Vieraskynä: Olutmatkailua USA:n itärannikolla – Boston, osa 2

Edellinen osa


Teksti ja kuvat: kopula

Tree House Brewing Company ja Armsby Abbey, 15.11.17

Keskiviikkona oli aikainen herätys, koska juna Worcesteriin lähti South Stationilta jo 7:20. Päivän pääkohde oli Charltonissa sijaitseva Tree House Brewing Company, kenties tämän hetken hypetetyin panimo maailmassa. Käydessämme Bostonissa ja Worcesterissa vuotta aiemmin Tree Housen panimo sijaitsi vielä niin kaukana korvessa, ettei sinne ollut mitään mahdollisuutta selviytyä julkisilla kulkuneuvoilla. Varsin hankalalta operaatio vaikutti edelleen, mutta Google Maps tarjosi kuitenkin julkisen liikenteen yhteyttä kävelyetäisyydelle Tree Housen uudesta, kesällä avautuneesta panimosta.

Saavuttuamme runsaan tunnin junamatkan jälkeen Worcesteriin haimme aamupalaa aseman kioskista, ja odottelimme toisen tunnin Charltoniin päin matkaavaa bussia. Kyseessä oli Worcester Reagonal Transit Authorityn (WRTA) linja numero 29. Bussimatka maksoi 1,75 dollaria, ja maksamiseen vaadittiin tasaraha. Nelisenkymmentä minuuttia myöhemmin bussi jätti meidät pois kyydistä Southbridge Roadilla. “Pysäkin” nimi on Southbridge Road + Worcester Road, mutta mitään varsinaista pysäkkiä tai edes kylttiä siellä ei ole, kuten ei muuallakaan reitin varrella. Vedetään vain hihnasta ja bussi pysähtyy tienvarteen.

Päästäkseen Southbridge Roadilta Tree Houselle on käveltävä vajaat puoli tuntia valtatien reunaa. Oli kaunis aurinkoinen päivä, ja mukavahan siinä oli kävellä. Tai ainakin olisi ollut, jollei läsnä olisi koko ajan ollut pieni hengenvaara ohi ajavien henkilöautojen ja rekkojen vuoksi. Mitään jalkakäytäväähän tuolla ei ole, ja autot huristivat toista sataa muutaman metrin päästä. Suurimman osan matkaa tiellä sentään oli yhteen suuntaan kaksi kaistaa, jolloin kuljettajat saattoivat meidät havaittuaan vaihtaa sisemmälle kaistalle. Muita jalankulkijoita ei näkynyt, eikä tämän Route 20:n varrella myöskään yhtään pyöräilijää. Syyskuussa yksi pyöräilijä oli saanut juuri tällä pätkällä surmansa, käännyttyään sivutieltä ja tultuaan valtatiellä auton töytäisemäksi. WRTA:n bussitkaan eivät turvallisuussyistä pysähdy Route 20:n varrelle. Eli vaikka ensin tuli annettua tarkahkot ohjeet julkisen liikenteen yhteyksistä, niin en voi kyllä suositella tätä kävelyä kenellekään. Pimeään aikaan tai huonolla säällä toiminta lähentelisi jo täyttä venäläistä rulettia.

DSC03964

Sen vajaat puoli tuntia, ja yksi kuollut skunkki, myöhemmin löysimme itsemme kuitenkin onnellisesti Tree Housen parkkipaikalta. Jonkin verran ihmisiä oli jo odottelemassa autoineen panimon avaamista. Henkilökunnan edustaja ohjasi saapuvat autot järjestyksessä parkkipaikalle. Kävelimme ensin muutaman muun ihmisen perässä ylös mäkeä varsinaiselle panimolle. Siellä toinen panimon tyyppi tuli kertomaan, että voitte rauhassa ottaa muutamia valokuvia, mutta voisitteko kiitos sen jälkeen palata takaisin alas odottamaan avaamista. “Please respect our hours”, kuten panimon nettisivuilla todetaan. Mainitsimme, ettei meillä ollut autoa, mutta lupasimme silti toimia pyydetyllä tavalla.

DSC03973

Seisoskelimme sitten alaparkkipaikalla odottelemassa, kun kolmas henkilökuntaan kuuluva kaveri ajoi alas mäkeä mikä-lie-golfkärryllään ja kehotti meitä siirtymään autoihimme. Kerrottuamme taas, ettei meillä ollut autoa, ja että olimme juuri kävelleet puoli tuntia valtatien reunaa, hän tarjoutui heittämään meidät ylös kärryllään, kunhan olisi ensin varmistanut, etteivät ihmiset etuile jonossa. Ilmeisesti alaparkkipaikka olikin täynnä, koska asiakkaita alettiin ohjata autoineen saapumisjärjestyksessä ylätason parkkipaikalle, panimon viereen. Pikkuhiljaa parkkipaikka tyhjeni ensimmäisestä erästä autoja, mutta uudet saapujat ohjattiin samoihin riveihin. Lukuisat meidän jälkeemme saapuneet olivat tässä vaiheessa jo ehtineet autoineen yläparkkipaikalle. Aloimme tuntea itsemme tyhmiksi ja lähdimme taas kävellen ylös mäkeä; paskat siitä golfkärrykaverista. Ylhäällä olikin valmiina jo usean kymmenen metrin jono, jonka perään sitten asettauduimme. Kaiken kaikkiaan, koska Tree Housen oluita ei tällä hetkellä saa virallisesti mistään muualta kuin itse paikan päältä, ei voi kuin todeta panimon tekevän oluitaan ainoastaan yksityisautoilijoille. Jäin miettimään, olikohan kukaan pölvästi aiemmin saapunut paikalle ilman omaa autoa.

DSC03975

No, jollei jäljellä ole tölkkejä edellisiltä päiviltä, eivät tarjolla olevat oluet kovin nopeasti kai pääse loppumaan, emmekä mekään tietääkseni jääneet jonottamisen takia paitsi mistään. Ennen avaamista panimon nuori nainen kävi huutamassa tarjolla olevien kahden oluen nimet jonottaville: Bright with Citra ja Doppelganger. Ensimmäisten asiakkaiden ehdittyä ulos paljastui, että kolmaskin olut oli vielä saatavilla, joskin kyseessä oli tylsästi vain toinen versio Brightista. Mieluiten olisin halunnut maistaa jotain panimon tunnusomaisimmista ja kehutuimmista IPOista, mutta minkäs teet. Mitään hanatarjoiluahan panimolla ei normaalisti ole muutoin kuin lauantaisin, jolloin puolestaan ei sitten ole tölkkilanseerausta.

Avaamisen jälkeen homma eteni aika sutjakkaasti, ja saimme ostettua reppuihimme sopivan määrän tölkkejä sekä avopuoliso muutaman rihkaman. Panimon asiakastiloissa oli käytetty paljon puuta materiaalina, mikä teki niistä viihtyisät ja tyylikkäät. Toki kun tarjolla ei ole hanaolutta, käytännössä visiitti on pelkkää jonottamista.

DSC03981

Takaisin bussi nro. 29:n reitille palasimme kävellen samaa valtatien puolta kuin olimme tulleetkin. Yleensä ohjeena on kävellä vastaan ohi kulkevaa liikennettä, mutta jotenkin ainakin itseäni pelotti vähemmän, kun ei nähnyt vaan ainoastaan kuuli lähestymässä olevat kulkuneuvot. En tiedä olisinko valmis kävelemään tuota Route 20:n pätkää enää uudestaan. En välttämättä.

Bussi 29 kulkee vain kerran kahdessa tunnissa, ja meillä oli yli tunnin verran luppoaikaa. Route 20:n ja Southbridge Roadin kulmassa sijaitsee mäen päällä pieni hautuumaa, jossa odotellessamme korkkasin elämäni ensimmäisen Tree House -oluen. Tölkit saatiin panimolta kylminä, eivätkä ne olleet vielä ehtineet lämmetä. Ja hyvältähän se Doppelganger maistui; raikasta, hedelmäistä (mm. mangoista) ja odotuksiin nähden yllättävän katkeraakin.

DSC03960

Bussi pysähtyi heiluttamalla tienvarteen ja vei meidät takaisin Worcesteriin, jossa suuntasimme suoraan Armsby Abbeyyn. Tämän baarin juustolautanen teki edellisellä reissulla niin suuren vaikutuksen, että samaan oli pakko tarttua nytkin. Kolme juustolajiketta, tuoretta leipää vieressä sijaitsevasta leipomosta, sekä kauteen sopivia lisukkeita hilloineen. Juustot saa valita arviolta 15:sta tarjolla olevasta vaihtoehdosta. Suurin osa tulee Uuden-Englannin alueelta, ulkomaisia ei tainnut olla yhtään. Tällä kertaa valitsimme Cato Cornerin Farm Aged Bloomsdayn Connecticutista, Rogue Creameryn Smokey Echo Bluen Oregonista (ei mitään tekemistä sinänsä Roguen panimon kanssa, vaikka ovat yhteistyöolutta joskus tehneetkin) ja Grafton Villagen Shepsogin Vermontista. Juustot lisukkeineen esiteltiin meille lautasta tuotaessa.

Rogue Creameryn savuisuuden dominoima juusto oli hieman vähemmän omaan makuun, kaksi muuta olivat herkullisia. Tämä Armsby Abbeyn juustolautanen oli aivan eri planeetalta kuin Churchkeyn kuiva viritelmä ja on edelleen jo yksistään riittävä syy käydä Armsby Abbeyssa. Syitä on toki muitakin, mm. se, että paikka taitaa yhä olla ainoa baari Massachussetsissa, jossa tarjolla on Hill Farmsteadin oluita. Näitä on yleensä useita hanassa samaan aikaan, ja tällä kertaa sain ruokajuomakseni Marien. Tämä Hill Farmsteadin helles oli hieman makea ja hieman sitruksinen, tyylinmukaisestikin varsin hillitty peruslager. Ihan hyvää ja puhdasta, mutta ehkä olen joistain saksalaisista verrokeista pitänyt silti enemmän.

DSC03987

Trilliumin Double Dry Hopped Melcher Streetissa en huomannut juuri eroa oluen perusversioon, ainakaan parempaan suuntaan. Saman panimon PM Dawnissa oli kahvia, maitoa ja (maito)suklaata, yleistä paahdetta sekä jännää hedelmäisyyttä. Vähän samaa fiilistä kuin kylmässä kahvissa, eikä sitä nyt niin kovin mielellään juo. Ihan ok stout, mutta ei sen enempää. Trillium on joka tapauksessa parhaita näistä uudemmista itärannikon panimoista, ja parhaimmillaan heidän oluensa ovat kaiken maineensa arvoisia. Viimeisenä vielä Honest Weightin Funcrusher, jossa oli sitrusta ja persikkaa, sekä aivan liian kepoinen runko. Harmillinen pettymys lupaavan oloiselta panimolta. Rungon ohuudesta tuli mieleen muutama kotimainen pienpanimo, joilla tämä ominaisuus on helmasyntinä.

DSC03990

Armsby Abbey on suosikkejani kaikista ravintoloista tai olutpaikoista, joissa olemme matkoillamme käyneet. Olutvalikoima ei ole kaikkein suurimpia, mutta siltä löytyy aina laadukkaita vaihtoehtoja. Hill Farmstead on spesialiteetti tällä alueella. Asiakaspalvelu Armsby Abbeyssa on ollut ammattitaitoista ja ystävällistä. Tunnelma on paikassa kohdillaan ja tilat viihtyisiä. Ruokapuoleen tutustuminen on tietysti ollut meillä varsin fokusoitunutta, mutta ainakin juustolautaset ovat olleet älyttömän hyviä.

Samaan hengenvetoon on myönnettävä, että ravintoloiden vertaaminen toisiinsa on osittain epäreilua. Erityisen ongelmallista on puhua hyvästä olutvalikoimasta, niin tärkeältä kuin se asia olutharrastajasta tuntuukin. Useimmat ravintolat keskittyvät luonnollisesti lähialueidensa oluisiin. Ne ovat tuoreempia kuin kaukaa rahdatut oluet, ja niitä on mahdollisesti helpompaa ja edullisempaa saada tarjolle. Lähialueen tuotantoa voidaan korostaa myös muista arvosyistä, ja matkailijallekin tällaiset oluet ovat tietysti kiinnostavampia kuin kaikkialta löytyvät tuotteet. Ei kuitenkaan ole ravintolan vika, jos lähialueella ei ole Hill Farmsteadia tai Russian Riveria, vaan ainoastaan jotain keskinkertaisempia panimoita. Lisäksi on syytä huomioida, että mikä matkaajalle on eksoottista ja kiinnostavaa, voi paikalliselle olla arkista ja tavanomaista. On aivan eri asia tehdä ainutlaatuinen täsmäisku vieraaseen olutkulttuuriin kuin elää sitä päivästä päivään. Sitä pitäisin silti arvokkaana, jos pystyy tarjoamaan joitain sellaisia kiinnostavia oluita, joita muilla saman alueen ravintoloilla ei ole.

DSC03991

Bostoniin palattuamme pistäydyimme vielä Macy’sissa, jonka alennusmyynneistä ostin toisen pienen matkalaukun tuliaisoluille. Avopuolisokin olisi saattanut tarvita uuden matkalaukun, koska omansa oli alkanut revetä liitoksistaan jo tulomatkalla. Hän tyytyi kuitenkin teippiin ja kuplamuoviin.

Torstaina oli harkinnassa käydä vielä Lulu’s Allstonissa tai Night Shift Brewingilla, mutta kunto ja kiinnostus loppuivat tässä vaiheessa matkaa kesken. Kaksikin viikkoa on tavallaan jo omalla kohdalla hieman liian pitkä aika jenkkireissulle, koska jatkuva ulkona syöminen ja juominen tippaamisineen ja small talkeineen ehtii käydä rasittavaksi. Jotta reissua ja olutturismia olisi tästä voinut vielä jatkaa, olisin tarvinnut väliin vähintään yhden päivän, jolloin oltaisiin ainoastaan könötetty hotellihuoneessa ja katseltu televisiota, puhumatta mitään. Käytiin torstaina sentään Trilliumin Fort Pointin panimokaupassa, toistamiseen Craft Beer Cellarissa, sekä Charles Street Liquorsissa, jossa oli kohtuullinen valikoima oluita, mutta hyvä ja asiantunteva palvelu.

DSC03999

Illalla juotiin vielä muutama olut hotellilla. Niistä Tree Housen Bright with Citra oli melko tavanomainen, makeahko ja sitruksinen IPA, Night Shiftin Whirlpool puolestaan yllättävänkin hyvä persikkainen ja trooppishedelmäinen, vain 4,5% pale ale. Perjantaina oli ohjelmassa enää lento takaisin Suomeen, joten matkaraporttini on tätä myöden paketissa.

DSC04001

 

Kirjoittaja on nelikymppinen, puoliautistinen olutharrastelija pääkaupunkiseudulta, joka ymmärtää oluesta vähän, mutta pitää siitä paljon. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia, myös ne muilta lainatut.

2 thoughts on “Vieraskynä: Olutmatkailua USA:n itärannikolla – Boston, osa 2

Add yours

  1. Hieno matkaraportti. Paljon hyviä yksityiskohtia paikoista ja matkustustavoista. Mielenkiintoista lukea, miten tärkeää yksityisautoilu tuolla on. Kiitokset kirjoittajalle tästä sarjasta!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑