Helsinki – 24 Hour Party People

Kun Arkadiankadun alkoholiannokset oli saatu arvioitua, suuntasin Töölön rannoille sosialisoimaan. Kävin mm. ensimmäistä kertaa “Hietsussa” sekä legendaarisessa Cafe Regatassa. Sää suosi, seura oli hyvää ja mitä näitä nyt on.

Parin tunnin limun ja kahvin lipityksen jälkeen veri alkoi kuitenkin vetämään oluen äärelle, joten päätin suunnata askeleeni Töölöstä kohti Punavuorta. Tarkemmin Viiskulmaa. BrewDog kun harvoin jättää janoiseksi.

Välimalleja BrewDogissa

Nyt jätti. Muistin ovella, että Makun tap takeover oli yhä käynnissä, joten tuusulalaista olutta olisi tarjolla joka sormelle. Maku ei ole missään nimessä huono panimo, mutta se ei myöskään ole panimo, jonka tap takeoveriin haluaisin törmätä BrewDogin kaltaisessa korkeamman profiilin olutkapakassa.

Tilasin kuitenkin Makun uuden NEIPAn, Tuomaksen. Alkon IPA-voittoinen, mutta lopulta kovin tunkkainen pruuvi oli jättänyt sieluun janon raikasta hedelmäpommi-IPAa kohtaan. Tuomaksella oli siis tärkeä tehtävä – jota se ei täysin saanut suoritettua. Kirpsakkaa hedelmää ilman sen suurempaa katkeron potkua. Välimalli.

2018-04-20 10.58.41 1.jpg

Pien-Erkki kyseli terassiseuraa parinkymmenen minuutin päähän, joten ehdin tuhota vielä toisen pikku mukillisen, tällä kertaa “talon omaa tuotantoa”, eli BrewDog Choco Libre. Suht kevyt imperial stout 8,2-prosentillaan.

Nimi kertonee jo jotain? Konvehtimaisia konventioita: kahvia, kaakaota, suklaata, hieman likööriäkin. Loppumaussa selvää tuhkakuppia – ehkä kuubalaisten sikarien jämistä höyryävänä. “This one-off brew showcases the flavours of a Mexican spiced hot chocolate, infused in an imperial stout”. Mausteisuutta en löytänyt ja muutenkin kokonaisuus oli jotenkin mitäänsanomaton. Varsinkin kun skottipanimo on usein loistanut imperial stout -osastolla.

IMG_20180421_232716.jpg

Vesitettyä sahtia One Pint Pubissa

Pienen uusi ja upea (posti)pakettiauto kurvasi hakemaan minut Viiskulmasta – totutusti kymmenisen minuuttia myöhässä. “Mihis mennää” oli retorinen ksymys, sillä Erkki oli päättänyt jo ottaa suunnaksi Ruoholahden One Pint Pubin. Enkä pyristellyt vastaan, sillä ihan liian harvoin “kanavan kupeessa” tulee piipahdettua. Ja koska ilma oli mitä mainioin, niin aurinkoiset terassikaljat kiinnostivat.

Kun tarjolla on sahtia, vielä itselle tuntematonta alkuolutta, niin tilauksen tekeminen on helppoa. Sahtipäät-yhdistys oli tehnyt One Pintiin tarjolle sahtia, jonka nimi oli Sahti. Sahtipäät Sahti. Simppeliä. Erkki taasen tilasi Maistilan uutta Roger & Buenoa. Kiitos vaan Montinin Allulle oluiden tarjoamisesta.

Sahti oli sahtia, jota oli vesitetty vissyllä. Todella ohutta, vetistä, railakkaan hiilihappoista, simamaista… Ei siis missään nimessä sellainen tökötti, joista itse pidän. Sinänsä savustettua ja sitruunalla kostutettua banaania henkinyt makumaailma oli miellyttävä, mutta runko ei vaan kantanut tarpeeksi pitkälle.

2018-04-20 10.58.40 2.jpg

Pahoja hajuja ja makuja Ølhus Stockholmissa

Tarkoitus oli jakaa vielä joku pullo, mutta koska kuski oli kuski, eikä kaapissa ollut mitään todella kiinnostavaa, niin päätimme nostaa kytkintä. Sain kyydin Leijuvan Lahnan nurkille, jossa oli hetken päästä tarkoitus alkaa Olutpostin toimitusneuvoston kokous. Ennen sitä päädyin kuitenkin yhdelle viereiseen Stockholmiin.

Vessat haisivat taas aivan karmivalta, eikä olutlistasta meinannut löytyä mitään mielenkiintoista. Päädyin ottamaan pienen annoksen Mikkellerin Weird Weather IPAa, jonka laktoosiversiota inhosin alkuvuodesta. Ilman laktoosia homma olisi voinut toimia paremmin, mutta “sääilmiö” oli selvästi jo piikkipaikkansa kokenut. Puumainen toffee ja täysin aromiton humala puskivat päälle kuin… niin, kuin vanhassa IPAssa konsanaan. Pelleteistä oli puristettu hedelmämehut täysin kuiviin. Melko kaukana oltiin uusienglatilaisesta tropiikista.

2018-04-20 10.58.40 1.jpg

Brooklynin juhlallisuudet Stidilässä

Vielä toinen visiitti lamaannuttavan hajuiseen huussiin ja Ølhusista kohti Leijuvaa Lahnaa. Lahna on kalaravintoloista itselleni se vierain, enkä ollut esimerkiksi aiemmin tajunnut, että takatilasta löytyy pieni kabinettitila, jossa kokous nyt pidettiin.

Olutpostin sisäiset asiat eivät kuitenkaan kuulu tähän blogiin, joten pari tuntia eteenpäin ja taksilla kohti Stidilää. Olin jo päättänyt lähteä ajoissa kotiin päin, mutta Cyde Hyttinen oli toista mieltä. Brooklyn Brewery lanseerasi nimittäin Bel Air Sourin Suomen markkinoille ja Olutpostin delegaatio saapui paikalle – tosin bileiden ollessa jo loppusuoralla.

Stidilä on Hämeentien “bailukompleksin” (Siltanen, Kuudes linja…) kanssa samalla sisäpihalla sijaitseva kokous- ja saunatila, jonka Brooklynin porukka oli nyt valjastanut yökerhomaiseksi olutbaariksi. Nuorta ja kaunista ihmistä tulvi vastaan, joten keski-iän molemmin puolin pyörinyt porukkamme pyöri porukassa hieman tunnustellen. Onkohan minusta tulossa kääpä?

Me löysimme onneksi Tuopillis-Jounin kanssa mukavan peränurkan, jossa sai tissutella rauhassa ja tuumia olutapahtumien muuttuneen viime vuosina rajusti. Ja niin sen pitää mennäkin, uutta verta vaan Teku-lasiin.

Bel Air Sour oli hyvä sour. Ei todellakaan mitään ihmeellistä, mutta varmasti täydellinen puistoseuralainen. Defender IPAa oli myös hieman uusittu, ainakin etiketin osalta, ja sitä oli kaapit täynnä. Kuten myös klassista Brooklyn Lageria, jota panimon ambassador Ramses tunki kassit täyteen ennen kuin yhdellä päällä pienentynyt porukkamme ajettiin keväiseen loppuiltaan. Brooklynin tapahtuma oli kuin yökerho ilman yötä.

IMG_20180420_150543.jpg

Vanhuus ei tullut yksin Ølhus Oslossa

“Yhet vielä”, kuului kysymys. “Toki”, kuului vastaus. Naapurin Oslo palvelisi vielä reilun tunnin verran asiakkaitaan, joten valinta oli helppo. Toki olin ostanut etukäteen piljetin viimeiseen Onnibussiin, mutta ei-niin-yllättäen se jäi käyttämättä. Ei ollut muuten ensimmäinen kerta. Tai viimeinen.

Oslon hanasta kaatui lasiin oslolaisen Cervisiam-mustalaisen Prince of Danknessia. Odotukset olivat kovat, varsinkin kun parin korttelin päässä sijaitseva laatubaari Panema oli kiinnittänyt useamman panimon tuotteen hanoihinsa. Ihan hauska NEIPA oli kyseessä, mutta auttamattomasti jo liian iäkästä: väri oli hapettunut rusehtavaksi kuravelliksi, maku oli samaan aikaan toffeemaisen makeaa ja puumaisen kuivaa, dänkkiä joo, mutta tuoreus uupui tyystin.

2018-04-20 10.58.39 3.jpg

Treffit Tinderissä

Kolmaskin kotiinlähtöyritys kuivui kasaan, kun Tinder ilmoitti uudesta mätsistä. Kiitin seuralaisiani, tiputin Takatalo & Tompurin Kaski Tuplahumala Pilsin kiduksiin ja suuntasin yöllisille treffeille Töölöön. Firman piikkiin toki taksilla.

Hauska idea, huono toteutus. Parin tunnin päästä olin nimittäin yksin Mäkin jonossa odottelemassa juustopurilaisia ja tappamassa aikaa ennen aamun ensimmäistä junaa. Junaa, jolla kestäisi yli kaksi tuntia päästä Lahteen. Toki vaihto Riihimäellä sisältyi lipun hintaan. Miltei 24 tuntia valveilla alkoi tuntumaan…

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑