Biisei ja bissee: Jukka Mononen / Panimoyhtiö Tuju

Työnkuvaukseni voisi olla tällä hetkellä panimoalan yleismies-Mononen. Teen myös niitä juttuja, jotka eivät ole aina niin hauskoja. Teen niitä myös aivan liikaa.

Minua ei yllättänyt lainkaan, että harteilleni lankesi kokonainen musiikkigenre eli nu metal – olenhan #numetalkesä2018 -brand ambassador. Ja kyllä, se on juttu ja se tulee nyt takaisin. Musiikkityylille sopii loistavasti kaikki hyvin kesäisen musta, ja kohtalaisen suoraviivainen, muttei yllätyksetön. P.s. #stoutkesä2018

JOTEN NYT ON AIKA, JUMP DA FUCK UP!


1. Drowning Pool: Bodies | Fuller’s Past Masters 1910 Double Stout

LET THE BOTTLES HIT THE FLOOR! Tämä biisi kuvaa loistavasti 2000-luvun alkupuolen sekavaa aikaa. Kuten useimmissa skenen lyriikoissa, ei näissäkään ole järin mitään sisältöä. Siksi lipuva kuiskuttelu yhdistettynä perässä tulevaan pellin paukutukseen ja “flooooooor”-huutoon onkin niin toimiva yhdistelmä. Voin jo kuvitella pulleiden emo-poikien oman wall of deathin tämän alun tahdissa. Lähdin itsekin jo etsimään geelipurkkia ja remmihousuja.

Koska kyseessä on jo klassikon asemaan noussut biisi (mikä nu metal -biisi ei nousisi klassikon asemaan!?), niin pohdin tämän sopivan tasapainoisen maltaan ja paahteisuuden sulotanssiin Fuller’sin Past Mastersin Double Stoutin kanssa.


2. A: Nothing | Whiplash Body Riddle

NOTHING NOTHING NOTHING NOTHING! Huh, nyt kyllä kaivellaan tavaraa naftaliinista rajusti. Tuntuu, että mennään kovasti jossain nu metal/alt-rock/nu rock -crossoverissa. Kyseisen bändin varmasti rokahtavimpaa tuotantoa. Se ei silti menoa haittaa, sillä menojalka vipattaa ja baseball-lippa kääntyi tukevasti takaraivolle. Biisin sanoma on kohtalaisen ytimekäs ja kannustava: “Ku siul ei oo mitää, nii siul ei oo mitää.” Mut miullapa on, nimittäin bisseä ja vyölle meneviä ketjuja. Lähden etsimään Ill Niño -hikirannekkeita.

Tälle on hiukan vaikea löytää turvallista olutta, jonka tämä biisi ansaitsee. Tässä ei varsinaisesti pyritä käyttämään hyväkseen kaikkia mahdollisia kliseitä. Miksen siis kaataisi lasiin tasaisen herkullista ja tuoretta Whiplashin Body Riddleä.


3. Distubed: Stricken | Harviestoun Ola Dubh 18yo

INTO THE ABYSS WILL I RUUUUUUUNNNN! Nyt ollaan genren syvässä päässä; moni 2000-luvun alkupuolella teinidraamatuntemuksiaan käsitellyt nuori hukkui tähän bändiin ja epäilen, että jos he selvisivät, niin etteivät he ole yhteiskuntakelpoisia vieläkään. Parasta tässä biisissä on lyriikat ja niiden esittäminen kekseliäästi. Kun laulaja huutaa “a-a-a-au!” kuin vääntäisi vessassa kunnollista chilipaskaa samalla laulaen “you walk on like a woman in suffering”, niin onko mitään syytä, ettet ottaisi tätä tosissaan? Niinpä, ei ole.

Puhdasta kertosäettä yhdistettynä hieman uhmakkaaseen kähinään ei voita mikään. Siksi tökin jo naamaani reikiä, jotta saan koristeltua itseni asiaan kuuluvin seremonioin. Tässähän vallan herkistyy ja voikin pohtia kuorivansa ja avaavansa yhden lempitislaamoni tynnyreissä vierailleen Harviestounin Ola Dubhin, 18-vuotiaan toki.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑