Kuuma ja kostea päivä (Bryggeri) Helsingissä

Helle. Helvetin helle. Mitään muuta en osannut ajatella, kun hyppäsin linjabiilistä ulos Kampissa ja lähdin suuntaamaan kohti Sori Taproomia. Onneksi Helsingissä sentään tuuli edes hieman, sillä Lahessa ilma oli ollut todella kuumaa ja seisovaa – säätiloista puhuttaessa se EI ole hyvä asia.

2018-05-17 01.42.12 3.jpg

Pääsin muutaman sata metriä eteenpäin, kun ei vaan enää kiinnostanut. Mikään. Ainakaan kävely. Sori sai siis jäädä, kun astuin sisään Kitty’sin ovista ja ihana viileys otti minut vastaan. Tätä ruumiini kaipasi.

Public House oli sitten viime näkemän ehostanut itseään modernimmaksi ja valoisammaksi. Onnistunut pintaremontti, vaikka kaljapierujen syövyttämiä nahkasohvia tuleekin ikävä.

Lasiin löysin HaandBryggerietin Hop Funk Citran. En edes muistanut norskipanimon olemassaoloa, enkä kyllä taida muistaa tämän jälkeenkään. Tunkkainen hapanolut, jossa ei oikeuksiinsa päässyt happamuus tahi humala. Yksitoikkoinen.

Pieni annos lirvahti nopeasti nieluun ja koska hanalistalla ei oikein muuta kiinnostavaa ollut, niin vessan kautta takaisin kuumuuteen. WC:tkin oli uusittu ja myös niiden paikka oli vaihtunut, meinasin nimittäin eksyä naisten puolelle. Ehkä tuokin epäkohta saadaan joskus poistettua kokonaan – siis erilliset vessat miehille ja naisille.

2018-05-17 01.42.12 1.jpg

Minulla oli vielä tovi aikaa tapettavana ennen illan merkkijuhlaa, Bryggeri Helsingin 5-vuotissynttäreitä. Pienen kylmäkaapista siis eväsjuoma mukaan ja johonkin varjoisaan puistoon istumaan. Noh, ei tuolla päin kaupunkia ole puistoja, eikä siihen aikaan päivästä varjoja. Piru vie.

Päädyin korkkamaan Kakolan Riemu Pale Alen tuomiokirkon portailla, toki takapihan portailla. Ei tässä mitään turisteja nyt kuitenkaan olla.

Riemu, kuten Kakolan muukin tekeminen, näyttää hyvältä, mutta sisus oli ikävä kyllä nyt vähemmän hyvää. Tuhti ja tunkkainen hedelmätarha odotti pullossa, raikkaus uupui miltei tyystin. Mansikkahilloakin loppumaussa. Harmi, sillä halusin tämän ensikohtaamisemme olevan positiivinen.

Kuumuus ketutti ja hiki valui kaljua päätäni pitkin kohti selkää. Päivä oli vasta alussa, mutta olo oli jo kovin limainen. “Pakko vaihtaa paikkaa”, mumisin itsekseni ja satunnainen ohikulkija kysyi, että onko joku hätänä. Näytin varmasti kärsivältä, sillä sitä olinkin. Meinasin vastata, että moni asia, mutta tyydyin murisemaan pari sanaa helteestä.

Otin jalat alleni ja tuhosin loppupullon Riemua jonkun suurlähetystön portailla. Olipa ainakin varjoa.

2018-05-17 01.42.11 1.jpg

Varjoa piisasi myös Bryggeri Helsingin terassilla, jonne päädyin tapojeni mukaisesti aivan liian ajoissa. Hanatuotteet olivat onneksi syntymäpäivien kunniaksi tarjouksessa, joten ehdin tiputtamaan yhden halvan Tulipin janojuomana ennen virallisen osuuden alkamista. Ihan juotava Belgiaa henkinyt blond ale, mutta 6,9% tuntui liian tuhtina ja viimeistään oluen vahva vehnäisyys oli minulle liikaa.

2018-05-17 01.42.11 2.jpg

Olut oli juotu ja hiki hieman kuivunut, kehtasin siis vihdoin suunnata askeleeni alakerran kutsuvierastilaisuuteen. Olli Majanen ja Ali Suviala olivat ottamassa vieraita vastaan puvuissaan, joten oma “shortsiasu” tuntui jokseenkin alipukeutumiselta. Onneksi herrat sanoivat heti kättelyssä tilaisuuden olevan pönötysvapaa ja kun pääsin peremmälle saliin, niin monella tutulla kasvolla oli ihan yhtä kesäisen rento sotisopa kuin minulla.

Niin, tuttuja kasvoja ja/tai silmäätekeviä oluthahmoja vilisi jo tilassa, vaikka kemut olivat vasta alkaneet. Lehtinen, Häme, Juntunen, Kääriäinen, Koskinen ja lista jatkuu. Olutsuihkuseurapiirit siis taas pyörimässä.

2018-05-17 01.42.10 3.jpg

Syntymäpäiväjuhlat olivat mukavat, oikein mukavat. Hyvää juomaa, hyvää ruokaa, hyvää seuraa. Välillä alakerran hämärässä, välillä taas terassin auringossa. Eipä niistä sen kummosempaa sanottavaa ole. Kun on kivaa, niin on kivaa.

Iso kiitos kutsusta Bryggeri Helsingille. Ja onnea vielä kerran, sitä tulette myös kaipaamaan, kun lähdette valloittamaan Berliiniä!

2018-05-17 01.42.09 2.jpg

P.s. Jos jotain kiinnostaa tilaisuudessa juodut oluet, niin alla lista.

H.O.P. 2018: Humalakaramellia, vähän liian iso annos.

Celebration IPA: Kukkainen, katkeroinen, havuinen, pureva, tiukka.

Hopfen Weisse: Vähän vähemmän banaania, vähän enemmän humalaa.

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑