Vieraskynä: Olutmatkailua USA:n itärannikolla – Boston, osa 1

Teksti ja kuvat: kopula

Saapuminen Bostoniin, 13.11.17 

Maanantaina satoi taas tihkua lampsiessamme laukkuinemme Megabussin lähtöpaikalle, runsaat puoli tuntia ennen bussin ilmoitettua lähtöaikaa. Luulimme olevamme ajoissa liikkeellä, mutta paikalla oli jo pitkä jono Bostoniin lähtijöitä. Kävi ilmi, ettei edellinenkään Bostonin bussi ollut vielä tullut, ja että meidän vuoromme olisi myös myöhässä. Bussi tuli vasta noin kahden tunnin odottelun jälkeen. Yksi matkustajista löyhkäsi matkan aikana voimakkaasti kannabikselta ja kuunteli koko matkan korvakuulokkeistaan gangsta rapia kovalla volyymilla. Kolme penkkiriviä molempiin suuntiin sai varmasti selvää laulujen sanoista, ja arvannette minkälaisia sanoituksia ne olivat.

DSC03932

Saapumisaika Bostoniin venähti kolmesta viiteen, mutta onneksi maanantaille ei ollut suunniteltukaan sen suurempaa ohjelmaa. Matkalla hotellille piipahdin Fort Pointin Craft Beer Cellarissa poimimassa tuliaisiksi yhden pullollisen Funky Buddhan Last Snow -porteria, jonka olin bongannut heidän verkkosivuiltaan. Kauppa sijaitsee vain muutaman minuutin kävelyn päässä Trilliumin Fort Pointin panimokaupasta ja Row 34:stä.

Hotelliksi olimme valinneet jo edelliseltä reissulta tutun Seaport Hotelin. Kyseessä on melko kallis neljän tähden hotelli, jonka sijainti kuitenkin on erinomainen. Yllämainitut Fort Pointin olutpaikat ovat vartin kävelyn sisällä hotellista, ja bussi lentokentälle lähtee aivan hotellin vierestä. Keskusta ja esimerkiksi olennainen South Station ovat nekin alle puolen tunnin kävelyn päässä. Hyvänä puolena Seaport on lisäksi “no tipping” -hotelli. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki palvelumaksut peritään yhtenä kiinteänä summana, sen sijaan että joutuisit jatkuvasti jättämään dollareita esimerkiksi siivoojille.

Toki on tiedostettava, että valitsemalla tällaisia hotelleja maksamme myös paljosta turhasta, koska emme käytä matkoilla kuntosaleja, uima-altaita tai muita vastaavia ylellisyyksiä. Itse olen kuitenkin valmis maksamaan vähän ekstraa siitä hyvästä, että voin luottaa perusasioiden olevan majapaikassa kunnossa. Myönnetään, todennäköisesti ne ovat kunnossa myös useimmissa halvemmissa hotelleissa. Maksamalla vähän enemmän koen silti pienentäväni riskiä epämieluisiin yllätyksiin. Seaportissa saimme mielestämme etua suoran varauksen ansiosta: huone oli sijainniltaan selvästi parempi kuin viimeksi, meille tarjottiin vaihtoa vielä parempaan huoneeseen pientä lisämaksua vastaan, emme huolineet, ja saimme lähtöpäiväksi pyynnöstä tunnin ilmaista lisäaikaa check-outiin.

DSC03934

Koska päivän ruokailu oli edelleen hoitamatta, palasimme laukut hotellille heitettyämme Row 34:ään. Row 34 on mereneläviin keskittyvä, erittäin suosittu ruokaravintola, jossa on laaja valikoima craft beeria hanassa. Pöytää ei saanut heti, joten jouduimme odottelemaan baaritiskillä ja tilaamaan yhden pienen oluen aperitiiviksi. Omalla kohdalla tämä tarkoitti jotain Crooked Staven vahvaa, tummaa hapanolutta. Saattoi olla jokin versio Seranata Notturnasta, mutten mene vannomaan.

Oma maistettujen oluiden lista on jo muutenkin menettänyt ajantasaisuutensa. Teen yleensä muistiinpanoja oluista matkoilla ja tapahtumissa jos olen aikeissa kirjoittaa oluesta arvion, mutta olen menettänyt motivaation kirjata ylös jokaista maistamaani “Peräseinäjoen Panimon” myyntiin tulevaa koekeittoa. Eikä listan ylläpitäminen edes loppunut nätisti tietoisella päätöksellä mihinkään tasalukuun, vaan todellakin motivaation lerpsahtamiseen jonnekin 1600:n maistetun tietämille. Ehkä uusia oluita vain tulee liian paljon, ja tavallaan liian pienellä vaivalla, jotta kaikkien merkitseminen ylös tuntuisi mielekkäältä. Erityisen suuri de-motivaattori on kaikenlaisten kertapanojen suuri määrä. Siinä missä vaikka levyt ja elokuvat jäävät elämään, isohko osa oluista katoaa nykyisin ensimmäisen erän jälkeen koskaan palaamatta.

Mutta palatakseni takaisin asiaan, Crooked Stave ei tietysti ole mikään Peräseinäjoen Panimo, ja kyllä Row 34:ssä juotu oluensakin ihan hyvää oli. Baarimikko muuten halusi tietää mistä olimme kotoisin, koska hän tunnisti aksenttimme samaksi kuin fanittamallaan Youtube-kanavalla. Kanavan ideana on ilmeisesti hajottaa esineitä hydraulipuristimella (Hydraulic Press Channel, toim. huom.).

Ruoaksi valittu sinikala-annos oli taas hieman liian suolainen, mutta muuten ok. Parasta syötävää taisivat kuitenkin olla matkakumppanin lautaselta napatut pari friteerattua osteria. Ruokajuomaksi otin edellisellä reissulla vakuuttaneen massachusettslaisen Honest Weight -panimon Yes Yes No:ta. Se oli sitruksinen, persikkainen, kiivinen ja havuinen IPA. Maistuvaa ja riittävän katkeraa. Valitettavasti 7% oluen runko jäi hieman liian kepoiseksi.

Ginger Man Boston, 14.11.17

Suurin osa tiistaista tuhraantui shoppailuun Macy’sissä ja Faneuil Hall Marketplacella. Jälkimmäinen oli ihan viihtyisä kauppahalli, jossa oli tarjolla mm. paljon kaikenlaista syötävää kovaan hintaan, turistikrääsää sekä Newbury Comics -sarjakuvakauppa. Itse söin lounaaksi lobster rollin.

DSC03935

Pienen kävelyn päästä kauppahallista löytyi paluumatkalla päivän ainoa olutkohde eli The Ginger Man Boston. Baaritiski oli täynnä after work -porukkaa, ja tarjoilija ohjasi meidät pöytään. Ensivaikutelma baarista oli hienostunut, tyylikäs ja harmillisesti taas “tunnelmallinen”, eli hyvä kun pystyi olutlistalta tihrustamaan, mitä oluita tarjolla on. Vettä jouduimme pyytämään erikseen, mutta muuten palvelu pelasi ja tarjoilijammekin oli hyvin perillä oluista. Olutlistalla varoiteltiin muovisten ja kertakäyttöisten KeyKegien käytöstä ravintoloissa.

DSC03941

Viiden oluen sessiosta ensimmäinen, framinghamilaisen Exhibit “A” -panimon Danko, oli ihan kelvollinen Simcoella humaloitu rye IPA. Hieman kermainen suutuntuma, havuisuutta, mangoa, ananasta ja persikkaa, lopun katkeruus enemmän greippistä. Solemn Oathin Ticklefight -barley winesta löytyi rusinaa, luumua, punaisia marjoja, vähän vaniljaa ja paljon karamellia. Hyvää, vaikkei ehkä kovin jännittävää olutta.

DSC03944

Olen maistanut aiemmin ainakin Sierra Nevadan Harvest Wet Hop IPOja Euroopassa, mutta Tributaryn Hop Harvest ’17 tarjosi nyt oivan näytteen siitä, miten eri tyylisistä tuotteista wet hop -IPOjen kohdalla todella puhutaan. Nämä oluet on siis humaloitu vastakorjatuilla, kuivaamattomilla humalilla, jotka on käytettävä vain muutaman päivän sisällä korjaamisesta. Koska humalasato valmistuu vain kerran vuodessa, on wet hop -oluitakin tarjolla vain kerran vuodessa (per pallonpuolisko). Eroa kuvastaa, että tavallisesti IPA-oluita karttava avopuolisonikin piti tästä Tributaryn oluesta. Tuoksussa oli hiven sellaista humalan katkua, johon panimoissa saattaa törmätä. Lisäksi niittyä ja peltoa, hedelmäisyyttä lähinnä vain hillittynä persikkana, pientä makeutta. Jännä kevyt suutuntuma, olematta kuitenkaan tippaakaan vetinen. Ilahduttava kokemus ja herkullinen olut, joka olisi mennyt alas hetkessä. Voin tosin kuvitella, että useamman wet hop -IPAn juominen putkeen tuottaisi nopesti riili-/bourbon-efektin, eli yksi oluiden ominaisuus nousisi liikaa keskiöön.

Toppling Goliathilla ei ole Bostonissa mitään jakelua, mutta listalta löytyi chicagolaisen Pipeworksin ja Toppling Goliathin yhteispano Double Creature Feature. Habaneroilla maustetussa DIPAssa oli ananasta ja persikkaa, greippiä taustalla sekä jälkimaussa ihan kunnon chilin polte. Illan viimeinen oli eteläafrikkalaista meadia; ilmeisesti tuottajan virallinen nimi on Makana Meadery, brändin nimi Honey Sun Iqhilika, ja tuotteen African Birds Eye Chili. En ymmärrä yhtään Ratebeerin kehnoja pisteytyksiä tämän osalta, koska minusta African Birds Eye Chili oli lähestulkoon paras maistamani mead ikinä. Huomattavasti tavanomaista moniulotteisempi maku, jossa hunaja ei yksipuolisesti dominoinut, vaan mukana oli piparkakkuisuutta/keksisyyttä, omenaa, vaniljaa ja hieman chiliä. Poltetta en, mahdollisesti edeltävän Double Creature Featuren takia, juuri huomannut.

Kirjoittaja on nelikymppinen, puoliautistinen olutharrastelija pääkaupunkiseudulta, joka ymmärtää oluesta vähän, mutta pitää siitä paljon. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia, myös ne muilta lainatut.

One thought on “Vieraskynä: Olutmatkailua USA:n itärannikolla – Boston, osa 1

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑