Arkisto: Founders Backwoods Bastard

Teksti julkaistu alun perin 20.01.2017


Tampere, jokunen vuosi takaperin. Kevään ensimmäiset korvat alkoivat puhkeamaan puissa ja sää oli vuodenaikaan nähden todella lämmin. Olin saapunut kaupunkiin heti aamupäivästä ja koska vietin hyvin ansaittua vapaapäivää, niin suuntasin ensitöikseni pubiin. Konttori sijaitsi sopivan lähellä bussiasemaa, oli auki ja ennen kaikkea piti sisällään houkuttelevan olutvalikoiman. Tulevaisuus häikäisi silmiä kävellessäni kohti Verkatehtaankadun olutkeidasta, joten kaivoin taskusta iskemättömät Clubmasterit ja lisäsin volyymia korvissa pauhaavan Majurin riimittelyyn: “Mansest, Mansest, Mansest”.

Savukkeen mittainen matka loppui lyhyeen ja yhtäkkiä pönötinkin jo Konttorin tiskillä tiukasti olutlistaa pänttäillen. Päädyin aluksi tilaamaan Nøgne Ø:n jonkin hapanoluen, olisiko ollut Tindved. Se oli maistuva ja hieman harvinaisempikin kokemus, sillä sour-tsunami ei vielä siihen maailmaan aikaan ollut ulottanut happamia siipiään Mastokaupunkiin. Se oli kuitenkin vain alkusoittoa, sillä seuraavana pöytään kannettu juoma muutti minut.

Olin tuohon hetkeen asti pitänyt scottish ale- ja scotch ale -tyylejä miltei identtisinä kaksosina. Kuitenkin kun silloin vielä Suomessa harvemmin tavattu Founders komeili Konttorin oluttaululla reilu 10-prosenttisella bourbon-kypsytetyllä scotch ale -hirviöllään, niin laitoin atk:n laulamaan ja opiskelin itseni tilanteen tasalle. Kun pohjatyö oli tehty (american strong ale ja barley wine olivat ne ratkaisevat avainsanat), marssin tiskille, tilasin Backwoods Bastardin ja astuin uuteen aikakauteen…

Pehmeää, pyöreää, sulavaa, kuin rakastavaisten tanssi. Hyvä bourbon lasissa, takassa räiskyy kesän kuivattama tammi ja keittiöstä kantautuu vaniljaisen tiramisun tuoksu. Pähkinäsuklaa sulaa suuhun kahvi ja konjakki kyytipoikinaan. Uunituoreessa limpussa on rusinoita, mutta menköön tällä kertaa. Melassi venyy kuin Kaunottaren ja Kulkurin spaghetti suusta suuhun ja kaikki päättyy pieneen kuolemaan. Olethan minun ainiaan?

Hetkeksi siis koko maailma pysähtyi ympärillä. Hetken verran David Brent lauloi Konttorin tiskillä We Are the Worldia ja piiri pieni pyöri letkajenkkana Pyynikille asti. Hetken, niin pienen hetken, rakkaus oli lumivalkoi… Voi hemmetti, mainio olut, mutta nyt menin liian pitkälle.

2 thoughts on “Arkisto: Founders Backwoods Bastard

Add yours

  1. Sillä lailla. Kova bisse, kuten on Dirty Bastardkin, vaikka et tietenkään sitä myönnä.

    Koitin kaivaa Lilyn puolelta aatoksiasi Põhjalan (ja To Ølin) Taanilinnasta, mutta lapio osui kiveen. Eka suullinen toimi, mutta sitten lähdettiinkin Singularityn maille. 14 pongoa oli tälle aloittelijalle liikaa. Entäpä toiselle?

    Like

    1. Myönnän toki, eli tykkään kyllä siitäkin.

      Lily ei tosiaan enää ole toiminnassa, joten sieltä ei löydy muuta kuin uuden blogin osoite. Taanilinn oli ainakin pari vuotta sitten todella kova olut. Nykykunnosta ei hajua, pitänee korkata lähiaikoina lahjaksi saatu puteli.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑