Olutblogien korruptio – rakkaudesta vai vihasta lajiin?

Olutoppaan foorumilla on taas kerran väännetty peistä aiheesta “korruptoituneet olutblogit”. Tämä jo moneen kertaan käyty keskustelu pähkinänkuoressa: blogimaailman ulkopuolella pysyttelevät tahot latovat pöytään faktoja siitä, että kaikki edes jollain tavalla blogistaan hyötyvät skribentit ovat myyneet sielunsa, eikä heidän lahjuksilla turmeltuun mielipiteeseensä voi enää luottaa. “Rakkaus lajiin” on kuollut.

Nostan käden heittääkseni ensimmäisen kiven kohti… Itseäni. Minä olen hyötynyt bloggaamisesta melko paljonkin. En välttämättä niinkään taloudellisesti, mutta monella muulla tavalla. Toki sitä rahaakin on tullut, mutta ne ovat usein olleet blogin kautta saatuja töitä, ei suoranaisesti siis blogista ansaittuja tuloja.

Olen myöntänyt useampaan otteeseen, että tavoitteeni on viimeisen vuoden aikana ollut päästä tilanteeseen, jossa voisin elättää itseni toimimalla kotimaisen olutkulttuurin kovassa ytimessä – oli palkkataso miten kehno tahansa. Intohimo ja pienet kulut vievät pitkälle.

Olen myös myöntänyt useampaan otteeseen, että aloitin blogin aluksi ihan vain ilmaisen oluen takia. Se on kuitenkin jo historiaa.

Muuttuuko mikään?

Onko lahjuspussukat ja satunnaiset sataset sitten muuttaneet blogiani? Ehdottomasti. Yritän koko aika tehdä jotain hieman paremmin – oli se sitten kuvia, tekstiä, blogin ulkoasua yms. Haluan, että Bönthöö bönthöö -kokonaisuus näyttää… niin, kokonaisuudelta. Yhtenäiseltä ja kenties jopa ammattimaiselta sivustolta, jota lukisin mieluusti itsekin.

Entä miten ilmaiset oluet, kutsut fine dining -illallisille, VIP-passit sun muut tilpehöörit vaikuttavat kykyyni arvostella niiden tarjoajia? Niiden ei pitäisi vaikuttaa mitenkään, mutta eihän sitä voi tietää, että kirjoittaisinko terävämpää tekstiä esimerkiksi nastolalaisesta kuha-mandariini-IPAsta, jos en saisi sitä ilmaiseksi. Vaikka yritän pitää omasta kriittisyydestäni kiinni ja kirjoittaa asioista kuten ne koen, niin täyttä objektiivisuutta en voi luvata. Ei tosin kukaan muukaan.

Subjektiivinen objektiivisuus

Subjektiivisuus sekä objektiivisuus. Kyseiset termit nostavat aina päätään näissä keskusteluissa. Voiko kukaan kirjoittaa objektiivista arviota ilman sokkomaistelua? Etiketti vaikuttaa, panimo vaikuttaa, tyyli vaikuttaa, maahantuoja vaikuttaa ja niin edelleen. Toki ilmaisuus voi olla yksi vaikuttavista tekijöistä, mutta minun on hirveän vaikea nähdä esimerkiksi omista teksteistäni sitä, että korruptio olisi sumentanut arvostelukykyni. Hyvä on hyvää, keskinkertainen keskinkertaista ja paska paskaa.

Naurattaa myös väite, että leijonan osa bloggaajista kehuisi ilmaisia, jokusen euron arvoisia oluita ihan vaan sen takia, etteivät purisi juottavaa kättä. Ihan oikeasti nyt! Olisiko se kovinkaan suuri menetys kenellekään, jos yksi tai kaksi pienpanimoa ei enää postittelisi uutuuksiaan sen takia, että ovat loukkaantuneet kritiikistä? Vaikea myöskään uskoa, että kovin moni panimo tulistuu kehnoista arvosanoista, sillä itsehän ovat putelinsa antaneet yleisen arvostelun kohteeksi. Varmasti molempia esiintyy, mutta häviävän pieni nurkka se on silti alati laajenevasta olutkentästä.

Cash Rules Everything Around Me

Ilmainen olut sun muu “vapaamatkustaminen” on siis kiva lisä, mutta pelkästään niiden takia en usko monenkaan kollegani myyvän mielipiteitään. Raha on sitten toinen tarina, sillä se tuntuu olevan vielä jonkinlainen tabu olutblogosfäärissä. Toisin kuin vaikkapa viini- ja ruokapuolella, niin olutharrastajat haluavat pitää rinkinsä sisäsiittoisena ja esimerkiksi mainosrahaa pidetään kulttuurin tahrimisena. Noin rumasti yleistäen.

Itse koen asian kuitenkin niin, että jos kaikki pysyy läpinäkyvänä ja rehellisenä, niin miksi olutblogi X ei voisi sillä tehdä pientä lisätuloa. Vaikka en ole vielä myynyt blogiin varsinaisia mainoksia, niin en näe moisessa mitään pahaa. Päinvastoin, miksei panimot ja muut alan toimijat ostaisi ihan rehellistä mainostilaa sen ainaisen “ilmasen bissen” lisäksi? Työstä olisi kiva saada palkkaa, varsinkin kun sitä riittää, vaikka se ei ehkä kaikille lukijoille aina selvää olisikaan. Tekstit ja kuvat kun eivät ilmesty ruudulle itsestään.

Intohimoa ei voi sytyttää rahakääröillä, mutta jo kertaalleen leimahtanut liekki palaa huomattavasti kauemmin ja kirkkaammin, jos kamiinaan heittää muutaman setelin aika ajoin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑