja erittäin mehevä, oheen tilatut ranskalaiset sen sijaan liian suolaisia.

DSC00127.JPG
pseudoSue & Juicy Lucy

Ruokajuomaksi valitsin tölkissä tarjolla olleen Toppling Goliathin pseudoSuen. Tölkissä ei ollut päiväystä, mutta melko tuoreelta olut tuntui, ja aivan eri tavalla nautinnolliselta kuin aikoinaan puolivuotisena Man in the Moonissa Tukholmassa. Pelkästään Citralla humaloitu olut oli sitruksinen, hieman trooppishedelmäinen, mielestäni hyvin katkeroitu ja lopussa greippisen kuivahtava. Mallaskin tuntui maussa ja suutuntumassa jonkin verran, karamellisena sekä vehnäisenä. Jos olut on APA eikä IPA, niin pseudoSuen kohdalla tämä on pelkästään vahvuuskysymys. Henkilökohtaisesti näkisin APAssa mieluiten vähän hillitymmän, vähemmän hedelmäisen ja IPAsta selkeämmin erottavan makuprofiilin. Sellainen sopii minusta APAn kepeämpään runkoon voimakasta trooppisuutta paremmin. Toki pseudoSue on hyvä olut, vaikkei hätyyttelekään omalla listallani tyylin kärkisijoja.

Crooked Pintissa soitettiin 80-luvun klassikkoja Roxy Musicista Billy Idoliin. Tämä oli koko reissun ajan omituisen suosittu musiikkilinja lähes baarissa kuin baarissa, ja täällä ensi kertaa kuultu Men at Workin Down Under ehti tulla ainakin kolme kertaa eri paikoissa. Kyllähän näitä aluksi kuuntelee, mutta eikö mitään tuoreempaa olisi?

DSC00129.JPG
Steel Toe Size 7

Toisena oluena otin paikallisen Steel Toe -panimon Size 7 -IPAa. Olut on humaloitu seitsemällä eri humalalajikkeella. Melko miedossa tuoksussa oli tunnistettavasti lähinnä persikkaa ja havuja. Omalla tavallaan jännittävässä maussa toffeeta, hedelmää (mangoa) ja pihkaa. Hieman kuohkean kermainen suutuntuma, keskitasoinen katkero. Kokonaisuutena turhan makea IPA jäi valitettavasti reissun ainoaksi Steel Toe -olueksi. Etukäteen ajateltuna panimo oli jopa Minneapolisin kiinnostavimpia, ja olimme listanneet taproominsa yhdeksi käyntikohteeksemme. Sopivaa saumaa kolmen vartin yhdensuuntaiselle bussiretkelle ei nyt tällä kertaa kuitenkaan löytynyt. Matkasuunnitelma elää meillä aina jonkin verran. Aivan pakollisten kohteiden (kuten vaikkapa Surly) lisäksi mennään sitten niihin paikkoihin, jotka luontevasti päiväohjelmaan istuvat. Steel Toen poisjäämiseen vaikuttivat sijainnin lisäksi myöhäinen aukeamisajankohta ja kuuluisimpien tuotteiden puuttuminen netin ajantasaiselta hanalistalta.

Crooked Pintista jatkoimme helteessä kävellen Republic (at Seven Corners) -ravintolaan. Republicissa oli vähän yllättäen vain muutamia asiakkaita, joten saimme vapaasti valita parhaat paikat tiskiltä. Pitkänmallinen pienehkö ravintola; tiiliseinää ja maalattua koristelasia muutamissa ikkunoissa sekä seinällä, hyvä olutvalikoima. Baarimikko oli mukava ja vastaili kysymyksiimme oluista, ollen samalla kuitenkin hieman etäisen oloinen. Miehet Australiasta olivat töissä tässäkin baarissa.

DSC00136.JPG
Liike Republicin lähellä

Ensimmäiseksi maistoon valikoitui Wild Mind Artisan Alesin humoristisesti nimetty Puff the Passion Dragon. Olin löytävinäni oluesta karpalon, punaherukan ja vadelman vivahteita. Matkakumppanini ja baarimikko puolestaan löysivät siitä lähinnä passionhedelmää. Sosiaalisessa paineessa löysin lopulta itsekin vähän hedelmäisyyttä, vaikka mahdollisesti oluen punaisen värin huijaamana marjaisuus jäi silti hallitsevimmaksi mielleyhtymäksi. Kuivahko, hieman mehumainen ja hyvä olut joka tapauksessa oli kyseessä.

DSC00143.JPG
Puff the Passion Dragon
DSC00150.JPG
Republicin hanastoa

Lupulinin Blissful Ignorancesta baarimikko tarjosi aluksi pienen maistiaisen rinta rinnan saman panimon Hooeyn kanssa. Blissful Ignorance on Hooeyn vahvempi versio, mikä vertailumaistelussa tulikin selvästi esille. Blissful Ignorancessa oli suhteessa hieman vähemmän makeutta, minkä vuoksi valitsin isomman annoksen sitä. Mausta löytyi sitrusta, greippiä, mangoa ja vehnää. NEIPA-meininkiä, vaikkei olut ollutkaan erityisen samea. Kohtuu hyvää, mutta näitä on tullut aika paljon jo vastaan.

DSC00153.JPG
Blissful Ignorance
DSC00163.JPG
Town Hall Republicin ikkunasta

Summitin Keller Pils oli kovasti ennakkoon odottamiani oluita. Tuoksu oli juuri sellainen kuin pilsneriltä toivookin. Miellyttävää viljaista maltaisuutta ja ruohoisuutta, erinomainen juotavuus. Ainoastaan katkeruudessa voisi löytyä hieman parannettavaa. Nämä eivät tietenkään ole sellaisia oluita, joita vaihdettaisiin tai jaettaisiin himoittuina harvinaisuuksina valaiden metsästäjien piirissä; näitä juodaan ennemmin maukkaana käyttöoluena, lähellä valmistuspaikkaa mikäli mahdollista.

Viimeisenä Republicin oluena sitten Schell’sin Lunar Interference Dark Berliner Weisse. Lähes täysin musta olut: jännittävässä maussa salmiakkia, sherrymäisyyttä/punaviinisyyttä, vähän colaa, kahvia ja karpaloa. Hyvää ja melko kuivaa.

DSC00164.JPG
Lunar Interference

Town Hall Brewery olisi ollut suoraan vastapäätä kadun toisella puolella, mutta välissä oli pakko suorittaa edellisenä päivänä väliin jäänyt ekskursio vajaan puolen tunnin kävelyn päähän Zipps Liquorsiin. Ei niin, että minulle oltaisiin kertaakaan Yhdysvalloissa vielä kieltäydytty myymästä alkoholia, mutta ei sitä itsekään halua kovin humalassa olutkauppaan mennä. Zipps Liquorsissa oli kohtuullisen hyvä valikoima. Mukaan tarttui mm. Toppling Goliathin tölkkejä. Kaikkia kiinnostavia oluita ei viitsinyt ostaa, koska edessä oli vielä Yhdysvaltain sisäinen lentokin.

DSC00165.JPG
Zipps Liquors
DSC00177.JPG
Town Hallin safkaa
DSC00179.JPG
Town Hallin kello

Town Halliin päästyämme tilasin syötäväksi tater totseja eli friteerattuja perunapalloja, ynnä kulhollisen chiliä. Chiliannoksessa oli jauhelihaa, “olutjuustoa”, cheddaria ja hapankermaa. Ruokajuomana toimi Town Hallin klassikko Masala Mama IPA. Town Hallhan on siitä mielenkiintoinen panimo, että tietääkseni he eivät pullota tai tölkitä oluitaan ollenkaan, eivätkä liioin jakele tuotteitaan muille ravintoloille. Lähestulkoon ainoa keino maistaa Town Hallin oluita on siis mennä paikan päälle heidän ravintolaansa Minneapolisissa. Masala Mamassa oli kermaisen kepeää karamellisuutta ja sitrusta/appelsiinia, miedohko katkeruus. Ei varmasti ole nykypäivän IPA-markkinoilla mikään suurin hittituote, mutta pidin kuitenkin kohtuudella. Ruoka oli sekin ihan hyvää ja täyttävää.

DSC00183.JPG
Manhattan Reserve

Tässä kohtaa yhdistelmä aikaerorasitus + kuuma päivä + paljon olutta + tuhti ruokailu otti valitettavasti veronsa ja silmäluomet uhkasivat jo painua väkisin kiinni. Toinen Town Hallin maistiainen oli pakko vielä ottaa joka tapauksessa, ja kiinnostavimmalta vaikutti Manhattan Reserve, tyylinään belgian strong dark ale. Löysin oluesta kirsikkaa, sherryä, bourbonia, alkoholiakin, ja etenkin loppumausta toffeeta sekä vaniljaa. Hyvää oli, mutta tämän jälkeen oli pakko luovuttaa ja aloittaa uuvuttava kävelymatka takaisin hotellille. Olihan se kellokin jo seitsemän pintaan paikallista aikaa, Suomessa kolme yöllä.

15.8.: Päivä St. Paulissa

Keskiviikko oli tarkoitus viettää kokonaisuudessaan St. Paulin puolella. Itse olisin mieluusti päivän ensimmäisessä kohteessa aina heti sen avatessa, joten pikkaisen taas ärsytti hypätä vihreän linjan junasta vasta yhdentoista jälkeen kun The Happy Gnome oli jo ehtinyt aueta. Dale Streetin asemalta oli vielä parinkymmenen minuutin kävely itse ravintolaan.

DSC00188.JPG
Happy Gnome ulkoa

The Happy Gnome on käytännössä lähiöravintola vähän kappelimaisessa rakennuksessa. Saapuessamme paikalla ei onneksi vielä ollut asiakkaita ruuhkaksi asti. Baaripuolella oli ehkä 5–6 loosia ja tiski, toisella puolella sitten suurempi ruokailutila. Koska aioimme oluen nauttimisen ohessa myös syödä lounasta, valitsimme tällä kertaa istumapaikaksi loosin. En oikein pitänyt siitä, kun baaritiski oli varsin lähellä ja samassa linjassa loosien kanssa; tämä varmasti auttoi tiskin takana edestakas ramppaavaa tarjoilijaa näkemään milloin mahdollisesti halusimme jotain lisää, mutta verotti samalla yksityisyyden tuntua. Paikassa soi mm. CCR:ää ja Stealers Wheeliä, eli harmiton retroilu oli voimissaan täälläkin.

DSC00195.JPG
Pompeii
DSC00200.JPG
Happy Gnomen sisätiloja
DSC00201.JPG
Happy Gnomen kyltti

Yhdeksänkymmenen hanan listasta löytyi nyt aiemmin maistamaton Toppling Goliathin Pompeii. Ruoaksi valitsin naudan ribsi -täytteiset munarullat. Huono valinta, koska yhden haarukallisen ja vakuutteluiden perusteella matkakumppanin hummeri mac & cheese olisi ollut todella, todella hyvää. Ei minunkaan kauniisti asetellussa annoksessani ollut sinänsä moitteen sijaa, mutta näköjään munarullissa alkaa tuo muna vähän pidemmän päälle tökkimään, jos näin nyt voi sanoa. Pelkästään Mosaicilla humaloitu Pompeii oli raikkaan, miellyttävän hedelmäinen: greippiä, mangoa ja persikkaa. Suutuntuma oli kuohkea ja vähän kermainen. Katkeruus ei ollut erityisen voimakasta, mutta jälkimaku kuivui oikeaoppisesti, mikä tavallaan riittääkin. Raikas käyttöjuoma.

DSC00202.JPG
Munarullat
DSC00205.JPG
Crème brulee ja Alaskan BW

Jälkiruoaksi tilatun, Surlyn Coffee Benderillä maustetun crème bruleen oheen otin hanalistalta Alaskan Brewing Companyn vuoden 2013 Barley Winea. Alaskan Barley Winessa oli toffeeta, rusinaa, havuja, ehkä hieman sitrustakin yhä jäljellä. Suutuntuma ei ollut erityisen raskas, mutta oli kuitenkin täyteläinen. Ehdottomasti onnistunut olut tyylissään, ja barley winehan on suosikkityylejäni – siinä on hankala onnistua, mutta kun onnistutaan, puhutaan upeista oluista, joissa hyvä juotavuus lyö kättä täyteläisen suutuntuman ja runsaan maun kanssa. Tekisi mieli sanoa, etteivät parhaat barley winet ole mitään hitaita sippereitä, mutta Utopias tulee heti mieleen poikkeuksena. Myös oikeaoppisesti napsahtanut crème brulee oli maukas ja Barley Wine tuki sen makumaailmaa hienosti, toffeeta korostaen.

DSC00208.JPG
Double False Pattern

Ruoanpäälliseksi tilasin minneapolislaisen Modistin Double False Patternia, Mosaicia oli käytetty siinäkin. Tuoksussa oli makeaa hedelmäisyyttä; maussa mangoa, ananasta ja melonia. Katkeruutta ei ollut käytännössä yhtään ja kaura tuntui mehumaisessa suutuntumassa. Alkoholi (7,5%) oli totutusti täysin piilossa. Other Halfin ja Tired Handsin oluet tulivat vahvasti mieleen, ulkonäköä myöden. Vaikka Double False Pattern oli lopulta aavistuksen maistamiani Tired Handsin IPOja ryhdikkäämpi, niin minulle nämä oluet edustavat selkeän epätoivottavaa suuntausta IPAssa.

Ennen lähtöä kyselin vielä baarimikolta seuraavasta kohteestamme, mutta hän ei ollut siitä kuullutkaan. “I don’t go to breweries, I have kids”. Mitä tästä opimme? Kaiken kaikkiaan The Happy Gnome ei aivan pystynyt vastaamaan koviin odotuksiini. Ruoka vaikutti olevan laadukasta. Laajasta hanalistastakin olisi toki löytynyt vielä monta maistettavaa, vaikka erityisiä harvinaisuuksia ei paikallisesti suhteuttaen juurikaan ollut tarjolla. Selkeä miinus omalla kohdalla tulee kuitenkin tilaratkaisuista, jotka heikensivät viihtyisyyttä.

DSC00213.JPG
F. Scott Fitzgeraldin synnyintalo
DSC00216.JPG
runo asfaltilla

Kävellessämme seuraavaan kohteeseen ohitimme matkalla F. Scott Fitzgeraldin synnyintalon, johon muuten sattumalta oli juuri menossa tuholaistorjuja. Mainittu seuraava kohde oli saksalaistyylisiä oluita valmistava Waldmann Brewery and Wurstery. Rakennuksessa on ensimmäistä kertaa avattu panimo sen valmistumisvuonna 1857, puoli vuotta ennen kuin Minnesotasta tuli osavaltio. Kyseisen vuoden merkitseminen panimon perustamisvuodeksi on ehkä hieman kyseenalaista, sillä paikka avautui uudelleen 154 vuoden tauon jälkeen viime vuonna. Välissä rakennus toimi asuintalona, mistä muistuttaa nyt yhden huoneen vanhahtava sisustus kamiinoineen. Panimolla on pienet asiakastilat kahdessa tasossa sekä patio.

DSC00221.JPG
Waldmann ulkoa
DSC00228.JPG
Takahuone kamiinoineen

Juuri syöneinä jätimme makkarat ja muut lounastarjoilut väliin ja linnoittauduimme tiskin välittömään läheisyyteen maistelemaan oluita. Aluksi paikalla oli meidän lisäksemme vain baarityöntekijä ja yksi vanhempi herrasmies asiakkaana. Musiikkina soi vaihteeksi mm. miellyttävää kantria. Hanoja oli kuusi, eikä mukaan ostettavissa olleita crowlereita saanut avata paikan päällä, joten valikoima jäi varsin rajalliseksi.

DSC00226.JPG
Waldmann Pilsener ja Wiener

Waldmannin Pilsener tuoksui puhtaalta ja teki hienon vaahdon. Suutuntuma oli kuohkea ja hieman kermainen. Keksinen tai leipäinen mallas tuli keskivertopilsneriä enemmän esiin. Olut oli niin maukas, ettei katkeruuden jääminen maltilliseksi häirinnyt.

Berlineriin tarjottiin lisämausteeksi Waldmannin kotitekoista makusiirappia, ja pitihän tällaiseenkin mahdollisuuteen tarttua. Baarimikon suosituksesta valitsin greippi–rosmariini -sekoituksen. Sen kanssa oluesta tuli kirpeähkö ja makeahko. Happamuus ei noussut keskiöön, mutta oli sitä jonkin verran. Ihan kiva juoma. Viimeiseksi sitten vielä pieni annos German Porteria. Kevyehkö, kermainen suutuntuma toi mieleen nitro-tarjoilun. Hieman savua lupauksen mukaisesti, mutta enemmän suklaata. Mietoa tavaraa kaikin puolin, jäi selvästi näistä kolmesta heikoimmaksi.

DSC00231.JPG
Waldmannin Berliner
DSC00235.JPG
Matkalla Barrel Theoryyn

Waldmannista oli taas tuskastuttava puolen tunnin hellekävely päivän viimeiseen varsinaiseen kohteeseen, eli lähempänä St. Paulin keskustaa sijaitsevaan Barrel Theory Beer Companyyn. Siinä missä Waldmann nojaa vahvasti perinteeseen, edustaa entisten Surly-tekijöiden pari vuotta sitten perustama Barrel Theory nykytrendejä vehnällä ja kauralla ryyditettyine, vahvasti aromihumaloituine IPOineen. Panimolle on kertynyt jonkin verran mainetta Beer Advocatessa, eikä paikan suosio St. Paulissa jäänyt epäselväksi.

DSC00236.JPG
Barrel Theory ulkoa

Barrel Theoryssa oli käynnissä varainkeruutapahtuma, ilmeisesti paikallisen poliisin koirayksikölle. Paikalla olleet pari poliisia ja poliisikoiraa eivät meitä häirinneet, ja juomalla olutta taisimme itsekin osallistua keräykseen muutamalla dollarilla. Pienehkössä neliönmallisessa tilassa oli melko runsaasti asiakkaita. Myös terassi olisi löytynyt. Ihan miellyttävät tilat kuitenkin.

DSC00237.JPG
Rain Drops
DSC00239.JPG
Hanalista

Panimon hittituote Rain Drops -IPAssa oli perusaromaattinen tuoksu ja hieman samea ulkonäkö. Mangoa, ananasta, ehkä melonia. Katkeruutta löytyi jonkin verran tasapainottamaan hedelmien makeutta, vaikka ainahan sitä olisi voinut olla enemmänkin. Ihan hyvä olut Rain Drops joka tapauksessa minusta on. Seuraavaksi testiin otetussa Shooter McGavinissa vehnän ja/tai kauran vaikutus suutuntumaan ja ulkonäköön oli voimakkaampi. Mausta löytyi taas mangoa ja muuta. Askel puhdasverisempään mehu-(D)IPA -suuntaan oli samalla askel huonompaan suuntaan.

Java Oats -stoutissa oli hyvin kahvinen tuoksu. Laktoosia sekä vähän tuhkaa ja paahdettakin löytyi. Maku oli miellyttävän maitosuklainen ja kahvinen. Suutuntuma oli kepeähkö, muttei onneksi mitenkään vetinen. Rain Dropsin ohella toinen onnistunut tuote panimolta. Drop Topsin puolestaan oli tarkoitus olla West Coast IPA, mutta sitruksisen tuoksun lisäksi en juuri löytänyt oluesta West Coast -elementtejä. Maku oli persikkainen ja sitruksinen, mukana myös jotain sellaista humalointia, josta en niin välitä. Tämä oli heikoin esitys neljästä maistetusta.

Kuten monet muutkin panimot matkamme aikana, myös Barrel Theory myi tuotteitaan mukaan crowlereissa. Crowler on tölkkiversio perinteisestä, suoraan hanasta täytettävästä growlerista. 750ml alumiinitölkit täytetään ja suljetaan erityisellä crowler-koneella etukäteen. Kyse on alun perin Oskar Blues -panimon kehittämästä innovaatiosta, joka on levinnyt nopeasti craft beer -maailmassa. Siinä missä growler-olut menee pilalle alle viikossa, crowlereiden säilyvyydeksi luvataan yksi kuukausi. Epäröin aluksi ison, hieman ohuemman oloisen tölkin ostamista lentokoneessa kuljetettavaksi ja viikkoja säilytettäväksi. Keskusteltuani aiheesta baarimikon kanssa uskaltauduin kuitenkin hankkimaan mukaani crowlerillisen Rain Dropsia. Kahden viikon kuluttua kotimaassa olut oli minusta vastaavassa kunnossa kuin panimolla hanasta, eli täysin tuoretta, joten en näe estettä vastaisuudessa tuoda kotiin olutta crowlereissa.

Barrel Theoryn jälkeen olimme suunnitelleet käyvämme vielä maineikkaassa Wine Thief & Ale Jail -kaupassa, mutta oikean bussipysäkin löytäminen alkoi viedä liian paljon aikaa ja helle ja väsymys saivat meidät suuntaamaan ennemmin askeleemme kohti metroasemaa ja Minneapolisia.

 

4 thoughts on “Vieraskynä: Olutmatkailua USA:ssa – Minneapolis, osa 2

Add yours

  1. Eikös tuon crowlerin koko ole perinteisesti 2 jenkkipinttia eli 946 ml? Vai onko niitäkin erikokoisia?

    Like

  2. Eilen TV1:n ohjelmassa herra nimeltä Billy Connolly seikkaili jenkkilässä, myös Minneapolisissa. Hänkin söi tuollaisen Juicy Lucy -hampurilaisen.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑