Sori, ei Panema-aiheista vitsiä tähän – Helsinki-sunnarit

Sosiaalinen täsmäsisku Helsinkiin tarjosi illan mittaan New England -liitteistä olutta yhden jos toisenkin. Jo heti bussikaljana tissuteltu CoolHeadin ja Donut Islandin irstaan hedelmäinen Juicy Lucy valaisi harmaantuvan illan.

2018-01-29 06.48.18 2.jpg

Hyppäsin Kampissa linjabiilistä ulos ja vartaloni otti vastaan Helsingin vihmovan räntäsateen. Suuntasin päättäväiset askeleeni kohti Sori Taproomia, joka mainosti sosiaalisessa mediassa NEIPA-sunnuntain (O/O, Mikkeller, Kees) olevan täällä. Päätin siis vielä tässä vaiheessa yhden miehen epäsosiaalisena mediana käydä nauttimassa muutaman mehu-IPAn yllättävänkin raukeatunnelmaisessa Taproomissa.

Listan mielenkiintoisimmasta annista vastasi ruotsalaisen O/O Brewingin Narangi, 6,8% NEIPA. Ratebeerin pisteet vaatimattomat 100/100. Yhtä vaatimaton oli hinta, sillä 8,9€/0,33l tuntui jo hieman vittuilulta, vaikka miten arvostettu ja tuore olut kyseessä olikin.

Kiva juoma, tai siis tosi kiva, mutta parempaa kamaa saa huomattavasti halvemmallakin. Tasapainoinen yhdistelmä monihedelmämehua ja havuisesti kutittavaa katkeroa. Mäntyomenametsäpastilleja. Kirjoitin muistiinpanoihin “höyryä” ja jäin miettimään, että johtuiko tuo elementti Sorille ominaisesta rasvankärystä vai kuuluiko se Narangiin. Mene ja tiedä.

2018-01-29 06.48.18 1.jpg

Perään pikainen paridesinen Kees-panimon NEIPAa. Selkeästi halvempaa, selkeästi käppäisempää. Ei missään nimessä kehno olut, mutta tosi perus. Ei sameaa, enemmän sellaista karamellimaltaista IPAa. Ja makeahkoa oli makukin. Marjaa sekä karamellia, verigreippiä loppumaussa. Katkeroa sopivasti, mutta hento viinaisuus pilasi loppumaun. NEIPA? Ei.

IMG_20180129_065315.jpg

Jalat alle ja loskaan tarpomaan. Pikakelauksella Ballast Pointin kahvisen kuivakka The Commodore Tenhossa sekä Sorin hedelmäisessä tikissä ollut Out of Office Kustaa Vaasassa.

“Ollaa Panemassa”. Kyseisen kaltaiset laudahdukset tulevat todennäköisesti viipyilemään Kallion gentrifikaation hyväilemillä huulilla vielä pitkään. Jätetään kuitenkin vitsihuumorinimien analysointi toiseen kertaan – ei nimi kippolaa pahenna, jos ei kippola nimeä. Ja CoolHeadin sekä Ice Beaverin taustavoimittama Panema tuskin tulee pahentamaan yhtään mitään, sillä voisin väittää että se kiilasi Suomen parhaimpien olutpubien joukkoon heti debyyttiviikonloppunaan.

Stigbergets, O/O, To Øl… Vain muutamia nimiä mainitakseni. Kahdeksantoista hanapaikkaa, joista yksi pyhitetty siiderille, ja yksi oli vaalipäivän iltana tyhjillään. Sortimentti on siis ollut jiirissä heti kättelyssä ja muutamien huhujen mukaan tämä kaikki on vasta alkua. Monellakin tapaa.

Ja niin, baarin yhteyteen rakennettu kylmähuone kegeille nostaa kiinnostusta vielä asteen verran. So fresh, so clean. Eikä pidä toki unohtaa kevään korvalla alkavaa omatuotantoa.

Se ylistyslaulusta, nyt juodaan. Avajaisviikonloppu oli sunnuntaihin mennessä imenyt luonnollisesti kovimmat nimet (esim. Stigbergets New & Improved Gbg IPA) jo kuiviin, mutta kyllä lasiin täytettä löytyi.

To Øl sai kunnian avata Panema-session. Itse jatkoin hyväksi havaittua NEIPA-linjaa, seuralainen päätyi taas hapanoluiden ystävänä 1 Ton of… Lingonberries -nimikkeeseen. Tai hapanoluthan tuo minunkin Sur NEIPA oli, sillä uusienglantilaiset piirteet olivat vain “kosmeettisia”. Hiton hyvä Sur-sarjalainen taas, ei siinä. Puolukkaolut maistui… puolukalta. Happamalta marjamehulta, suht tuhdilta semmoiselta. Toki jo nimi lupasi mentulamaista tösäytystä.

2018-01-29 06.48.15 1.jpg

Panema itsessään vaikutti viihtyisältä pubilta. Skandinaavisen minimalistista sisustusta ja paljon puuta – puuta, joka tuoreen maalin kanssa sai kuppilan tuoksumaan puukäsityöluokalta. Ja omalla tavallaan Panema myös näyttää puukäsityöluokalta. Muutamia viimeistelemättömiä juttuja siellä täällä, mutta kyllä ne ehtii hoitaa. Pääasia, että toiminta on saatu käyntiin ja avajaisviikonlopun asiakasmäärien perusteella gentrifikaation kutsu on Kalliossa kova. Sunnuntai-iltanakin ravintolan pääsali oli niilo22:sen sanoin “ihan turvoksissa”.

Joimme vielä toiset, mutta niistäkään en sen kummempia muistiinpanoja kauniissa seurassa viitsinyt raapustella, joten summataan nopeasti. Stigbergets West Coast IPA oli nimestään huolimatta enemmän East Coast. Appelsiinimehumainen, pehmeä ja helposti kurkusta alas soljuva IPA. O/O INIT APA – Enigma maistui seuralaisen mielestä “siltä, että tulee krapula”. Ei kovin mielenkiintoinen, jotenkin yrttisen raaka ja käppähedelmäinen.

IMG_20180129_070311.jpg

Tuntui, että päivälle oli jo kertynyt mittaa, mutta kello kertoi minun olleen vasta jokusen tunnin Helsingissä. Hyvästelin treffikumppanini ja päätin napata vielä Kitty’sissä iltakahvit. Huhun mukaan Põhjalan maanmainio Must Kuld -sarja oli edennyt seuraavaan osaan ja sitä olisi Kitty’sin hanassa. Ja olihan sitä. El Salvador on tällä erää (bourbon-)kahvin toimittaja ja sehän vallan passaa. Kaikki Must Kuldin erikoiserät ovat olleet maistuvia, eikä El Salvador tee poikkeusta. Intensiivinen mokkaisuus ja raakakaakaomainen “makeus” jättivät suuhun pitkän ja miellyttävän maun, jonka siivittämänä lähdin kotimatkalle.

P.s. Kitty’sin hiekkalaatikon käry alkaa leijailemaan jo tiskille asti. Peskää ne vessat!

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑