Statistiikan mukaan Satakunta ei ole mitenkään yliedustettuna blogin lukijamäärissä, jos on edustettuna ylipäätään, mutta olutta sieltä on minulle viime aikoina lähetelty useammankin panimon voimin. Viimeisimpänä lahjojana vuonna 2015 perustettu Rocking Bear, jonka vetäjiin kuuluva Kasper Toroska otti yhteyttä tovi sitten ja pisti korruptiopaketin matkaan. “Keinuva karhu” on jäänytkin suht vieraaksi tekijäksi, joten aletaan tutustumaan.
Tutustuminen aloitetaan luonnollisesti IPAsta, joka on saanut lisäliitteekseen vielä Hazy-termin. New England sitä ja Vermont tätä… Ei, ibuja on nimittäin suht kovat 140, joten tokkopa tässä modernista mehu-IPAsta on kysymys. Prosenttimäärät Kallo kellottaa viiteen ja puoleen, ja tätähän on nykyään markettien lisäksi saatavilla panimon kyljestä löytyvästä olutkaupasta, joka oli Suomen ensimmäinen laatuaan. Tai ainakin luvat heltisivät ensimmäisenä. Karhukaupunki on muutenkin saanut kiitettävästi päätä auki asian suhteen.
Hazya on, nimi ei valehtele. Itärannikon houkutteleva tropiikki tunkeutuu nenään, mutta maku on suuna päänä juoksemassa katkerille kalkkikaivoksille. Melko brutaali humalointi tanssii nimittäin huomattavasti mieluummin katkeron kuin aromin kanssa. Ujo monihedelmämehu ja nössö mallaspohja yrittävät epätoivoisesti saada tilaa tanssilattialta, mutta katkerohumala on nyt jumala. Meno on raakaa, harvoin tämmöistä pihkapommia tulee vastaan maassa, missä IPA-ihanne on karamellisen venyvää.
