Huovilan Sahti – viidennen sukupolven ensisahti

Jos suvussa on tehty sahtia neljän sukupolven ajan, niin voiko perheen vesa jättää tuon supisuomalaisen perinneoluen kutsun kuulematta? Roosa Lindholm ei voinut, sillä päijäthämäläisistä juurista helsinkiläiseksi kasvanut Lindholm päätti ottaa vaaristaan neuvon ja jatkaa suvun pitkiä sahtiperinteitä – siis jo viidennessä polvessa. Ja hyvä niin, sillä sahtikulttuuri tarvitsee nuorta verta kuurnaansa, jotta katajaiselle kansalle piisaa muinaista juhlajuomaa vielä seuraaviksikin vuosisadoiksi.

Sain Roosalta kutsun lähteä kanssaan maistelemaan debyyttisahtia puistoon ja toki otin ilomielin kutsun vastaan – hyvä seura ja sahti kun on suht vastustamaton pari. Historiallisen Huovilan puiston tiluksilla alulle pantu “Huovilan Sahti” oli ehtinyt ikääntymään jokusen viikon ja Lindholm epäilikin sen olevan jo elämänsä ehtoopuolella. Minä en ollut toki päässyt uunituoretta versiota maistamaan, mutta omaan suuhun sahti oli yhä jiirissä. Katkeamaton kylmäketju Huovilasta Helsingin Kallioon oli selvästi kannattanut.

2018-05-30 11.12.35 1.jpg

Huovilan Sahti oli Lindholmin mukaan perussahti. Eli ilman sen suurempia kikkailuja oli lähdetty liikenteeseen – jos ei sellaiseksi voi laskea sitä, että kuurnan asemesta oli käytetty puuvatia. Oliko sitten vati vai mikä, mutta juoman taustalta pystyi aistimaan ikivanhan puisen pesusoikon, joita omissa romantisoiduissa harhoissani löytyy jokaisen maatilan jokaisesta nurkasta. Älkää kysykö miksi, minä en ole ikinä edes vieraillut maatilalla.

Niin, se sahti. Puuta tosiaan löytyi, mutta se ei ollut kuivaa puuta, se oli hyvää puuta. Niin hyvää puuta se on. Banaania toki, banaaniraekarkkia jos nyt tarkkoja ollaan. Makeaa, mutta ei missään nimessä ätläkkää. Katajaa en suoraan hoksannut, mutta kevyttä yrttisyyttä, jopa salmiakkisuutta loppumaussa kylläkin. Ja oliko sitten aiemmin juotu Laphroaig vai mikä, mutta jossain savusi – tastinglasiin oli voinut aromeja jäädäkin, mutta Muumimukista ei savuisia nesteitä oltu kuulemma juotu.

Huovilan Sahti oli virheetön perussahti, maistuva perussahti, parempi kuin moni kaupallinen tuotos! Onkin jotenkin käsittämätöntä, että “kaupunkilaisflikka” panee ensisahtinsa tuolla pieteetillä sekä noin laadukkaalla lopputuloksella. Toki pitää muistaa isoisän elintärkeä rooli prosessissa: “Paappa opasti kädestä pitäen. Voi olla viimeinen kesä, kun tämä oli ylipäätään mahdollista. Onnistunut sahti siitä kyllä tuli”, Lindholm tiivistää keltanokkakokemuksensa. Tuntukin, että emme nauttineet puistossa pelkästä sahdista, vaan perinnöstä.

 

One thought on “Huovilan Sahti – viidennen sukupolven ensisahti

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑