Panimo HIMA ja isot vehnäiset molempiin käsiin

Tehdäänpä heti kättelyssä yksi asia selväksi: en voi sietää saksalaistyylistä hefeweizeniä. Niissä ei vaan ole yhtään mitään, mikä miellyttäisi minua. Mitään mistä ottaa kiinni. Siksi en myöskään ole paras ihminen arvioimaan tätä HIMAn Leila-vehnää, mutta eipä se toisaalta ole aiemminkaan minua estänyt.

5,9%, yllättävän tummaa nestettä – eihän tämän kai pitänyt dunkelweizen olla?

Maku on kuin banaanisimaa, toki kelluvilla rusinoilla. Makeaa mallasta, liian makeaa minulle. Hitunen sitrusta taustalla, mutta ei tarpeeksi. Jos tästä saisi hopfenweizen-version, niin homma toimisi varmasti paljon paremmin. Raikkaammin. Tällaisenaan Leila on yksinkertaisesti liian vehnä minulle, toki puhdas näkemys aiheesta.


Lola on white IPA, siitä otetut kuvat taasen black. Käyttökelvottomia siis.

5,7-prosenttinen Lola jäi sosiaalisen tilanteen takia hieman huonommalle huomiolle, mutta jotain sain kasaan kuitenkin raapusteltua.

White IPAn syntysanat löytyvät ilmeisesti jostain jenkki-IPAn sekä witin leikkauspisteestä ja sitähän Lolakin yrittää ilmentää: monihedelmämehua hiivalla ja pippurilla ryyditettynä. Melko tuhti paketti, jota lisäkatkerot olisivat todennäköiseti leikanneet kivasti.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑