HOP! Artisan Brewery Weekend – sama pää, uudet vuodet

HOP! Artisan Brewery Weekend, joka tyhmästä nimestään johtuen kulkee pelkällä HOP!-lyhenteellä tästä eteenpäin, järjestettiin viime vuoden viimeisenä viikonloppuna Vallilan Konepajan Brunolla. Edellisvuonna Nosturilla pidetty tapahtuma oli ilmeisesti kuunnellut asiakkaitaan ja vienyt festivaalinsa huomattavasti kotoisampaan ympäristöön. Hyvä niin.

Minun piti alun perin piipahtaa paikalla jo festien avauspäivänä perjantaina, mutta OlutPOSTIn Cyde Hyttinen esitti kutsun, iso kiitos siitä, josta en halunnut kieltäytyä. Tarjolla oli VIP-paketti, joka sisälsi mm. pääsylipun, maistelulasin, ruokaa sekä juomaa. Otin siis kutsun vastaan, hyppäsin uudenvuodenaattona Mastokaupungissa linjabiiliin ja olin Konepajan porteilla reilu puoli tuntia ennen sovittua aikaa.

Ei jonoja, VIP-puolelle sai jättää tavarat ilmaiseksi ja polettien vaihto sujui kädenkäänteessä. Sujuvaa, ainakin tuossa vaiheessa iltaa. Eikä HOP! tainnut missään vaiheessa olla ihan tukossa, varmasti aatto ja 15€ liput rokottivat sunnuntain kävijämääriä.

Processed with VSCO with c1 preset

En ollut aiemmin käynyt Brunossa, joten ensimmäinen vartti meni paikkoja tutkaillessa. Viihtyisän näköinen miljöö, sellainen hyvällä tavalla boheemin nukkavieru, mutta samaan aikaan teollinen menneisyys paistoi lasikaton läpi. VR:n vanha konehallihan tuo on.

Sitten sitä olutta, sen takia paikalle oltiin kuitenkin saavuttu. Kaikki panimot sijaitsivat takaseinällä, joten oli helppoa pyöriä rinkiä sillä alueella. Keskellä oli sitten ruokailutila ja esiintymislava, kun taas sisäänkäynnin yhteydessä muutama viini- sekä ruokakoju.

2018-01-05 05.22.50 1.jpg
Ensimmäinen puraisu

Olutta, nyt. CoolHeadin tiskihän se oli ensimmäisenä mielessä. Tarjonta oli muuten ihan kiva kasi miikkaa, mutta tuusulalaisten tiskillä oli herkkuja moneen janoon. Juicy Lucy oli jo ehtinyt loppua, kuten torstaina kirjoitin, joten valitsin listalta Heavy Sunshinen Tonka Beans -version. OlutExpossa jo mainioksi imperiaaliseksi leivosportteriksi todistettu olut maistui nytkin julmetun hyvältä.

En kai voi tarpeeksi kehua CoolHeadin nykymenoa; kaltaiseni hipsteri nauttii suuresti panimon ehkä kikkailevastakin tyylistä panna hapanoluita NEIPOja, imperial stouteja… Kyseisellä tiskillä tulikin sitten vietettyä aikaa mm. mainioiden Over the Galaxien, Sour Raspberryn sekä Juicinessin seurassa. Ja toki Pietarin.

2018-01-05 05.22.49 1.jpg
L11 Pick-Up Pale Ale ei ollut oikeasti vihreää

Mutta se siitä ylistyslaulusta, sillä paljon oli vielä koettavaa, maistettavaa. Seuraava täsmäisku ennen illallista oli UG Breweryn tiski, jonka takaa löytyi Level Elevenin Oskari puolisoineen. UG oli koonnut kioskiinsa toki omia juomia, mutta myös L11 sekä uunituore Ö Brewing olivat löytäneet paikkansa sieltä. Ach so, taisipa siellä olla myös Kallio Breweryn jokunen tuote, mutta kahteen viimeiseen tutustutaan hieman paremmin ruokailun yhteydessä.

L11 oli tuutannut ulos uuden Pick-Up Pale Alensa, jonka menekki oli kuulemma ollut hyvää. Ja hyväähän tuo APA olikin. Ei nyt missään nimessä panimon Hype Trainin kaltaista tykitystä, mutta tasapainoisen maistuva olut. Herukkapuskasta löydetty nätti runko, jonka suussa oli sitruuna.

2018-01-05 05.22.49 2.jpg
Lavalta kantaututunut musiikki oli paikoin liian kovalla

Samalta tiskiltä vielä maistiainen UG:n Specialista sekä Hoppy Saisonista. Specialissa spesiaalia oli keittoon käytetty mustaherukka, joka maistui alkuun ihan purkalta, mutta loppui kuin seinään. Saison oli taas todella kova sitruksisesti humaloitu farmhouse.

Kello alkoi uhkaavasti lähestyä ruoka-aikaa, mutta jumiuduin Pekkale-kaksikon kanssa rupattelemaan hetkeksi. Kyseessä on siis helsinkiläinen, kotipanimopohjalta ponnistava uunituore kaupallinen tekijä, jonka Crack Attack -ruis-IPA tulee tarjolle ensi kuussa. UG:n kautta, kuinkas muuten. Arvostelua oluen protoversiosta ilmestyy videomuodossa tämän kuun aikana blogiin.

Sosiaalisena liukasteena toimi Kotka Steam Breweryn Bird Porter. Tämän itselleni vieraan panimon porter oli pantu myös UG:lla, kuten näköjään suurin osa tapahtuman oluista, mutta nyt jälki oli suht epämiellyttävää. Marjainen sour red tuli enemmän mieleen kuin porter. Oliko se tarkoitus?

2018-01-05 05.22.46 1.jpg
Joku olut

Ruokakello kilahti viimein ja arvoin paikkaani pöydässä. Löysin kuitenkin mukavan sopin Tuopillis-Jounin sekä Salmen Mikon kainaloista. Ja toki heidän aveciensa. Itsekin olisin saanut muuten ottaa seuralaisen mukaan, mutta yhdellekään neidolle ei ilmainen olut ja ruoka maistunut. Kiitti vaan, te luette tätä kuitenkin.

Alkujuomaksi laseihin kaadettiin Kallion varta vasten HOP!:ille tehty Brunöl. Oli ehkä vaalein brown ale mitä olen nähnyt, enemmän sellainen dipamainen. Maku oli sitten jo “ruskettunut”.

Savustetut katkaravut kiikutettiin pöytään pahoittelujen kera, sillä niitä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Noh, eipä paljoa haitannut, sillä itse söin ehkä kolme. Vaikeita syötäviä ja maku oli parhaimmillaankin savustettua merivettä.

2018-01-05 05.22.48 2.jpg
En voi hyvin

Ö:n Mist in the Rye oli kiva välijuoma, sellainen hieman mansikkaisen makea ja kevyen hapan. Pääruoan kanssa se ei vaan natsannut, tai ei varmasti mikään olisi natsannut, sillä valkosipulia oli lyöty sellainen kasa, että se dominoi kaiken muun alleen. Valkosipuli on hyvää, mutta kun en herkkävatsaisena sitä paljoa pysty nauttimaan, niin possuleipä meni lopulta överiksi. Hyviä yrttisiä makuja sain kokonaisuudesta kuitenkin irti.

2018-01-05 05.22.47 2.jpg

Jälkiruoan virkaa toimitti surkea juustotarjotin. Tai siis juustokertakäyttölautanen. En edes jaksa analysoida, katsokaa tuota kuvaa. Eivätkä kaikki edes saaneet sinihomejuustoa omalle lautaselleen. Vähän jännä homma.

Makuparina tarjottu Kallio Blues -mustikkastout toimi juustojen kanssa ihan kivasti, mutta missä se stout oli? Perus marjamehuolut, joka oli raikkaan mustikkainen, lopputilan kumistessa tyhjyyttään.

2018-01-05 05.22.48 1.jpg
En edelleenkään voi hyvin

Sellainen Brewer’s Dinner. Ymmärrän, että olosuhteet olivat mallia festari, mutta ainakin itseäni olisi harmittanut jos 40€ olisin koko komeudesta maksanut.

2018-01-05 05.22.47 1.jpg

Valkosipuli ja savuke suussa vielä höyryten yritin löytää jotain raikasta lasiini. Soundville on kertonut somekuplassani olevansa oluiden levy-yhtiö, mutta nyt kiinnosti pelkästään se olut. Ensikosketukseni tamperelaiseen mustalaispanimoon tapahtui Boom Selecta -witin avustuksella. UG:lla tehty muuten tämänkin puulaakin tuotteet.

Boom Selecta oli kelpo olut. Hoegaarden with a sour twist lukee muistiinpanoissa. Pilttimäinen hedelmäisyys ja raikas happamuus toivat mieleen modernin berliner weissen.

Myös panimon muut tuotteet olivat kunnossa, brändiä selvästi mietitty ja mukavia sällejä tiskin takana, joten ei voi muuta toivoa kuin onnea ruuhkaisella pienpanimokentällä.

2018-01-05 05.22.45 2.jpg

Loppuilta meni sitten hemmetinmoisen sössötyksen ja sosialisoinnin merkeissä, eli rehellisesti kännissä. Kallio Ryystökauraa, Humalovea, joku sitruunaiselta kynsilakanpoistoaineelta maistunut virolainen…

Kiitos alkuillan seuralaisille ja anteeksi loppuillan seuralaisille. Uusi vuosi, samaa paskaa.

2018-01-05 05.22.44 2.jpg

One thought on “HOP! Artisan Brewery Weekend – sama pää, uudet vuodet

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑