Vieraskynä: Olutmatkailua USA:n itärannikolla – Washington DC–Philadelphia, osa 7

Edellinen osa


Teksti ja kuvat: kopula

Bainbridge Street Barrel House, 09.11.17

Tärkeimmät kohteet Philadelphiassa oli oikeastaan jo ehditty käydä lävitse runsaassa vuorokaudessa, joten torstain ohjelma oli vaihteeksi mukavan kiireetön ja aikatauluton. Kävellessämme keskustaan poikkesin silmään osuneeseen Food & Friends -kauppaan tarkistamaan paikan olutvalikoiman. Valikoima oli laadukkaan oloinen, ja useimpia oluita säilytettiin fiksusti kylmäkaapeissa, mikä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan yleistä. Huoneenlämmössä säilyttäminen muodostuu ongelmaksi ainakin jos lämpötilaa ei pystytä kunnolla kesäaikaan kontrolloimaan. Karsea esimerkki tästä oli esimerkiksi Bier Cellar Mainen Portlandissa. Food & Friendsistä löytyi mm. kolmea Russian Riverin olutta, joista nappasin mukaani sen ainoan aiemmin maistamattoman, eli Damnationin. Näitä panimon soureja ym. belgityylisempiä oluita on ilmeisesti melko laajasti saatavilla Philadelphian olutkaupoissa.

DSC03823

Päivän ainoaksi varsinaiseksi olutkohteeksi jäi Bainbridge Street Barrel House. Olimme pitkään paikan ainoat asiakkaat, mikä lounasaikaan oli hieman outoa. Listalla oli paljon erilaisia tynnyröityjä oluita ravintolan tynnyriteemaisten 5-vuotisjuhlien jäljiltä. Hanoista ja etenkin pullolistalta löytyi myös vähän harvinaisempia pennsylvanialaisia oluita. Meitä pääasiassa palvellut kaveri oli ihan mukava ja jaksoi jutella kanssamme useiden nauttimiemme oluiden ajan. Sain sen vaikutelman, että hänen oluttietämyksensä oli jossain määrin pinnallista, mutta tarjolla ollut valikoima oli hänellä kuitenkin riittävästi hallussa. Jossain vaiheessa paikalle pelmahti myös bodattu, sliipattu ja hyperaktiivinen henkilökunnan edustaja kehumaan New Yorkin teknoklubeja. Hänestä pidin huomattavasti vähemmän.

Nektarin Kill All Golfersia olen mahdollisesti juonut aiemminkin, mutta hyväähän se ensimmäisenä hanasta oli. Hunajaa tietysti ja teetä, melko makeaa kuitenkin. Lasi laskettiin aivan piripintaan. Pullolista tarjosi mahdollisuuden maistaa Voodoo Brewingin olutta, joten seuraavaksi jaoimme Big Black Voodoo Daddyn. Se olikin sitten harvinaisen surkea imperial stout: karkeutta, pientä happamuutta, metallia, kevyt suutuntuma ja alkoholinen lopetus. Paahde ja lakritsa eivät pelastaneet. Maku oli sen verran outo, että harkitsin vakavissani uskaltaako olutta juoda ollenkaan.

DSC03831.JPG

Toinen uusi pennsylvanialainen panimo itselleni oli Pizza Boy, jolta pullolistalta löytyi Abascio-Cell-sour. Kyseessä oli oluen vain 4,5% Base-versio, mitä en vielä tiennyt tilatessa. Lasissa uiskenteli poikkeuksellisen suuri määrä sakkaa. Olut oli jonkin verran hapanta, ja siinä oli pientä viinimäisyyttä sekä etikkaa. Hedelmiksi arvoin muistiinpanoihini sitruunan, ananaksen ja taaskin aprikoosin. Ihan hyvää, muttei älyttömän hintansa arvoista – ison pullon hinta taisi pyöriä siellä 40–50$ tietämissä. Yhteenvetona Bainbridge Street Barrel Housen olutvalikoima vaikutti melko kovatasoiselta, mutta jotain hieman epämääräistä paikassa oli.

DSC03839.JPG

Lounaspaikan virkaa sai toimittaa South Streetiltä löytyvä Jim’s Steaks, jossa piti tietysti tilata Philadelphia Cheesesteak. Kyseessä on käytännössä avattu patonki, jossa on täytteenä naudanlihaa, juustoa ja sipulia. Ihan jees nopea ateria, mutta ei tästä mitään uutta suosikkiruokaani kuitenkaan tullut. Tämän jälkeen kävimme parissa pullokaupassa, joista Bainbridge Street Barrel Housen baarimikon suosittelemassa BeerLovessa oli vähintään yhtä hyvä valikoima kuin tunnetummassa Foodery Center Cityssa. Käyntilistalla olisi ollut vielä ainakin yksi ravintola, mutta tässä vaiheessa oluenjuonti ja ravintoloissa istukselu alkoi tuntua liikaa työltä, joten palasimme takaisin hotellille. Wawasista haetun iltapalan oheen jaoimme ison pullon Beerlovesta ostettua Victoryn vuoden 2016 Java Caskia, joka olikin aivan erinomainen tynnyrikypsytetty imperial stout.

Perjantaina suuntasimme ensimmäistä kertaa elämässä New Yorkiin, edelleen Megabussin kyydissä.

DSC03843.JPG

Kirjoittaja on nelikymppinen, puoliautistinen olutharrastelija pääkaupunkiseudulta, joka ymmärtää oluesta vähän, mutta pitää siitä paljon. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia, myös ne muilta lainatut.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑