Tahkoo sitä Oktoberfest-tuohta – tunnelmakuvia Tahkolta

Sain reilu viikko sitten Kanavan Panimon Jukka Karlstedtilta tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä: viikonloppu Tahko Span sviitissä täydellä ylläpidolla ja kaikenlaisilla muilla hyödykkeillä. Vastineeksi ei kuulemma tarvitsisi tehdä, kuin jokunen tunti töitä Tahkon Oktoberfestillä ja kenties pientä matkaraporttia. Noh, ei se ihan niin mennyt, sillä töitä painettiin perjantain ja sunnuntain välisenä yönä niska limassa, eikä vapaa-aikaa ollut niin ruhtinaallisesti tarjolla kuin annettiin ymmärtää. Pitää toki myöntää, että ihan omasta tahdosta hommia paiskoin, eli mistään orjuuttamisesta ei ollut kyse. Raportointi jäi siis Instagram Storiesin sekä muutamien kuvien armoille (nekin vanha blogipohja onnistui kadottamaan, toim. huom.), mutta yritetään nyt jotain reportaasia raapia kasaan.

Perjantai

Vaikka aikaa pitikin olla jaettavaksi asti, niin kioskin pystyttäminen venähti silti pitkäksi. Onneksi koko Oktoberfest-organisaatio oli aikatauluista jäljessä, joten ehti hetken hengähtämään ennen ihmismassan vyörymistä sisään. Molempien päivien liput oli myyty loppuun jo ennakkoon ja se tarkoitti n. 1200 kävijää per päivä.

“Yks kalja!”, eli Sulku Pils oli selvä hittituote. Toivo- red alea meni myös kiitettävään tahtiin, varsinkin lauantaina. Kiinnostus panimoa kohtaan oli yllättävän runsasta, vaikka mikään craft beer -tapahtuma ei Tahko Oktoberfest ollut. Kanavan lisäksi mukana oli pienpanimoista Alberga ja Olvin tiskeillä oli tarjolla mm. Vakka-Suomen oluita.

“Nää on olutfestarit, eikä mitkään kasvishippien kekkerit”. Oktoberfestien seremoniamestarina toiminut MC Günther onnistui viikonlopun aikana loukkaamaan kasvissyöjien lisäksi mm. naisia, homoseksuaaleja sekä varmasti monia muitakin ihmisryhmiä. Kunnon peelo.

Ruoka oli hyvää, joskin sen myynnin lopettaminen jo pari tuntia ennen valomerkkiä hämmästytti monia.

Ensimmäinen ilta oli purkissa, joten diy-maustekurkut sekä Pihamaan Sahtia yöpalaksi. Päivälle oli kertynyt jo mittaa, mutta sahdista en kieltäydy. Vaikka kello olisikin viisi aamulla.

Lauantai

Seuraava päivä koitti aivan liian aikaisin, kuten se aivan liian usein tekee. Hotellin aamupala jäi välistä, joten ruokaa piti lähteä etsimään muualta. Ravintola Rehti/Pizzeria Onni oli joukkiomme suunta, sillä sen väki oli tuttua Kanavan veljeksille. Jan tosin tuntui tuntevan kaikki muutkin, sillä hän on asunut alueella vuosikausia ennen panimobisnekseen siirtymistä. Paikallisjulkkis jopa. Pizza oli toimiva, joskin täyteyhdistelmä (pepperoni, suolakurkku, kapris, valkosipulismetana) oli hieman liian suolainen alkoholin kuivattamalle elimistölle.

Kun akuuteimmat krapulat oli saatu taltutettua pizzalla sekä Bloody Marylla, niin oli hyvä aika lähteä ylös, ulos ja lenkille. Lenkki (joo joo, se suoritettiin Jeepillä) tosiaan suuntautui ylös ja ulos, aina Tahkovuoren huipulle, Panorama-ravintolan tiluksille. Upea paikka, josta muuten lähiaikoina saa myös Kanavan Panimon tuotteita.

Sauna ja saunakalja valmistivat vartaloni illan työrupeamaan.

Ja taas mentiin. Kuten edellinen ilta, niin myös lauantai alkoi suht hitaissa merkeissä, mutta piristyi kahdeksan jälkeen huomattavasti. Ennen Vicky Rostin keikkaa teltassa olikin sitten täysi hulina päällä. Olutta sai valuttaa muovituoppeihin ja lasikolpakoihin niin paljon, että rannetta kivisti pari päivää. Vicky Rosti oli muuten huomattava parannus perjantaiseen Lauri Tähkään. Ai että se on kamalaa musiikkia.

Illan viimeiset drinkit nautittiin naapurin piikkiin. Alberga Brewing, tai “Alberg Breiwing”, kuten MC Günther sen lausui, vietti viikonlopun seinänaapurinamme. Hieman ehkä mystinenkin panimo, jonka on epäilty myyvän Stallhagenin tuotteita premium-hintaan. Ihan niin eivät asiat kuitenkaan taida olla, ainakin mitä panimon pääjehujen kanssa juttelin. Pitää ottaa firma tarkempaan syyniin lähiaikoina, sillä haastattelupyyntööni suostuttiin. Ja niin, tuotteet (Lager, APA ja Amber) olivat kunnossa, sellaisia puhtaita perusoluita.

Sunnuntai

Muistimme pyhittää lepopäivän, eli kun roudaus suoritettiin heti Vicky Rostin keikan jälkeen, niin sunnuntaina sai uinua aina puolillepäivin. Sitten kamat kasaan ja kohti seuraavia koitoksia. Nilsiässä oli pakko pysähtyä legendaarisen Nilsiän öljysheikin perustamalla Man-Oil-huoltamolla. Sinänsä perus kuolevan maaseudun bensa-asema, josta saa pahaa kahvia, mutta sitäkin huonompaa palvelua, sen tarina tekee asiasta kuitenkin mielenkiintoisen. Jos ette tunne legendaa, niin käykäähän tutustumassa.

Kotimatka kiersi Kuopion kautta, jossa heitimme ensin lestiä Ottopoika-rokkibaariin ja sen jälkeen suuntasimme teollisuusalueelle, jonka uumenista löytyi RPS Brewing. Alkuvuodesta toimintansa käynnistänyt Rock Paper Scissors ei ole selvästikään lähtenyt leikkimään, vaan tösäyttänyt homman isoilleen heti kättelyssä. Toki olut on se perus lähtökohta, mutta panimon lisäksi teollisuushallin kätköistä löytyi kauppaa, tap roomia, saunatiloja yms. Ja kun panimokierroksetkin on hoidettu valojen sekä musiikin rytmittämänä, niin asiakas saa melko kokonaisvaltaisen olutkokemuksen vieraillessaan RPS:n tiluksilla.

Kanavan Toivo, Alberga Ale Capone ja RPS Paper Rye Candy Red Ale. Jälkimmäinen oli ehdottomasti viikonlopun kovin “punaolut”, vaikka en voi vieläkään sanoa ymmärtäväni redien ja amberien maailmaa.

One thought on “Tahkoo sitä Oktoberfest-tuohta – tunnelmakuvia Tahkolta

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑